Merivirta
Wikipedia
Merivirta on valtameressä tapahtuva virtaus, jossa pintavesi liikkuu eteenpäin tai pintavesi liikkuu pystyvirtauksena painuen alaspäin. Monet merivirrat ovat suuria, satoja jollei jopa tuhat kilometriä leveitä ja melko pysyviä. Merivirrat jaetaan lämpimiin ja kylmiin merivirtoihin niiden kuljettaman veden ja vastaavalla leveyspiirillä vallitsevan meriveden lämpötilan mukaan.
Merivirrat syntyvät veteen vaikuttavien voimien vaikutuksesta. Tällaisia voimia ovat maan pyöriminen, tuuli, lämpötila- ja suolaisuuserot sekä kuun vetovoima. Lämpö- ja suolaisuuserot aiheuttavat erityisesti pystyvirtauksia. Myös merenpohjan muodot, rannikko ja toiset merivirrat vaikuttavat merivirtojen suuntiin ja voimakkuuksiin. Merivirrat kaartuvat pohjoisella pallonpuoliskolla myötäpäivään eli oikealle ja eteläisellä vastapäivään eli vasemmalle lähinnä coriolisilmiön vaikutuksesta. Merivirrat siirtyvät tuulten vuodenaikaissiirtymän mukaisesti, mikä taas johtuu lähinnä Auringon zeniittiaseman muutoksista.
Maapallon lämpötilaerojen tasaus on pääasiassa merivirtojen ansiota. Päiväntasaajan seudulle keskittynyt auringonpaahde lämmittää paikalliset vesimassat, jotka siirtyvät merivirtojen välityksellä kohti kylmiä napa-alueita. Lämpösäteilyn ylijäämäalueilta lämpöenergia siis siirtyy merivirtojen välityksellä säteilyn alijäämäalueille. Vesi varastoi lämpöä paljon ilmaa pidempään, joten määränpäässään tuulet saavat merivirrasta lämpöä tai vastaavasti viileyttä. Merivirrat aiheuttavat törmäysalueille sateita tai kuivuutta. Lisäksi merivirtojen törmäysalueet ovat hyviä kalastusalueita, koska merivirrat kumpuavat mannerjalustaan tai toisiinsa törmätessään ravintoa merenpohjasta pintavesiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Meren virtauksiin vaikuttavia tekijöitä
Pääasialliset meren virtauksien säätelijät
- Tuulet 100 m:n syvyyteen asti
- Pasaatituulet
- Länsituulet
- Meren lämpötilaerot
- Meren tiheyserot
- Suolaisuus
- Haihdunta
- Sadanta
- Makean veden virtaaminen meriin
- Joet
- Jäävuorien sulaminen
- Suolaisuus
Sekä myös
- maapallon pyörimisen aiheuttama Coriolis-ilmiö
- painovoima
- kitka (varsinkin syvävirtauksiin)
- merenpohjan muodot (varsinkin syvävirtauksiin)
[muokkaa] Meren virtaukset
Merivirrat jaetaan lämpimiin ja kylmiin merivirtoihin niiden kuljettaman veden ja vastaavalla leveyspiirillä vallitsevan meriveden lämpötilan mukaan. Todellisuudessa merivirtojen lämpötilaerot ovat vain muutamia asteita.
[muokkaa] Lämpimät merivirrat
Lämmin merivirta on merivirta, jonka lämpötila on korkeampi kuin ympärillä olevan veden. Lämpimät merivirrat tuovat päiväntasaajalta lämmintä merivettä kohti napoja. Tunnetuin lienee Karibianmereltä alkava Pohjois-Atlantin Golfvirta. Sen lisäksi esimerkiksi Japaninvirta on lämmin merivirta. Lämpimien merivirtojen alueilla haihtuminen on voimakasta ja sen vuoksi lämpimät merivirrat usein lisäävät sademääriä.
[muokkaa] Kylmät merivirrat
Kylmä merivirta on merivirta, joka kuljettaa ympäristöään viileämpää vettä. Se viilentää ympäristöään ja usein myös aiheuttaa kuivuutta, koska kosteus sataa alas jo merellä. Kylmät merivirrat saavat alkunsa napojen läheltä ja voivat kulkea osittain lämpimien merivirtojen alitse.lähde?
Tunnetuimpia kylmiä merivirtoja ovat Kanarianvirta, Labradorinvirta Grönlannin lähellä ja Ojashio (Ojashivo) ja Humboldtinvirta eli Perunvirta Tyynellämerellä. Etelämannerta kiertää lännestä itään kylmä virtaus, Länsituulten virta, joka yhdistää eri valtameret toisiinsa.
