Postimpressionismi

Wikipedia

Georges Seurat, Eräs sunnuntai-iltapäivä La Grande Jatte saarella, 1884.

Divisionistinen maalaustekniikka näkyy tässä yksityiskohdassa Georges Seuratin maalauksesta La Parade, 1889.

Postimpressionismi eli jälki-impressionismi on yleisnimitys useille taidemaalareiden muodostamille ryhmille eri puolilla maailmaa impressionismin jälkeen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. He ottivat maalauksissaan vaikutteita impressionismista, mutta heidän maalauksensa olivat tyyliltään tunteikkaampia ja vähemmän arkipäiväisiä.

Syntetismi, pointillismi ja sävymaalaus eli tonalismi olivat jälki-impressionismin suuntauksia. Taidekriitikko ja taiteilija Roger Fry käytti sanaa ensimmäisenä kuvatessaan ranskalaista Les Nabis ryhmää, jossa olivat mm. Paul Sérusier, Pierre Bonnard ja Edouard Vuillard.

Jälki-impressionismin maalaustekniikka, pointillismi perustuu divisionismiin, jossa maalataan puhtailla, sekoittamattomilla väreillä pieniä rinnakkaisia alueita, "pisteitä". Tietyltä etäisyydeltä tarkasteltuna värit sekoittuvat optisesti havainnossa.

Monet jälki-impressionistit kehittivät impressionismia, varsinkin sen valon ja värin käsittelyä, jotkut tieteellisen väriopin suuntaan. Karkeasti ottaen postimpressionismia voidaan pitää impressionismin ja ekspressionismin välimuotona. Postimpressionismi ei ole yhtenäinen suuntaus. Jotkut postimpressionistit lähestyivät myös fauvismia ja kubismia.

[muokkaa] Jälki-impressionismi Suomessa

Useat suomalaiset taiteilijat, kuten Albert Edelfelt tai Pekka Halonen kokeilivat jälki-impressinismia tai "ranskalaista palettia", kuten puhtaiden värien käyttöä kutsuttiin. Ainoa Suomessa vaikuttanut taidemaalari, jonka taidemaalarin uran perustui jälki-impressionismiin on belgialais-englantilainen A.W.Finch.

Taidemaalari, graafikko ja keraamikko Alfred William Finch oli mukana perustamassa Brysseliin kokeilevien taiteilijoiden ryhmää Les Vingt (Kaksikymmentä) vuonna 1883. Realistina aloittanut Finch tutustui neoimpressionistien Georges Seurat'n ja Paul Signacin maalauksiin vuonna 1886. Myöhemmin Finchistä tuli Belgian maalaustaiteen uudistaja, joka kuitenkin siirtyi Porvooseen Iiris-tehtaan keraamiikkaosaston johtajaksi. Tehtaan sulkemisen jälkeen Finch muutti Helsinkiin vuonna 1902. Hän luopui ankaran divisionistisesta maalaustekniikasta ja työskenteli vapautuneemmin leveämmillä siveltimenvedoilla, mutta pysyi kuitenkin uskollisena nuoruutensa kirkkaalle värimaailmalle ja objektiivisuuden tavoittelulle.

[muokkaa] Kuuluisia postimpressionisteja

[muokkaa] Jälki-impressionismia

Paul Cézanne, Vuoria Ranskan Provencissa, 1878-1880.	Paul Gauguin, Arearea, 1891.	Vincent van Gogh, Tähtiyo, 1889.	Henri Rousseau, Itsenäisyyspäivän juhla, 1892.
Henri de Toulouse-Lautrec, Divan Japonais, 1892-93, juliste.	Harold Gilman, Rouva Mounter aamiaispöydässä, 1916.	Charles Théophile Angrand, Mies ja nainen kadulla, 1887.	Paul Sérusier, Talismaani, 1888