Aspergerin oireyhtymä

Wikipedia

Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma (AS) ^[1] on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus ja autismin kirjon laaja-alainen kehityshäiriö, joka aiheuttaa ongelmia lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aspergerin oireyhtymään voi liittyä haastavaa käyttäytymistä, sisäänpäinkääntyneisyyttä tai yksin viihtymistä.

Sisällysluettelo 1 Yleiskatsaus 2 Diagnoosin historiaa 2.1 Viralliset määritelmät 3 Oireet 3.1 Keho 3.2 Elämä 4 Erilaisia näkemyksiä Aspergerin syndroomasta ja hoidosta 4.1 Asperger ja skitsofrenia 5 Miten aspergerin syndrooman kanssa oppii selviytymään arjesta 6 Muuta 7 Katso myös 8 Viitteet 9 Kirjallisuutta ja lähteitä 9.1 Tutkimuksia 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Yleiskatsaus

Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon eli spektriin, ja se on käytännössä lievä versio autismista. Toiminnallisesti korkeatasoinen autismi (High-Functioning Autism, HFA) on lähellä Aspergerin oireyhtymää. Kun diagnoosi tehdään varhain puhutaan autismista. Myöhemmin tehty diagnoosi on usein Asperger. Viimeistään autismin spektrin ongelmat näkyvät kodin ulkopuolella erilaisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen vaikeuksina ennen murrosikää.

Vallitsevan käsityksen mukaan Aspergerin oireyhtymä johtuu lähinnä perinnöllisistä syistä, mutta sikiönä tai vielä vauvana koettu virustauti saattaa myös edesauttaa oireyhtymän syntyä. Syiksi on myös epäilty kasvatusta, ruokavaliota ja rokotuksia. Nämä kolme jälkimmäistä teoriaa on kuitenkin nykyisin hylätty.

Tavallisesti ihmisillä on huomattava luontainen kyky havaita muiden ihmisten mielialoja ja ajatuksia. Suurin osa ihmisistä kykenee päättelemään keskustelukumppaninsa ruumiinkielestä ja muista pienistä vihjeistä huomattavan paljon. Autistisilla ihmisillä ei ole tällaista kykyä, ja Aspergerin oireyhtymästä kärsivä saattaa olla sosiaalisesti yhtä "sokea" kuin täysin autistinen henkilökin. Sosiaalisesta sokeudesta kärsivä ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä hymyn tarkoitusta eli onko se iloinen, vahingoniloinen vai ilkeä hymy tai ei huomaa koko hymyä.

Toisaalta taas AS-henkilöllä saattaa olla yliherkistynyt taipumus tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä. Hän voi oppia eri ilmeiden merkitykset pieniä vivahteita myöten. Myös elekielen tulkinnan vaikeus voi johtaa sosiaaliseen ylivarovaisuuteen ja ylitarkkaan tulkintaan, johon ilmekirjon ylihallinta ja tuntemus perustuvat.

Asperger-henkilöt eivät useimmiten osaa lukea rivien välistä vaan käsittävät sanatarkasti mitä sanotaan. Esimerkki: Kun opettaja kysyy: "Söikö koira sinunkin kotiläksysi?" AS-lapsi pysyy hiljaa miettien pitäisikö opettajalle kertoa, ettei hänellä ole koiraa, vai etteivät koirat yleensä pidä paperin syömisestä. Lapsi ei kykene lukemaan ruumiin asennosta, äänensävystä ja kasvojen ilmeistä sitä, mitä opettaja todella tarkoittaa ja pysyy hiljaa. Opettaja poistuu paikalta vihaisena kuvitellen, että lapsi on ylimielinen, näsäviisas ja tottelematon.

Aspergerin oireyhtymään kuuluu sekä kielteisiä että myönteisiä puolia. AS-henkilöillä on älykkyystestien mukaan keskiarvosta poikkeava älykkyysosamäärä (tilastollisesti arvioituna joko hiukan keskitasoa korkeampi tai matalampi). Merkille pantavaa on, että AS-henkilöillä joilla on mitattu keskiarvoa selvästi alempi ÄO, voi silti olla hyvä sanavarasto, ja heillä saattaa olla jokin vahva muistamiseen liittyvä erityisalue.

