Stellerinmerilehmä
Wikipedia
| Stellerinmerilehmä | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt (1768) [1] | ||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Hydrodamalis gigas (Zimmermann, 1780) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Stellerinmerilehmä Wikispeciesissä |
Stellerinmerilehmä (Hydrodamalis gigas) on sukupuuttoon kuollut suuri sireenieläin, joka eli Beringinsalmen Aasianpuoleisella rannikolla. Sen löysi vuonna 1741 luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller, joka matkusti tutkimusmatkailija Vitus Beringin mukana. Pieni stellerinmerilehmäpopulaatio eli Beringinsaaren ja läheisen Copper Island -saaren ympäristössä. Ennen ihmisen saapumista alueelle stellerinmerilehmä eli koko pohjoisen Tyynenmeren alueella.
Stellerinmerilehmä kasvoi 7,5–7,9 metriä pitkäksi ja painoi 8–11 tonnia, ollen huomattavasti suurempi kuin manaatit tai dugongi. Se näytti hieman suurelta hylkeeltä, mutta sillä oli kaksi vankkaa eturaajaa ja valasmainen pyrstö. Stellerin mukaan "Eläin ei koskaan tule rannalle, vaan elää aina vedessä. Sen nahka on musta ja paksu, kuin vanhan tammen kaarna..., sen pää epäsuhtaisen pieni ruumiiseen verrattuna..., sillä ei ole hampaita, vain kaksi tasaista valkoista luuta – yksi päällä, yksi alla." Stellerin mukaan merilehmä oli täysin kesy. Se söi pohjassa kasvavia leviä. Paikoissa, joissa merilehmät olivat syöneet, huuhtoutui rantaan paljon levien juuria ja varsia.
Merilehmien populaatio oli pieni jo silloin kun Steller löysi ne. Alueelle tulleet merimiehet, hylkeenpyytäjät ja turkiskauppiaat metsästivät ne nopeasti sukupuuttoon. Merilehmiä metsästettiin sekä ruoaksi että nahkojensa tähden, joista tehtiin veneitä. Niiden rasva oli myös arvokasta, sillä sitä käytettiin paitsi ruokana, myös öljylampuissa, sillä se paloi ilman savua tai hajua. Vuoteen 1768 mennessä, alle 30 vuotta löytämisensä jälkeen, stellerinmerilehmä oli metsästetty sukupuuttoon.
Fossiiliaineisto osoittaa, että stellerinmerilehmä eli ennen laajalla alueella pohjoisella Tyynellämerellä, etelässä Japaniin ja Kaliforniaan asti. Sen perusteella, miten nopeasti viimeinen populaatio metsästettiin sukupuuttoon, on päätelty, että ihmisen levittäytyminen alueelle on ollut syynä lajin katoamiseen muuallakin.
Ajoittain saadaan raportteja merilehmän kaltaisten eläinten havainnoista Beringinsalmen alueelta, Jäämereltä ja Grönlannista, joten on esitetty että pieniä populaatioita olisi selvinnyt nykypäivään asti. Väitteitä ei ole vielä todennettu.
[muokkaa] Lähteet
- Anderson, P. 1995. Competition, predation, and the evolution and extinction of Steller's sea cow, Hydrodamalis gigas. Marine Mammal Science, 11: 391-394.
- World Conservation Monitoring Centre (1996). Hydrodamalis gigas. 2006 IUCN Red List of Threatened Species. IUCN 2006. Retrieved on 11 May 2006. Database entry includes a brief justification of why this species is listed as extinct
- Shoshani, Jeheskel (November 16, 2005). Wilson, D. E., and Reeder, D. M. (eds) Mammal Species of the World, 3rd edition, Johns Hopkins University Press. ISBN 0-8018-8221-4, 92.