Kylmät merivirrat aiheuttavat kuivuutta, koska kosteus tiivistyy jo merellä ja sataa alas. Useat välimeren ilmaston alueet ja aavikot ovat kylmien merivirtojen vaikutusalueilla.
[muokkaa] Syvänmeren virtaukset
Syvässä meressä on omat virtauksensa, joiden suunta on usein toinen kuin pintavirtojen. Lisäksi on olemassa virtauksia jotka kulkevat pintavirtausten alla, mm. Cromwellin virta. Niihin vaikuttavat lämpötilan ja suolaisuuden aiheuttamat veden tiheyserot. Napaseuduilla merivesi on tavallista suolaisempaa, koska vesi sitoutuu jäätiköihin. Tavallista suolaisempi vesi on myös tavallista tiheämpää ja napaseuduilla vesi on jo kylmyydenkin vuoksi tiheimmillään. Tälläinen vesi painuu alas ja aiheuttaa pystyvirtauksen. Samoin tapahtuu trooppisilla alueilla, joissa vettä haihtuu voimakkaasti. Haihtuminen nostaa veden suolapitoisuutta ja vesi painuu samalla tavoin alas.
Pysty- ja pintavirtaukset liittyvät yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi, termohaliinikierroksi. Ilman sitä meret päiväntasaajan seudulla, missä vettä haihtuu enemmän kuin sataa, muuttuisivat ajan mukana yhä suolaisemmiksi, kun taas jokien lähellä suolapitoisuus vain laskisi laskemistaan. Golfvirta joka lämmittää Länsi-Eurooppaa talvella, on termohaliinikierron osa.
[muokkaa] Merivirtojen vaikutukset
Merivirrat tasaavat maapallon lämpötiloja päiväntasaajan ja pohjoisten leveysasteiden välillä. Merivirrat ovat merkittäviä Maan lämpötasapainon kannalta, sillä ilman niiden ja tuulten tasaavaa vaikutusta esim. Suomessa olisi nykyistä n. 10 oC kylmempää ja vastaavasti päiväntasaajalla nykyistä kuumempaa.
Kylmä merivirta voimakkaana viilentää maapalloa, lämmin lämmittää. Jos kylmä merivirta kiertää esteettä maapallon navan ympäri, maapallo kylmenee. Jos lämmin merivirta kiertää päiväntasaajaa, maapallo lämpenee.lähde?
Merivirtojen voima ja suunta muuttuvat ilmastonmuutosten mukana. Tunnettu ilmastoon vaikuttava merivirtojen suunnan jaksoittainen muutos on El Niño -ilmiö. Se syntyy, kun päiväntasaajan vastavirta on voimakas ja tavanomaista lämpimämpi Etelä-Amerikan rannikolla. Sillä on huomattavia ilmastollisia vaikutuksia Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa.
Kauppalaivareitit pyrkivät hyödyntämään pintamerivirtoja, koska ne pienentävät polttoainekustannuksia. Purjelaivojen aikakaudella merivirtojen ja niitä aiheuttavien tuulien tuntemus oli erittäin tärkeää pitkillä matkoilla. Maailmanympäripurjehduskilpailuissa parhaat reitit kulkevat nykyäänkin pintamerivirtojen suuntaisesti.
[muokkaa] Tärkeimpiä merivirtoja
[muokkaa] Atlantin valtameri
- Päiväntasaajanvirta (lämmin, pohjoisella sekä eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Golfvirta (lämmin, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Labradorinvirta (kylmä, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Itä-Grönlannin virta (kylmä, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Kanarianvirta (kylmä, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Brasilianvirta (lämmin, eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Benguelanvirta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Länsituulten virta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
[muokkaa] Intian valtameri
- Päiväntasaajan virta (lämmin, pohjoisella sekä eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Länsi-Australian virta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Länsituulten virta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
[muokkaa] Tyyni valtameri
- Japaninvirta eli kurošivo (lämmin, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Kuriilienvirta eli ojašivo (kylmä, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Alaskanvirta (lämmin, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Kalifornianvirta (kylmä, pohjoisella pallonpuoliskolla)
- Päiväntasaajan virta (pohjoisella sekä eteläisellä)
- Itä-Australian virta (lämmin, eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Perunvirta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
- Länsituulten virta (kylmä, eteläisellä pallonpuoliskolla)