AS-henkilöillä on yleensä joitakin kapea-alaisia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joista he ovat erittäin kiinnostuneita ja tietävät melkein kaiken. Näistä harrastuksista voi olla hyötyä työelämässä, mikä kannattaa ottaa huomioon työalaa valittaessa. AS-henkilöillä on usein tavallista laajempi sanavarasto, ja mekaaninen lukutaito on hyvä. Toisaalta sanan etsimiseen voi mennä aikaa. Ulkolukumuisti on hyvä, mutta työmuisti voi olla heikompi. Aspergerin oireyhtymä ei ole siis välttämättä heikkous, vaan myös vahvuus.

Oireyhtymä on paljon yleisempi miehillä kuin naisilla: henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, vain noin viidesosa on naispuolisia. Naiset tosin lienevät alidiagnosoituja johtuen siitä, että oireisto ei ole heillä yhtä näkyvää.

[muokkaa] Diagnoosin historiaa

Venäläinen neurologi Eva Sucharewa julkaisi tutkielman Aspergerin tyyppisistä vaikeuksista vuonna 1926. Aspergerin oireyhtymä on saanut nimensä itävaltalaisen psykiatrin Hans Aspergerin mukaan, joka diagnosoi hoitamillaan poikalapsilla oireita, joita hän kutsui autistiseksi psykopatiaksi. Hän julkaisi kirjoituksensa vuonna 1944. Termiä Aspergerin oireyhtymä käytti ensimmäisen kerran Lorna Wing julkaisemassaan artikkelissa Asperger's syndrome: a clinical account ('Aspergerin syndrooma, kliininen kuvaus'), joka ilmestyi 1981. Hän kyseenalaisti autismin mallin, jonka Leo Kanner oli esittänyt 1943. Tämän jälkeen yleinen tietoisuus oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan ovat kasvaneet nopeasti.

Ennen Lorna Wingin kirjoitusta uskottiin, että Aspergerin piirteiden sosiaaliset ongelmat ovat huonon kasvatuksen syytä. Yksi näistä virheellisistä käsityksistä oli Bruno Bettelheimin teoria keskiluokkaisista jääkaappiäideistä, joilla ei ollut aikaa hoitaa lapsiaan. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla ^[2]. Uusi käsitys on mullistanut Aspergerin oireyhtymän hoidon ja palauttanut lapset laitoksista koteihin. Perheen syyllistäminen loppui ja Asperger-ihmisten omanarvontunto on noussut. Käsitystä Aspergerin oireyhtymästä ovat mullistaneet myös Asperger-ihmiset.

Amerikkalaiseen DSM-IV-luokitukseen Aspergerin oireyhtymä tuli vasta vuonna 1994. Vielä 10 vuotta sitten Asperger diagnosoitiin usein psykoosina. Se oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu. Tieto aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta ei ole vieläkään tavoittanut kaikkia alan ammattilaisia ja keskustelu diagnoosin tarpeesta jatkuu edelleen. Lasten psykiatrian piirissä löytyy niitä jotka kutsuvat Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi.

Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana ^[3].

[muokkaa] Viralliset määritelmät

Laajalti, mm. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa käytössä oleva referenssiopas mielenterveydellisiin ongelmiin (DSM-IV luokitus) määrittää osassa 299.80 Aspergerin oireyhtymän seuraavasti:

1. Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
   1. Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
   2. Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
   3. Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
   4. Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
2. Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin liittyy vähintään kaksi seuraavista:
   1. Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan
   2. Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa
   3. Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet
   4. Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan
3. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla
4. Ei ole kliinisesti havaittu, että kielen oppimisessa olisi yleistä viivettä – esimerkiksi että diagnostoitava käyttäisi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä tai kokonaisia lauseita 3-vuotiaana
5. Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana
6. Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty.

DSM-IV-määritelmää kritisoidaan nykyisin laajalti, koska se on hyvin subjektiivinen eikä monien mielestä edes vastaa kunnolla oireyhtymää. Suomessa on käytössä lähinnä ICD-10-tautiluokittelu kriteereineen. ICD-10:n määritelmässä Aspergerin oireyhtymän koodinumero on F84.5, ja se rajataan seuraavaan tapaan:

1. Laadullisia poikkeavuuksia vastavuoroisessa sosiaalisessa käyttäytymisessä ja ei-verbaalisessa kommunikaatiossa.
2. Rajoittuneita, toistuvia ja kaavamaisia käyttäytymismalleja, harrastuksia ja toimintoja.
3. Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei merkittävää yleistä viivästyneisyyttä.
4. Motorinen kömpelyys on tavallista; tämä ei ole ehdoton tunnusmerkki. Ei kuitenkaan kaikilla.
5. Autismidiagnoosi sulkee pois AS:n.

