Suomen Taideyhdistys

Wikipedia

Suomen Taideyhdistys on 1846 perustettu järjestö, joka otti tehtäväkseen luoda perustan Suomen taide-elämälle. Sen perustamisaikana Suomessa ei ollut taiteen opetusta eikä taidemuseoita. Lahjakkaita suomalaisia taiteilijoita oli lähtenyt opiskelemaan ulkomaille jääden myös työskentelemään muihin maihin.

Yhdistys sai alkutaipaleelleen merkittävän tukijan, suuriruhtinas Aleksanterin (myöhemmin Venäjän keisari Aleksanteri III). Yhdistyksen perustamisen vuosipäiväksi tuli Aleksanterin syntymäpäivän mukaan 10. maaliskuuta 1846.

Taideyhdistys ryhtyi jakamaan palkintoja ja myöntämään stipendejä suomalaisille taiteilijoille. Dukaattipalkintoja on jaettu nuorille, vasta uraansa aloitteleville taiteilijoille vuodesta 1857 alkaen. Toimintaa rahoitettiin taidearpajaisilla.

Yhdistys ryhtyi myös kartuttamaan taidekokoelmaa. Se järjesti ensimmäisen taidenäyttelyn keväällä 1847 Helsingissä niin sanotussa Heidenstrauchin talossa Kauppatorin varrella (rakennuksessa toimii nykyisin Ruotsin suurlähetystö). ^[1] Esillä oli lähes sata maalausta, joista noin puolet oli kotimaista tekoa. ^[2]

Yhdistys ylläpiti alusta asti piirustuskouluja, joista ensimmäinen perustettiin Turkuun ja toinen Helsinkiin. Koulutoiminta säätiöitiin vuonna 1936. Nykyään Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulu tunnetaan nimellä Kuvataideakatemia.

Yhdistyksen museo- ja koulurakennus, taiteiden talo Ateneum, valmistui vuonna 1887. Vuonna 1990 Ateneumin taidemuseon kokoelmat siirtyivät kokonaan valtiolle.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Taideyhdistys
• Ateneumin historia

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Susanna Pettersson, Suomen Taideyhdistys, Tausta, perustaminen ja toiminnan kulmakivet kirjassa Raakel Kallio (toim.), Dukaatti, Suomen Taideyhdistys 1846-2006, WSOY, 2006.
2. ↑ Helsingfors Tidningar 3.4.1847

• Raakel Kallio (toim.), Dukaatti, Suomen Taideyhdistys 1846-2006, WSOY, 2006.

Tämä järjestöä, yhdistystä tai organisaatiota käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.