Eoseenikausi
Wikipedia
Eoseenikausi oli geologinen ajanjakso 55,8–33,8 miljoonaa vuotta sitten. Kausi on kenotsooisen maailmankauden paleogeenikauden toinen epookki. Eoseenikauden nimi tulee kreikan sanoista eos (aamunkoitto) and ceno (uusi), eli tänä aikana ilmestyivät ensimmäiset nykyaikaiset nisäkkäät. Kaudelle oli ominaista lämmin ja kostea ilmasto sekä nisäkkäiden huima lajiutuminen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ilmasto ja geologia
Eoseenikausi alkoi noin 100 000 vuoden lämpöhuipulla (Eocene Thermal Maximum PETM, LPTM, IETM), joka on ollut nopeimpia maailmanlaajuisia ilmaston lämpeämisiä. Se saattoi johtua merenpohjaan kerrostuneista klatraattikivistä vapautuneesta metaanista. Lämpöhuippu nosti lämpötiloja korkeilla leveysasteilla jopa 7 °C. Lämpöhuippu palautui pian aikaisemmalle nykyistä lämpimämmälle tasolleen. Lämpötila alkoi nousta uudelleen saavuttaen huippunsa 50 miljoonaa vuotta sitten Ypres-kaudella, jolloin keskilämpötila oli noin 30 °C päiväntasaajalla. Varhaisimmalla eoseenilla saattoi meren lämpötila olla 10–15 °C nykyistä korkeampi.
Ilmasto oli lämpöhuippua lukuun ottamatta tasaisen lämmin, esiintyi vain pienehköjä vaihteluja. Kosteus kasvoi huomattavasti kauden alussa. Lämpötila aleni suhteellisen loivasti navoille mentäessä, lämpötilojen ero päiväntasaajan ja napojen välillä oli vain noin puolet nykyisestä. Ilmasto kuivui ja viileni hitaasti kauden loppua kohti.
Varhaisella eoseenikaudella 55–50 Mvs tropiikki ulottui 10–15 leveysastetta pohjoisemmaksi nykyisestä Keski-Ranskaan, joka tosin saattoi olla nykyistä etelämpänä ja meridionaalinen (subtropiikki) Skandinavian eteläosiin ja luultavasti silloin lähempänä päiväntasaajaa olleen Grönlannin eteläosiin. Alligaattoreja eli Ellesmeren saarella Grönlannista länteen. Pintaveden 25 °C:n lämpötilavyöhyke ulottui leveysasteelle 45. Lontoon alueella vuoden keskilämpötila oli 21 °C , niin kuin Malakan niemimaalla nykyään, ja kasvillisuus sen mukaista. Lämpötila Coloradossa Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa oli 10–11 astetta korkeampi kuin nyt.
Mannerliikunnoissa eoseenikauden alkupuolella Australia ja Antarktis olivat yhdessä, samoin Pohjois-Amerikka ja Eurooppa Grönlannin kautta. Eoseenikauden keskivaiheilla Australia irtautui Antarktiksesta päästäen Antarktiksen ympärille pyörimään kylmän merivirran, joka alkoi viilentää maapalloa siten, että jäävuoria ja kylmää vettä ajautui lähemmäs päiväntasaajaa. Itäisen Antarktiksen jääpeite alkoi muodostua vasta keski-ja myöhäiseoseenikaudella, vaikka manner oli ollut navalla jo varhaisella hiilikaudella. Lauraasia alkoi hajota Pohjois-Amerikaksi, Grönlanniksi ja Euroopaksi. Himalaja alkoi syntyä, kun Intia alkoi törmätä Aasiaan 45 miljoonaa vuotta sitten. Kalliovuorilla muodostui lisää vuorijonoja.
[muokkaa] Kasvillisuus
Eoseenikaudella metsä peitti suuren osan maapallosta navoilta navoille, ilmasto oli kostea ja lämmin. Suosypressejä ja alkupunapuita kasvoi Ellesmeren saarilla Kanadan pohjoispuolella Arktisilla saarilla. Nämä olivat tuolloin mannerliikuntojen takia vain muutaman leveysasteen nykyistä etelämpänä. Trooppisia sademetsiä kasvoi Euroopassa. Subtrooppisia ja jopa trooppisia puita kasvoi Grönlannissa ja Alaskassa. Eoseenin alussa kasvoi palmuja Pohjois-Euroopassa ja Alaskassa, mutta kauden edetessä palmut harvenivat näillä alueilla.
Eoseenikauden keskivaiheilla mannerten sisäosat alkoivat kuivua, metsät harvenivat monilla alueilla mutta vastakehittyneet ruohot eivät olleet vielä levittäytymässä jokiseuduilta aroiksi ja savanneiksi. Lämpötilojen pudotessa lehtensäpudottavat puut yleistyivät ja valtasivat alaa ikivihreiltä trooppisilta alueilta. Kauden lopussa sademetsät olivat vetäytyneet päiväntasaajan lähelle Intiaan, Australiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.