[muokkaa] Oireet

Vaikeus ymmärtää muiden käytöstä ja ajatuksia on Aspergerin oireyhtymän perimmäinen oire. Asperger-ihminen näkee tavallaan vain sen, mikä todella on esitetty sananmukaisesti eikä välttämättä näe kokonaisuutta.

AS-henkilöllä on siis tavallaan ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan. Muiden ihmisten matkiminen on myös joillekin AS-henkilöille helppoa, koska he eivät ole intuitioidensa vankeja seuratessaan muiden käytöstä vaan huomaavat maneerit helpommin. Toisaalta he voivat huomata myös muita asioita, jotka jäävät ehkä muilta huomaamatta ja saattavat osua juuri arkaan paikkaan – ehkä puolivahingossa sanoen, loukaten tai piristäen jopa tarkoituksella.

Joillakin AS-henkilöillä voi olla prosopagnosia eli heillä on suuria vaikeuksia ihmisten kasvojen tunnistuksessa. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta.

Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua AS-henkilöstä vaikealta, koska on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää.

Aspergerin oireyhtymä näkyy usein huumorissa. AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Hän uppoutuu usein ajatuksiinsa ja saattaa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä alkaa nauraa, usein vieläpä täysin väärässä paikassa. Naurun (kuten joskus myös itkun) hallinta on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä.

Toisaalta huumori, jos AS-henkilö hallitsee sitä, saattaa olla myös turvallinen ja hallittu kanssakäymisen muoto. Kun kaoottinen asiasta toiseen versova keskustelu tuntuu vaikealta, vitsi on helppo tapa viedä tilannetta eteenpäin. Pakonomainen vitsien kertomisen tarve uusia ihmisiä tavatessaan tai yleisesti ottaen pakonomainen huumorin käyttö ovat yleisiä piirteitä aktiivisilla AS-henkilöillä.

AS-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää ironiaa tai suoranaista valehtelua. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta toisen henkilön tarkoituksista jää hämäräksi siksikin, että päätöstä eri tulkintojen välillä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.

Koska AS-henkilöllä on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten tunteita, hän usein loukkaa muita ihmisiä tajuamattaan. Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten (NT) ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esille. Se, ettei AS-henkilö vaikuta tunteelliselta ja sympaattiselta, ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä olisi.

Asperger-oireistosta kärsivät henkilöt ovat varsinkin nuoruudessa ja nuorella aikuisiällä muuta väestöä alttiimpia mielenterveydellisille ongelmille, kuten masennukselle ja ahdistuneisuudelle^[4] paljolti käytännön elämän vaikeuksien takia; oikea maailma on ristiriidassa oman kanssa.

[muokkaa] Keho

Yli- ja aliherkkyydet aisteissa ovat erittäin yleisiä Aspergerin oireyhtymästä kärsivillä. AS-henkilöillä saattaa olla pelko kovia ääniä, kirkasta auringonvaloa tai jopa koskettamista kohtaan. Heikot äänet ja kosketukset voivat tuntua epätavallisen voimakkailta ja vaatteiden saumat ja vesi peseytyessä ja tukan leikkaaminen saattavat tuntua epämiellyttäviltä. Toisaalta tiettyjen yliherkkyyksien lisäksi henkilöllä voi tietyissä aisteissa olla aliherkkyys.

Edellisestä johtuen esim. AS-henkilön ruokailutottumukset voivat olla erilaiset, eli syöminen saattaa kestää kauan, tai sitten jopa ahmien. Myös ruokailun sosiaalinen tilanne ja muut seikat, kuten se, että ei jaksa pitää kiinnostusta vain syömisessä (tai sitten kiinnittää siihen liikaa huomiota). Keskittymisen häiriöt ja neuroottisuus, "pakkomielteineen" ovat melko yleisiä, mutta niitä ei tarvitse välttämättä ajatella erillisinä Aspergerin oireyhtymästä, eikä niitä välttämättä ole kaikilla.

