Einar Reuter
Wikipedia
Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela) (7. syyskuuta 1881, Tornio – 12. lokakuuta 1968, Kajaani) oli kirjailija, taidekriitikko ja taidemaalari, joka oli varsinaiselta ammatiltaan metsänhoitaja. Reuter muistetaan erityisesti taidemaalari Helene Schjerfbeckin ystävänä ja hänen taiteensa tunnetuksi tekijänä. Runsaasti myös ulkomailla matkustaneesta nuorukaisesta tuli asiantuntija, kirjoittaja ja taiteilija, joka teki tunnetuksi 1900-luvun alun modernismin vaikutteita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
Torniossa postinhoitaja Ernst Eliel Reuterin ja hänen vaimonsa Hulda Irene Bäckin perheeseen syntynyt Einar Reuter kiinnostui jo koulussa luonnosta ja kulttuurista. Hän tutustui Lapin luontoon olleessaan isänsä mukana tämän virkamatkoilla ja harrasti kasvien keräystä. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1901 Reuter olisi halunnut puutarha-alalle, mutta koska Suomessa ei ollut silloin tämän alan ylempää koulutusta, Reuter kävi Evon metsäopiston valmistuen sieltä metsänhoitajaksi 1904.
Reuter toimi Perä-Pohjolan Maanviljelysseuran metsätalousneuvojana vuosina 1905–1910 sekä 1914–1920. Hänen asemapaikkanaan oli tällöin Tornio mutta Reuter joutui työssään kiertämään ympäri Lappia. Vuosina 1910–1914 ja 1920–1927 Reuter oli Etelä-Taivalkosken hoitoalueen aluemetsänhoitajana Taivalkoskella. Vuonna 1927 hän siirtyi muutamaksi vuodeksi Virtain hoitoalueen aluemetsänhoitajaksi Ähtäriin mutta palasi pian takaisin pohjoiseen asettuen perheineen Kajaaniin, jossa asui vuodesta 1931 lähtien. Reuter jäi eläkkeelle 1950 Kajaanin aluemetsänhoitajan virasta.
Reuter meni 1919 kihloihin ruotsalaisen lääkintävoimistelijan Tyra Arpin kanssa ja naimisiin he menivät 1922. Perheeseen syntyi kaksi lasta 1923 ja 1926 ja kaksi lasta myöhemmin.
[muokkaa] Taidemaalari
Jo lapsena Reuter kiinnostui kuvataiteesta.[1]. Hän ei saanut muodollista opetusta maalaukseen vaan aloitti itseoppineena harrastelijana. Reuterin töitä oli ensimmäisen kerran näytteillä vuonna 1906 Suomen Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä. Reuter signeerasi työnsä tuolloin vielä omalla nimellään mutta pian hän siirtyi käyttämään yksinomaan taiteilijanimeä H. Ahtela (nimi tuli vedenhaltija Ahdista). Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Reuter piti vuonna 1919.
Reuter teki useita ulkomaanmatkoja 1910-luvulta alkaen, muun muassa (Pariisiin vuosina 1909, 1913, 1914 ja 1925, Saksaan, Italiaan, Ranskaan ja Norjaan vuonna 1913) ja Pietariin 1914 j 1917. Hän tutustui uusiin eurooppalaisiin taidevirtauksiin, kuten fauvismiin, ekspressionismiin ja kubismiin sekä muun muassa Paul Gauguinin ja Edvard Munchin tuotantoon. Pitkät ulkomaanmatkat olivat mahdollisia vaihtelevien työsopimusten takia. Matkojen takia Reuter tunsi aikansa eurooppalaista nykytaidetta erinomaisesti.[2]
Pohjoista luontoa kuvaavissa maisemamaalauksissaan Reuter pyrki pelkistyneeseen modernismiin, jossa maiseman yksityiskohtia karsittiin ja muotoja korostettiin ääriviivoilla. Myös teosten väriskaala oli niukka ja rajattu tummiin värisävyihin.
