Tuoli
Wikipedia
Tuoli on jaloilla seisova istuin, huonekalu, joka on suunniteltu yleensä yhden kerrallaan istuttavaksi. Huonekalua, jolla voi istua useampi, kutsutaan yleensä penkiksi, joka voi olla pehmustamaton tai sohvaksi, joka on yleensä pehmustettu ja siinä on selkänojan lisäksi myös käsinojat. Tuolissa on yleensä neljä jalkaa, mutta esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelemassa jakkarassa on vain kolme jalkaa. Kouluissa oppilaiden tuolit ovat usein kaksijalkaisia, jolloin takana olevat jalat jatkuvat lattian tasossa tuolin etuosan kohdalle asti. Selkänojatonta, yleensä matalaa tuolia kutsutaan jakkaraksi. Jos tuolissa on käsinojat ja (yleensä) pehmustetta, se on nojatuoli. Eräillä tuoleilla on hyvin erikoistuneita tehtäviä kuten synnytystuolilla, hammaslääkärin- ja parturintuolilla sekä sähkötuolilla. Tuoli voidaan valmistaa useista eri materiaaleista, kuten puusta, muovista, teräksestä tai vaikka kivestä. Rakennustekniikassa tunnetaan myös käsite kattotuoli (ruots. takstol), joka on ulkokattoa kannattava rakenne. Kiikkutuoli on tuoli, jolla voi kiikkua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Symbolinen merkitys
Tuoli voi olla myös sitä käyttävän henkilön, hänen asemansa tai tehtävänsä symboli. Esimerkiksi oppituolilla tarkoitetaan yleensä tietylle aiheelle tai henkilökohtaisesti tietylle haltijalle omistettua professuuria. Tuomioistuin (ruots. domstol) viittaa alun perin tuoliin, jolla tuomiovallan käyttäjä istuu. Jos henkilön asema on uhattuna, saatetaan tämä ilmaista sanomalla, että hänen tuolinsa heiluu.
Arkikielessä kodin arvokkainta istuinta voidaan nimittää isännäntuoliksi. Toimistoympäristössä huoneen haltijan tuoli eroaa yleensä vaatimattomammasta asiakastuolista. Tämä ero on selkeä myös koulussa opettajan tuolin ja oppilaiden istuinten välillä. Eroa tuolien arvokkuuden kesken voidaan synnyttää mm. korkeudella, materiaalilla, pehmustuksella sekä nyttemmin erilaisilla toiminnoilla kuten pyöritys- ja kallistusmahdollisuuksilla. Tuolin korkeussäätöön perustuu kohtaus, jossa Charles Chaplin käytti parturintuolia vallan symbolina elokuvassaan Diktaattori.
Nämä tuolin käyttäjän asemaa osoittavat sosiaaliset mekanismit ovat huipussaan käsitteissä valtaistuin ja syytetyn penkki.
Maria Stuartin astuessa 15. lokakuuta 1586 Fortheringhayn linnan oikeussaliin hän kulki kohti saliin tuotua valtaistuinta, mutta hänet ohjattiin sivummalle syytetyn penkille. Tyhjä valtaistuin olikin hänen vastustajansa, poissa olevan kuningatar Elisabetin (Elisabet I) symboli.
[muokkaa] Teräsputkituolista modernismin vertauskuva
Metallia on käytetty tuolien materiaalina jo ainakin keskiajalta lähtien. Kuitenkin nahkaan tai kankaaseen yhdistetystä teräsputkituolista tuli 1920-luvulla modernin sisustussuunnittelun ja modernistisen elämäntyylin inhottu tai ihasteltu vertauskuva. Putkituolia käytettiin keveytensä ja kestävyytensä takia myös muun muassa lentokoneissa.
Unkarilaissyntyinen huonekalu- ja sisustussuunnittelija sekä arkkitehti Marcel Breuer, joka opiskeli ja opetti Weimarin ja Dessaun Bauhaus-taidekoulussa Saksassa ideoi taivutetuista teräsputkista kootun tuolin saadessaan Adler-polkupyörän 1925. Eräs ensimmäisistä nimettiin Wassily Kandinskyn mukaan Wassily-tuoli. Teräsputkituolista tuli maailmanlaajuinen menestys. Sen suunnitteluideoina olivat edullisuus, keveys, hygienia ja kimmoisuus. Myös mahdollisuutta suurien sarjojen valmistukseen ja itsekoottavuuteen pidetään syinä sen suosioon.