Autismin kaltainen omiin maailmoihin uppoaminen on AS-henkilöllä yleistä. Tylsällä oppitunnilla tarvitsee vain kiinnittää katse sopivaan paikkaan ja lähteä matkalle oman pään sisään. Tätä "pään sisäistä matkustelua" tapahtuu normaalioloissakin lähes jatkuvasti.

Yleinen oire on myös kömpelyys ja hienomotoriikan puutteellisuus. Ääritapauksissa AS-henkilöstä tulee molempikätinen ja käsialasta on lähes mahdotonta saada selvää. Kömpelyys ei kuitenkaan ole välttämätön kriteeri eikä se riitä Asperger-diagnoosiin.

Puhetapa voi myös olla usein outo. Se saattaa olla monotoninen tai nasaali tai siinä saattaa olla outo sävel, intonaatio tai lausunta. Puhe- ja lauluäänen hallinta on yleisesti ottaen vaikeaa. Myös sanavalikoima saattaa olla pienilläkin lapsilla "pikkuvanha"; joskus puhutaan "kävelevästä sanakirjasta." AS-henkilö puhuu usein hyvää yleiskieltä [vrt. kirjakieli].

AS-henkilö saattaa vältellä katsekontaktia ja kääntyä välittömästi katsomaan jonnekin muualle, kun hänen silmiinsä katsotaan. Toisaalta AS-henkilö ei välttämättä ymmärrä katsekontaktin merkitystä ja saattaa tuijottaa keskustelukumppaniaan, mikä saa kumppanin vaivaantumaan.

[muokkaa] Elämä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa erikoisuutensa takia. Useimmiten tilanteet ovat kaoottisia eikä AS-lapsi tiedä miten toimia, ja hän saattaa nauraa kiusaajiensa mukana eikä puolustaudu. Henkilö saattaa itse tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin.

Poikkeavat kiinnostukset ja muu erilaisuus ovat usein syynä parittomuuteen, koska yleisesti samanlaisuutta pidetään yhteenkuuluvuuden mittana. AS-henkilöt eivät aina ajattele näin, ja tästä syystä torjutuksi tuleminen erilaisuuden vuoksi voi olla ankara koettelemus, varsinkin kun koko elämänsä on joutunut samanlaistamisen paineen alaiseksi.

AS-henkilöiden mielenkiinto on usein keskittynyt tiettyihin intensiivisiin harrastuksiin. Ne saattavat vaihdella pidemmällä aikavälillä jonkin verran, mutta intensiivisyys on aina huomattavan voimakasta. Harrastukset saattavat kehittyä jopa pakkomielteisiksi, ja AS-henkilö saattaakin katua jälkeenpäin kaikkia niitä tunteja, jotka tuhlasi esimerkiksi levykokoelmansa uudelleenjärjestelyyn tai vastaavaan – erityisesti syyllistämisen kautta. Harrastuksena ovat usein junat tai muut kulkuvälineet, tietokoneet, shakki, fysiikka, kemia, mittaaminen, kartat, historia, astronomia, musiikki tai melkein mikä tahansa, missä olennaisena osana on järjestelmällisyys.

Asperger-ihmisen kiinnostukset ovat yleensä hyvin kapeita (jos on esimerkiksi kiinnostunut renkaista, ei ole juurikaan muista auton osista).

Mikäli AS-henkilö pystyy yhdistämään jonkin mielenkiintonsa kohteen ja työnsä, hän saattaa edetä työelämässä pitkällekin. On olemassa AS-henkilöitä, jotka suunnittelevat taloja tai ovat tekemisissä laivojen tai veneiden kanssa. IT-ala työllistää monia AS-henkilöitä, joiden mielenkiinto on suuntautunut tietokoneisiin tai tietoliikenteeseen. Armeija on joillekin AS-henkilöille kotoisa paikka tiukkoine rutiineineen ja sääntöineen, ja se saattaa tarjota mukavan työpaikan, johon yhdistyy turvallinen ja vakaa ympäristö. Koulu voi olla turvallinen ja mukava paikka AS-henkilölle. Luonnontieteet voivat vetää AS-henkilöitä puoleensa. Myös erilaiset taiteet tarjoavat monelle AS-henkilölle selkeän ja helpon tavan ilmaista omaa maailmaa.

Useilla Asperger-henkilöillä on vahva arvomaailma. AS-henkilö pitää mielipiteittensä ilmaisemisesta. ”Ulkopuolisen näkökulmasta” katsoen tavalliset ihmiset puhuvat usein arvoistaan, mutta käyttäytyvät AS-henkilöiden mielestä pikemminkin juuri niin kuin on sosiaalisesti soveliasta. Monet individualistiset, erikoiset ryhmät saattavat kiehtoa heitä.

”Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta” (Attwood 2007, 215).

[muokkaa] Erilaisia näkemyksiä Aspergerin syndroomasta ja hoidosta

AS:n syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja lisäaineita sekä rokotteita. Välillä esitetään myös, että AS-tyyppiset käyttäytymistavat ovat yleisinhimillisiä ja AS-henkilöinä itseään pitävät ihmiset vain yrittävät jotenkin hankkia hyötyä itselleen käyttäytymällä poikkeavasti. Lapsen käyttäytymisen hallitseminen saattaa koulussa olla mahdotonta, kun ei tunneta niitä tekijöitä, jotka ovat käyttäytymisen taustalla. Lasten vanhempien saatetaan epäillä laiminlyöneen lapsensa kasvatuksen, koska lapsi on omaehtoinen ja itsepäinen eikä tottele opettajan kehotuksia. Aspergerin oireyhtymä ei kuitenkaan johdu kasvatuksesta tai vääristyneestä vuorovaikutuksesta. Tällaiset vihjaukset masentavat vanhempia, koska he ovat tehneet kaikkensa. Samalla tavoin lapsen opettaja saattaa joutua muiden silmissä huonon opettajan maineeseen, kun hän ei saa lapselle "kuria" esim. koulun juhlissa tai vierailuilla ^[5]. Haastava käytös johtuu usein myös unen puutteesta, joka on Aspergeissa yleistä. Melatoniinin on todettu auttavan nukahtamisongelmiin ja univajeen hoitoon ^[6].

Psykiatrian piirissä aspergeria on pidetty siis kiisteltynä syndroomana ja tulkittu oireet psykoosiksi. Hoidoksi psykodynaamisen koulukunnan mukaan sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi. Kognitiivinen psykoterapia sen sijaan sopii paremmin. Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi. Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa, että kotona. Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea. Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005 lasten laitoshoidon erot eri puolilla maatamme on huomattavan suuret. Tilastot osoittavat, että Länsi-Pohjassa vain kaksi alle 12-vuotiasta lasta oli laitoshoidossa 7 vrk vuonna 2005 kun taas pääkaupunkiseudulla laitoksissa oli 268 lasta 18 626 vrk.

[muokkaa] Asperger ja skitsofrenia

Skitsofrenia ei Asperger-henkilöillä ole sen yleisempää kuin muullakaan väestöllä. Hans Asperger luuli aluksi, että autistinen psykopatia, kuten hän alun perin nimitti Aspergerin oireyhtymää, voisi kehittyä skitsofreniaksi. Kuitenkin Hans Aspergerin tutkimasta 200:sta lapsesta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia. Skitsofrenian negatiiviset oireet, kuten puheen ja ajatusten sekä tunnetilojen ilmaisun niukkuus voivat muistuttaa Aspergeria. Aspergerille tyypilliset löyhältä vaikuttavat mielleyhtymät ja puheen sekavuus voidaan myös sekoittaa skitsofreniaan. Joillekin Asperger-nuorille voi tulla jakso, jolloin heidän taitonsa tilapäisesti taantuvat, he vetäytyvät sosiaalisista yhteyksistä, suhtautuvat välinpitämättömästi henkilökohtaiseen hygieniaan ja uppoutuvat intensiivisesti omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Sitä voidaan helposti luulla taantumisjaksoksi, joka edeltää skitsofrenian puhkeamista. Vaikka Aspergerin oireyhtymän ja skitsofrenian välillä on selvät erot, psykodynaaminen tarkastelu voi johtaa virhetulkintoihin ja väärään diagnoosiin (Attwood 2007).