[muokkaa] Ystävyys Helene Schjerfbeckin kanssa
Vuonna 1913 Reuter hankki kokoelmaansa ensimmäiset Helene Schjerfbeckin maalaukset. Nämä teokset tekivät niin suuren vaikutuksen Reuterin, että hän matkusti maaliskuussa 1915 Hyvinkäälle tapaamaan Schjerfbeckiä. Tästä sai alkunsa heidän pitkäaikainen ystävyytensä ja kirjeenvaihtonsa, jota jatkui Schjerfbeckin kuolemaan saakka 1946. Reuter ja Gösta Stenman järjestivät vuonna 1917 Schjerfbeckin teosten ensimmäisen yksityisnäyttelyn Helsingissä ja samana vuonna Reuter julkaisi ensimmäisen monografian Schjerfbeckistä. Scherfbeck puolestaan maalasi vuosien 1915–1924 välillä neljä eri muotokuvaa Reuterista. Näistä tunnetuin on vuonna 1918 maalattu Purjehtija. Teos maalattiin Tammisaaressa jossa Schjerfbeck ja Reuter olivat pari viikkoa yhdessä maalaamassa.
Ystävyys Helene Schjerfbeckin kanssa säilyi yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Schjerfbeck kirjoitti Reuterille yli 1 100 kirjettä tai postikorttia.[3] Schjerfbeck ja Reuter liittoutuivat taidekäsityksissään ja näkemyksissään taidepolitiikasta.[4]
[muokkaa] Vapaat
Loppukesällä 1920 Reuter, Schjerfbeck, Bernhardt Häkli ja Ragnar Ungern perustivat modernistisen taiteilijaryhmän nimeltä Vapaat - De Fria. Ryhmä järjesti ensimmäisen hyvän vastaanoton saaneen yhteisnäyttelynsä marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1920 Salon Strindbergillä Helsingissä. Ryhmän toinen ja samalla viimeinen näyttely pidettiin maalis- ja huhtikuun vaihteessa 1924 Gösta Stenmanin salongissa Helsingissä. Vuonna 1925 ryhmä hajosi kun siihen kuulunut Bernhard Häkli perusti oman huonekaluliikkeen Lahteen ja lopetti maalaamisen. Ragnar Ungern oli jo aikaisemmin jättänyt ryhmän.
Reuter yritti houkutella Vapaiden näyttelyyn myös Onni Okkosta, joka oli myös harrastelijamaalari. Okkoseen Reuter kertoi tutustuneensa ensimmäisen maailmansodan aikana Torniossa, ja ystävyyssuhde kesti koko elämän.[5]
Oman maalausharrastuksensa Reuter lopetti naimisiinmenonsa jälkeen vuonna 1923, mutta jatkoi maalaamista uudelleen jäätyään eläkkeelle. Reuterin teoksia oli 1950- ja 1960-luvuilla esillä useissa yhteisnäyttelyissä ja hän piti myös omia yksityisnäyttelyitään.
[muokkaa] Taiteenkerääjä
Reuter oli myös taiteenkeräilijä ja hänen kokoelmaansa kuului Schjerfbeckin teosten lisäksi Ivar Aroseniuksen, Juho Rissasen, Tyko Sallisen, Hugo Simbergin ja Ellen Thesleffin maalauksia, sekä kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen kaksi veistosta Mailis ja Pieni kahlaaja.
[muokkaa] Kirjailija
Reuterin kirjallinen tuotanto oli hyvin monipuolista. Hän kirjoitti metsätalouden ammattiasioista, laati taide- ja kirjallisuusarvosteluja ja kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia ja runoja. Romaaneissaan hän kuvasi Perä-Pohjolan luontoa ja elämää; näitä olivat 1910-luvulla ilmestyneet Korven kamppailu ja Pyhitysvaaran vanha asujain sekä 1941 julkaistu Pohjolan rapsodia.
