Bauhaus

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee taide- ja arkkitehtuurikoulua. Katso täsmennyssivu sanan muista merkityksistä.

Walter Gropius suunnitteli Bauhaus -koulurakennuksen Dessaussa, joka valmistui 1925–26.

Bauhaus (Staatliches Bauhaus) oli Saksassa, ensin Weimarissa, sitten Dessaussa ja lopulta Berliinissä vuosina 1919–1933 toiminut taide- ja arkkitehtuurikoulu. Moderni arkkitehtuuri- ja esinesuunnittelu on pitkälti lähtöisin Bauhausista. Bauhausin koulutusjärjestelmä on myös useimpien nykyaikaisten arkkitehti- ja taideteollisuuskoulutusten esikuva.

Koulun perusti Walter Gropius Weimarissa vuonna 1919 yhdistämällä kaksi muuta koulua. Perusajatuksena oli luoda koulu, jossa yhdistyisivät arkkitehtuuri-, käsityö-, taideteollisuus- ja taidekoulutus.

Ensimmäisen maailmansodan loputtua Gropius tunsi uuden aikakauden alkaneen ja halusi luoda siihen sopivan uuden tyylin. Funktionalismiksi kutsuttua tyyliä sovellettiin myös esine- ja huonekalumuotoiluun. Sen tuli olla funktionaalista, halpaa ja sen oli sovelluttava massatuotantoon. Kuten William Morris ja Arts and Crafts -liike edellisellä vuosisadalla, Gropius halusi yhdistää taiteen ja käsityön taidot sekä tuottaa korkealaatuisia, toimivia tuotteita. Gropius johti koulua 1919–28, hänen jälkeensä koulua johtivat Hannes Meyer ja Ludwig Mies van der Rohe.

Weimarin tasavalta tuki aluksi vahvasti Bauhausia. Hallituksen vaihduttua Bauhaus muutti Dessauhun 1925, jonne rakennettiin Bauhausin koulurakennus ja useita muita funktionalistisia rakennusprojekteja. Vuonna 1927 Bauhausin tyyli ja sen tunnetuimmat arkkitehdit vaikuttivat voimakkaasti Die Wohnung(asunto) -näyttelyssä Weissenhofissa, Stuttgartissa. Vuonna 1932 Bauhaus joutui jälleen muuttamaan, tällä kertaa Berliiniin.

Marcel Breuerin Bauhausissa suunnittelemasta teräsputkituolista tuli modernismin symboli 1920-luvulla. Se on myös malliesimerkki funktionaalisen, edullisen ja massatuotantoon sovellettavan tuotteen suunnittelusta.

[muokkaa] Natsien suhtautuminen

Natsien piirissä Bauhaus ja sen piirissä tapahtunut taiteellinen toiminta miellettiin "epäsaksalaiseksi" ja "rappiotaiteeksi", eivätkä he hyväksyneet bauhauslaisten harjoittamaa modernia tyyliä. Bauhausia vastusti myös poliittinen oikeisto, jonka piirissä koulun toiminta nähtiin koettiin kommunistisen toiminnan kulissina, erityisesti kun Bauhausissa toimi useita venäläisiä taiteilijoita. Natsit tekivät viimein rajoituksillaan Bauhausin toiminnan käytännössä mahdottomaksi, ja vuonna 1933 opettajat päättivät yksimielisesti lopettaa koulun.

Natsien kielteinen suhde Bauhausiin osoittaa heidän taidepolitiikkansa ristiriitaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Natsit hyljeksivät Marcel Breuerin suunnittelemia funktionaalisia teräsputkituoleja, vaikka samaan aikaan suosivat suunnitteluperiaatteiltaan vastaavien Volksradion (kansanradio) ja Volkswagenin (kansanauto) suunnittelua ja tuotantoa. Arkkitehtuurissa suosittiin kansanperinteestä muotokielensä ottanutta mansardikattoista Blut und Boden -tyyliä Bauhausin funktionalismin sijaan, samalla kun maahan rakennettiin kuitenkin moderneja Autobahneja (moottoritie). Kun muissa Euroopan maissa oli siirrytty Bauhausinkin typografien suosimiin selkeisiin ja helppolukuisiin antiikva ja groteski -painokirjaimiin, Kolmannen valtakunnan virallinen kirjasintyyppi oli yhä vaikeaselkoinen fraktuura, kunnes tammikuussa 1941 kirjasin kiellettiin "juutalaiskirjaimena".

[muokkaa] Vahva vaikutus

Bauhausin suunnittelijat saivat hyviä työtarjouksia varsinkin Yhdysvalloista. Bauhaus vaikutti voimakkaasti varsinkin toisen maailmansodan jälkeen muotoilijoihin ja muotoilusuuntauksiin. Nämä ovat vielä nykyään yhtä ajankohtaisia kuin Bauhausin aikaan. Siellä luodut koulutusmenetelmät, tavat ja tyylit muotoilla esineitä ja suunnitella rakennuksia vallitsevat voimakkaina tänäänkin. Bauhaus vaikutti myös suomalaisten arkkitehtien ja muotoilijoiden, etenkin Alvar Aallon ja Ilmari Tapiovaaran tuotantoon.