Autismin, skitsofrenian ja persoonallisuushäirön erot

[muokkaa] Miten aspergerin syndrooman kanssa oppii selviytymään arjesta

Useimmin aspergerin syndrooma aiheuttaa ongelmia kouluiässä. Koulujärjestelmän nivelvaiheet ja murrosikä ovat vaikeimpia. Kun näistä vaiheista selviää ja alkaa aikuistua, jotkut kertovat parantuneensa aspergerista. Tosiasiassa asperger on neurologinen ominaisuus, josta ei parannuta, vaan opitaan elämään sen ehdoilla. Seuraavassa on eräs tyypillinen autismin kirjon kertomus omasta selviytymisestä:

"Minulla on vaikeuksia sosiaalisissa toiminnoissa (olen liian suorapuheinen, ajoittain insensitiivinen muiden tunteille tai sitten yliempaattinen joissakin asioissa) -- toisaalta taas huomaan, että kompensoin näitä puutteita tavoilla, jotka kuulostavat varmaankin omituisille. Olen nuoresta lähtien tietoisesti opetellut havainnoimalla ymmärtämään, kuinka erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tulee reagoida, milloin tulee käyttäytyä empaattisesti, missä sopivan empatian raja menee jne. Huomaan kuitenkin, että erityisesti väsyneenä tai stressaantuneena en jaksa pinnistää tuolla "normaalivaihteella", vaan käyttäydyn tavoilla, jotka muut kokevat hankalina. Erityisesti rutiinien tarve korostuu.

Lisäksi suhteeni tunteisiin on jotakuinkin hassu. Toisaalta koen emotionaalisesti hyvin voimakkaasti, mutta toisaalta en kykene kokemuksen tasolla samaistumaan toisen ihmisen tunteisiin. Älyllisesti kylläkin. Jonkinlaisena apuna muiden tunteiden tavoittamisessa on toiminut se, että ikäänkuin älyllisesti "tunnistan" tai havaitsen, mistä tunteesta toisen ihmisen kohdalla on kyse, ja sitten haen sisältäni jonkun vastaavan kokemuksen, eläydyn siihen ja tavoitan näin sen, mitä toinen kokee. Tai ainakin useimmiten, aina se ei kuitenkaan onnistu, jos en löydä sisältäni sopivaa kontaktipintaa...

Hulluinta ainakin minulle itselleni on kuitenkin se, ettei kukaan yleensä havaitse, että minulle olisi tämän kaltaisia ongelmia. Eli ulospäin näytän ja useimmiten vaikutan täysin normaalille, ehkä jopa oikein hyvin sosiaalisesti pärjäävälle -- kukapa osaisi arvata, että tämä kaikki on vain hartaan opettelun ja paneutumisen tulosta?!"

Iän myötä ihminen oppii uusia selviytymiskeinoja. Vanhempana hän saattaa välillä jopa unohtaa Aspergerin syndrooman.

[muokkaa] Muuta

Osana kansainvälisen "asperger-liikkeen" nousua on alettu viettää teemapäivää Autistic Pride Day 18. kesäkuuta

[muokkaa] Katso myös

• Autismi
• Autismin kirjo
• HFA (High Functioning Autism)
• Neuropsykologia
• Haastava käytös
• Hans Asperger
• Leo Kanner
• Luettelo autismin kirjon henkilöistä
• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autistien oikeuksien liike
• Autistien päivä
• Maailman autismitietoisuuden päivä

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ AS on Aspergerin syndroomasta käytetty lyhenne. AS on lyhennys myös Angelmanin oireyhtymästä
2. ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
3. ↑ Von Wendt,Lennart & Avellan, Anne (2007) Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi no. 4., Helsinki.
4. ↑ http://www.autism.org.uk/nas/jsp/polopoly.jsp?d=1049&a=3346
5. ↑ http://www.student.oulu.fi/~kielinen/Aspergerkoulu.html Asperger-lapsen erilaisuuden huomioiminen koulussa
6. ↑ Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto

[muokkaa] Kirjallisuutta ja lähteitä

• Gillberg, Christopher: Nörtti, nero vai normaali? Aspergerin oireyhtymä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Atena kustannus, 1999. ISBN 951-796-178-2.

• Maria Rhode, Trudy Klauber: The many faces of Asperger's syndrome. Karnac Books, 2004. ISBN 1-85575-930-6.

• Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, 2007. ISBN 952-5338-22-3.

[muokkaa] Tutkimuksia

Nieminen-von Wendt, Taina (2004). On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Väitöskirja ladattavana pdf-tiedostona (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Autismin kirjon ihmisoikeudet Euroopassa
• Asperger-foorumi
• Hyvä kuvaus Aspergerin oireyhtymästä
• Asperger-testi
• Aspergerin oireyhtymä - Kehitysvammahuollon tietopankki
• Autismi- ja Aspergerliitto ry
• Assit tutkimusryhmä
• Englanninkielinen Asperger-testi