Einar Reuterin kaunokirjallista tuotantoa ei ole tutkittu.[6]
[muokkaa] Kriitikko
Ateneumin taidemuseon taidekokoelmia ja taidehankintoja Reuter kritisoi voimakkaasti arvioiden niitä jälkijättöisiksi ja varsinkin ulkomaisen taiteen osalta asiantuntemattomiksi artikkeleissa, jotka julkaistiin Uudessa Suomessa vuosina 1921, 1954 ja 1959. Reuter kirjoitti Tulenkantajien albumiin artikkelin aiheesta "Euroopan uusi taide" (1925) ja Tulenkantajien aikakauslehteen kaksiosaisen artikkelin aiheesta "Ruotsin ja Suomen nykyinen maalaustaide". (1928).[7]
Reuter toi esiin kirjoituksillaan Helene Scjerfbeckin ja muiden modernistien taidetta. Lukuisat artikkelit aiheuttivat sen, että Hyvinkäällä asunut Scjerfbeck alkoi tulla melko tunnetuksi 1920-luvulla.
Reuter kirjoitti myös kirjoja maalaustaiteesta. Vuonna 1945 ilmestyi esseekokoelma Taiteilijan kamppailu, jossa Reuter analysoi sellaisten hänelle itselleen merkittävien taiteilijoiden kuten Ivar Aroseniuksen, Leander Engströmin, Constantin Guysin ja Edvard Munchin elämää ja tuotantoa ja vuonna 1951 Reuter julkaisi Helene Schjerfbeckistä laajan elämäkertateoksen nimeltä Kamppailu kauneudesta. Tässä elämäkerrassa Reuter käytti lähteenä muun muassa kirjeenvaihtoaan Schjerfbeckin kanssa.
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Kirjallista tuotantoa
- Pohjan jäillä. Kuvaelma Suomen sodan loppuvaiheista Tornion seudulla jouluk.-marraskuussa 1808–09. 1909 (nimimerkillä E. R.)
- Lapinmaan metsät ja kasvullisuus noin v. 1830. Jaakko Fellmanin muistiinpanoista koonnut ja suomentanut Einar Reuter. 1909
- Tornista, runoja. 1912
- Korven kamppailuja, kertomuksia. 1916
- Helena Schjerfbeck. Jäljennöksin 25 maalauksesta ja piirroksesta. 1917
- Degenere, kauhu- ym. kertomuksia. 1918
- Pyhitysvaaran vanha asujain, kertomus. 1918
- Korasaaren uusi tulokas, kertomus. 1921
- Pohjolan rapsodia, romaani. 1941
- Taiteilijan kamppailu. Eräitä taiteen kiihkeimpiä etsijöitä, esseekokoelma. 1945
- Helena Schjerfbeck. Kamppailu kauneudesta, elämäkerta. 1951
- Kauneutta tavoittamassa. 1970
[muokkaa] Maalauksia
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Hautala-Hirvioja s. 34
- ↑ Kastemaa s. 51
- ↑ Ahtola-Moorhouse s. 14
- ↑ Kastemaa s. 56
- ↑ Kastemaa s. 54
- ↑ Kastemaa s. 50
- ↑ Kastemaa s. 60
[muokkaa] Verkkolähteet
- Suomen Kuvataiteilijat matrikkeli
- Kaltio-lehden artikkeli Modernin etsijä H. Ahtela
- Tornionlaakson kirjailijoita
- Taivalkoskelaisia kirjailijoita
- Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijahakemisto
[muokkaa] Kirjat ja artikkelit kirjoissa
- Helene Schjerfbeck, Leena Ahtola-Moorhouse (toim.), Valtion taidemuseo 1992. ISBN 951-47-5855-2
- Tuija Hautala-Hirvioja, Kauneuden etsijä H. Ahtela, Katsaus Einar Reuterin elämään ja tuotantoon. Kirjassa H. Ahtela ja Helene Schjerfbeck, (toim.) Pirjo Immonen, Pohjoinen 2001. ISBN 978-951-749-360-4
- Heikki Kastemaa, H.Ahtela - Einar Reuter kriitikkona ja taidekirjoittajana. Kirjassa Liisa Lindgren (toim.), Kirjoituksia taiteesta 3, Modernisteja ja taiteilija-kriitikoita, Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, 2001. ISBN 951-53-2359-2
