Fraktuura
Wikipedia
Fraktuura (saks. Fraktur) on kirjasinten ryhmä joka kuuluu goottilaisiin kirjaintyyppeihin. Nimi tulee latinan sanasta fractus eli "murtunut"; verrattuna sileämuotoisiin antiikvakirjintyyppeihin, fraktuurakirjaimet ovat ulkonäöltään kulmikkaita. Termiä "fraktuura" käytetään yleisessä kielenkäytössä joskus kaikista goottilaisista kirjasimista, vaikka todellisuudessa se on vain niiden yksi tyyppi.
Fraktuura oli yleinen kirjasinlaji kirjojen ja sanomalehtien painamiseen Pohjois-Euroopassa 1500-luvulta lähtien, varsinkin Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueella, ja Saksan kautta kirjaimet levisivät myös laajaan käyttöön Pohjoismaihin, samaan aikaan kuin Etelä- ja Länsi-Eurooppa ja Anglosaksiset alueet käyttivät yleisesti antiikvakirjaimia. Kuuluisia fraktuuralla painettuja teoksia olivat muiden muassa Martti Lutherin teokset. Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueella erilaisia fraktuurakirjasimia käytettiin erittäin yleisesti vielä ennen toista maailmansotaa, ja siirtymistä antiikvakirjasinlajeihin vastustettiin yleisesti. Suomessakin siirryttiin antiikvakirjasimiin hitaasti, pääasiassa 1920-luvun loppuun mennessä, mutta jotkin lehdet käyttivät fraktuurakirjaimia vielä 1940-luvulla. Vuonna 1941 Martin Bormann kielsi fraktuuran käytön Saksan alueilla. Jopa sodan jälkeenkin yritettiin Saksassa palata takaisin fraktuurakirjaimiin, mutta fraktuura jäi muiden Saksan jälleenrakennuksen uudistuksien mukana pois muodista ja antiikva- ja groteskikirjasimet valtasivat alaa.
Nykyisin fraktuuraa käytetään lähinnä koristekirjasimena, esimerkiksi monien saksalaisten sanomalehtien logoissa.