Etelämanner oli eoseenin alussa lämpimänlauhkeitten-subtrooppisten metsien peitossa, mutta oligoseenin alussa lehtimetsien ja tundran valtaama asteittaisen viilenemisen tuloksena.
Keski-Euroopan ruskohiilimetsät olivat trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen rajalla. Ruskohiilimetsät olivat suometsiä, joissa kasvoi palmuja, pamlettopalmuja, viikunoita, magnolioita, sequoiaa, pinjoja, tammia, kastanjoita, saksanpähkinöitä, magnolioita ja kosteimmilla kohdilla suosypressejä. Coloradossa kasvoi vaahterapuita, palmuja, käpypalmuja, saniaisia, pajuja, saksanpähkinäpuita, hikkoria, valkopyökkiä, lehmuksia, tammia, ambrapuita, sumakkipuita, tulppaanipuita ja kultasadepuita.
[muokkaa] Eläimistö
Eoseenikaudella tapahtui valtava nisäkkäiden kehitys, lajiutuminen ja niiden koon kasvaminen suureksi. Eoseenikauden nisäkkäät olivat alussa melko pieniä, alle 10 kg. Ne olivat kavioeläinten (pariton- ja parillishampaisten vuohien ja hevosten) edeltäjiä. Kaudella kehittyivät mm. valaat, kissaeläimet, koiraeläimet, kamelit, lepakot ja näätäeläimet. Kaudella elivät muun muassa alkunorsu, alkuhevonen (Eohippus), ja alkusarvikuono. Kissa- ja koiraeläimet erosivat omille teilleen evoluutiopuussa petoeläimistä. Kaksi kavioeläinten pääryhmää ilmestyi tällä kaudella (peuran ja seepran sukuiset). Kauden alun lämpöhuippu tappoi monia nisäkkäitä.
Kaudella elivät mm. Basilosaurus (valasta muistuttava 20–25 m pitkä hammasnisäkäs), hammaslintu, myöhäisen Lutetian-kauden Unintatherium joka muistutti sarvikuonoa sekä virtahevon tapainen Coryphodon. Eobasileus muistutti myös sarvikuonoa ja dinosaurustakin, siksi että se oli massiivinen. Brontotherium oli myös sarvikuonomainen ruohonsyöjä, joka eli myöhäiseoseenin päättävällä Priabonian-kaudella. Mesonyx oli Creodonta-suvun varhainen hieman sutta muistuttava peto. Noin 40–30 miljoonaa vuotta sitten eli matalahko ehkä hieman tapiiria tai villisikaa muistuttanut, lähes kärsäton Moeritherium, joka oli norsueläinten edeltäjä. Sillä oli tavallista pidemmät, muista hampaista matkan päässä olevat etuhampaat (syöksyhampaiden edeltäjiä). Laji oli maa/vesieläin ja noin metrin korkuinen. Pitkulaista norsua ruumiiltaan muistuttava, mutta pitkäturpainen, lyhytsyöksyhampainen, lähes olemattoman kärsän omaava Phiomia eli 37–28 miljoonaa vuotta sitten. Tällä lajilla oli opitkät jalat niin kuin norsulla. Norsun näköinen, nelisyöksyhampainen mutta lyhytkärsäinen Palaeomastodon eli noin 40 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.
Eoseenikaudella kehittyi nykyisentyyppinen hyönteislajisto ja lintujen monet nykyiset lahkot.
Pariisin altaassa eli trooppisissa merissä viihtyviä kalkkikuorisia huokoseläimiä, nummuliitteja.
[muokkaa] Eoseenin lopun joukkotuho
Kausi päättyi joukkotuhoon, joka saattoi johtua asteroidien törmäyksestä Chesapeakenlahdelle. Katastrofi hävitti monia eläinlajeja, esimerkiksi useimmat Titanotheres ja kreodontit, sekä Dinocerata ja Archeoceti.
[muokkaa] Eoseenin meteoriittikraattereita
- Chesapeakenlahti
- Logancha, Venäjä
- Belorus, Venäjä
- Labrador, Ontario, Kanada
- Sudbury, Ontario, Kanada
- Popigai, Venäjä
[muokkaa] Eoseenin kerrostumien nimiä
- London Clay Englannissa
- Messel Pit Saksassa
- Green River Formation läntisessä Pohjois-Amerikassa
[muokkaa] Eoseenin jako englanninkielisissä lähteissä
Eoseeni (Claiborne-kausi) jaetaan yleensä ylä- ja alaeoseeniin.
- Varhaiseoseeni
- Ypresian 55,8 - 48,6
- Lutetian 48,6 - 40,4
- Myöhäiseoseeni
- Bartonian/Auversian 40,4 - 37,2
- Priabonian/Jackson 37,2 - 33,9
