Alexander Stubb

Wikipedia

Alexander Stubb
Suomen ulkoasiainministeri
Virassa 4.4.2008–
Edeltäjä	Ilkka Kanerva
Seuraaja
Euroopan parlamentin jäsen
Virassa 30.7.2004–4.4.2008
Edeltäjä
Seuraaja	Sirpa Pietikäinen
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}
Tiedot
Syntymäaika	1. huhtikuuta 1968
Syntymäpaikka	Helsinki
Kuolinaika
Kuolinpaikka
Puolue	Kansallinen kokoomus
Ammatti
Puoliso	Suzanne Innes-Stubb
Arvonimet
Allekirjoitus
Huomioitavaa

Cai-Göran Alexander Stubb (s. 1. huhtikuuta 1968 Helsinki)^[1] on suomalainen Kokoomusta edustava poliitikko ja Vanhasen toisen hallituksen ulkoasiainministeri. Stubbista tuli ulkoasiainministeri 4. huhtikuuta 2008 Ilkka Kanervan jouduttua eroamaan tehtävästä tekstiviestikohun seurauksena.^[2] Vuosina 2004–2008 hän toimi Euroopan parlamentin jäsenenä.

Sisällysluettelo 1 Tausta 2 Euroopan parlamentti 3 Ulkoasiainministeriksi 4 Yksityiselämä 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tausta

Stubbin isä Göran Stubb on jääkiekkovaikuttaja.

Alexander Stubb on käynyt koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä. Hän suoritti valtio-opin perustutkinnon (BA) Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä jatko-opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja Bruggen College of Europessa, jossa hän on myös vieraileva professori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi London School of Economicsissa vuonna 1999.^[3] Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Aikaisemmin Stubb on toiminut erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä, jossa hän vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Vuosina 2001–2003 Stubb oli Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja. Lisäksi hän on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana. Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita.

[muokkaa] Euroopan parlamentti

Stubb lähti varsinaisesti mukaan politiikkaan vasta vuoden 2004 alussa suostuessaan kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi.^[4] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuun 2004 europarlamenttivaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä (115 225) koko Suomessa.

Euroopan parlamentissa Stubbin luottamustoimia olivat perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenyys sekä sisämarkkinavaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyys. Hänet on tunnettu myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajana, mitä pidettiin konservatiiviryhmän jäsenelle ennakkoluulottomana asemana.^[5][6]

Stubb on tunnettu vahvoista mielipiteistään.^[5] Hän kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä ja integraation syventämistä sekä Suomen NATO-jäsenyyttä^[7] ja Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymistä.

Stubb puolusti votkamaiden linjaa^[8] europarlamentissa alkuvuodesta 2006 syntyneessä kysymyksessä votkan määritelmästä, jonka Puola toivoi muiden votkamaiden ja Saksan lisäksi sallivan vain viljan ja perunan käytön votkan raaka-aineena.^[9] Votkasota päättyi Horst Schnellhardtin ehdottamaan kompromissiin, jonka ainakin Puola tulkitsi sodan häviöksi.

Europarlamentissa Stubb muistetaan myös Erkki Tuomiojaa kritisoinnista. Tuomioja arvosteli Turun Sanomien haastattelussa parlamentin lausuntotehtailua ja piti parempana parlamentin jäsenten valitsemista kansallisissa parlamenteissa kansanvaalin sijaan. Stubb lähetti europarlamentin konservatiiviryhmän jäsenille ja avustajille 18. lokakuuta 2005 käännöksen Turun Sanomien haastattelun keskeisistä osista ja sai muun muassa parlamentin tulevan puhemiehen Hans-Gert Pötteringin ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brokin vaatimaan Suomelta anteeksipyyntöä. Stubb kielsi olleensa kohun takana, mutta Suomen Kuvalehti sai myöhemmin haltuunsa Stubbin sähköpostin, jossa hän ehdotti ryhmätovereilleen Tuomiojan lausuntojen viemistä EU-parlamentin täysistuntoon.^[10]

[muokkaa] Ulkoasiainministeriksi

Stubb nimitettiin yllättäen Suomen ulkoasiainministeriksi tekstiviestikohun vuoksi erotetun Ilkka Kanervan tilalle kokoomusjohdon päätöksellä. Suomen Keskustan eduskuntaryhmää johtava Timo Kalli sanoi uskovansa hallitusohjelmassa sovitun ulkopoliittisen linjan pitävän. Vasemmisto-oppositio suhtautui Stubbin nimitykseen ristiriitaisin tuntein, vasemmistoliiton Martti Korhonen epäili Stubbiin NATO-kantojen voivan olla "jonkinlainen riski."^[11] Presidentti Tarja Halonen sanoi olevansa valmis työskentelemään Stubbin kanssa ja uskovansa sen sujuvan ilman ongelmia.^[12]

[muokkaa] Yksityiselämä

Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta. Stubb asuu Rixensartissa, Brysselin ulkopuolella, Belgiassa.

Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia.

Stubbilla ei ollut ulkoministerin virkaan astuessaan henkilökohtaista velkaa. Hänellä ei kuitenkaan ole myöskään merkittäviä omaisuuseriä eikä pörssiosakkeita. Isänsä Sport Services yhtiöön hänellä on kuitenkin kolmanneksen omistusosuus. Stubbin Belgian koti on hänen vaimonsa omistuksessa.^[13]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Alexander Stubbin kotisivu

Edeltäjä: Ilkka Kanerva

Suomen ulkoasiainministeri 2008–

Seuraaja: –

Euroopan kansanpuolueen eurokansanedustajat Suomesta

Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Ville Itälä (2004–) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Piia-Noora Kauppi (1999–) | Eija-Riitta Korhola (1999–) | Ritva Laurila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Jyrki Otila (1996–1999) | Sirpa Pietikäinen (2008–) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Alexander Stubb (2004–2008) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004)