Dugongi
Wikipedia
| Dugongi | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] | ||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Emo ja poikanen | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Dugong dugon (Müller, 1776) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Dugongi Wikispeciesissä |
Dugongi tai merilehmä (Dugong dugon) on sireenieläinten lahkon pienin jäsen, lahkon muut edustajat ovat manaatit ja sukupuuttoon kuollut stellerinmerilehmä. Aikuiset yksilöt ovat yleensä alle kolme metriä pitkiä, ja painavat suurimmillaan 420 kilogrammaa. syntyessään dugongi painaa 20–35 kilogrammaa, ja on 100–120 senttimetrin pituinen. Nimi dugongi tulee malaijin kielen sanasta "duyung", joka tarkoittaa merenneitoa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Dugongien levenneisyysalue käsitti joskus tropiikissa koko Tyynenmeren ja Intian valtameren. Nykyään suurimmat populaatiot asuvat Isolla valliriutalla Australiassa ja Torresinsalmessa Uudesta-Guineasta etelään. Pienempiä populaatioita löytyy Mosambikin, Egyptin ja Kenian rannikolta sekä Palaulta. 22. tammikuuta 2003, 70 vuotta katoamisensa jälkeen, löydettiin yksi dugongi Tansanian rannikolta.
[muokkaa] Ravinto
Dugongit ovat erikoistuneet syömään ja laiduntamaan meriruohoa. Ne etsiytyvätkin yleensä mataliin lahtiin,eivätkä yleensä suorita suuria kausittaisia muuttoja.
[muokkaa] Lisääntyminen
Sukukypsiksi dugongit tulevat vasta 9–10 vuoden iässä. Dudongit saavat yleensä vain yhden poikasen. Poikasia ne saavat 3–7 vuoden välein. Poikanen syntyy matalassa vedessä, ja emo hoitaa sitä kolme vuotta.