[muokkaa] Tuolit Suomessa
Suomen kielen sana tuoli on uudehko lainasana ruotsin kielestä. Penkki taas tulee ehkäpä skandinaavisten kielten kautta Italian varhaisten rahanvaihtajien pöytää merkitsevästä nimityksestä. Samasta kantasanasta on kehittynyt myös sana pankki. Alkuperäinen, suomessa omaperäinen nimitys tuolille ja penkille on rahi.
Tuolit olivat Suomessa harvinaisia 1600-luvulle asti. Talonpoikaissisustuksissa istuimina oli yleensä erilaisia puuesineitä, esimerkiksi laatikoita ja penkkejä. Myös vuoteella istuttiin. Savupirttien seiniä kiersivät kiinteät penkit, joilla istuttiin ja usein nukuttiin. Renessanssin aikana kartanoiden sisustuksiin tuli liikuteltavia irtohuonekaluja. Tuoleja ilmestyi runsaammin säätyläiskartanoihin 1600-luvun loppupuolella, pappiloihin ja porvariskoteihin vasta sata vuotta myöhemmin.
Tuolin perusmalli on tukeva renessanssituoli H:n muotoisine jalkatukineen. Myöhemmin siihen liitettiin kunkin aikakauden mukanaan tuomia vaikutteita ja tyylejä. Renessanssituoli oli Suomessa käytössä 1900-luvulle asti. Sen suoralinjaiset ja jykevät muodot soveltuivat hyvin puuseppien taitoihin.
Suomalaisen modernin tuolin suunnittelu liittyy puunjalostukseen, jossa vaneri on ollut keskeisessä osassa. Alvar Aalto aloitti 1920-luvun lopulla tiiviin yhteistyön turkulaisen O.y Huonekalu- ja Rakennustyötehdas A.b:n (nyk. Huonekalutehdas Korhonen Oy) kanssa. Aallon ja Korhosen yhteistyönä ideoitiin erilaisia puun taivutus- ja muokkausmenetelmiä. Vuosina 1934–1965 Aallolle myönnettiin patentti yhteensä seitsemään keksintöön – osa näistä patentoitiin myös ulkomailla. Alvar Aallon suunnittelemia puutuoleja ja muita huonekaluja on pidetty inhimillisempänä ja humanistisempana vaihtoehtona samoihin aikoihin Keski-Euroopassa syntyneelle teräsputkituolille.
Ilmari Tapiovaara suunnitteli vaimonsa Annikki Tapiovaaran kanssa vuonna 1947 valmistuneen Domus Academican, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asunnon sisustuksen. Domus-tuolin suunnitteluvaatimuksina olivat mm. toimiminen verhoiltuna ja verhoilemattomana, pinottavuus, ryhdikkyys ja istuinmukavuus. Tuolin istuin ja selkänoja tehtiin muotoon puristetusta vanerista, mikä vähensi sen aiheuttamaa rasitusta vaatteille. Tuoli koottiin ruuveilla ja se voitiin tehdä paikan päällä, mikä vähensi kuljetuskustannuksia. Tapiovaaran suunnittelemia kansainvälisesti tunnetuimpia muita tuoleja ovat muun muassa Aslak ja Nana.
Sisutusarkkitehti Eero Aarnion lasikuidusta suunnittelemat Pallo (1966) ja Kupla (1968) ovat myös maailmanlaajuisen menestyksen saavuttaneita tuoleja. Aarnion muotoilu oli osa 1960-luvun populaarikulttuuria, ja hänen tuolejaan käytettiin usein tieteiselokuvien lavastuksissa.
[muokkaa] Tuolinjalka
Tuolinjalka on tuolin istuinosaa yleensä polven korkeudelle kannattava pystysuuntainen osa. Yleensä tuolissa on neljä jalkaa, mutta esimerkiksi Alvar Aallon tunnetussa jakkarassa on kolme jalkaa. Käsinojattomissa ja selkänojattomissa jakkaroissa on yleisemmin kolme jalkaa kuin tuoleissa. Pyörivissä tuoleissa voi olla vain yksi jalka, joka haarautuu lattiaa vasten usemmaksi sakaraksi tai levenee levyksi tuolin pystyssä pitämiseksi. Muotoilun perusteella puutuoleissa olevia jalkoja voidaan kutsua suoriksi jaloiksi, jotka ovat melko suoria tai kaarevia tai sorvijaloiksi, jotka ovat pyöreiksi sorvattuja. Sorvijalallisissa tuoleissa takajalat ovat suorat, kun taas etujalat voivat olla sorvatut.
