Kiribati

Wikipedia

Republic of Kiribati
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Anote Tong
Pääkaupunki	South Tarawa 1°28′N 173°2′E
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	811 km² (sijalla 170) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	103 092 (sijalla 197) 127,1 / km² 2,24 % (2006)
Viralliset kielet	englannin kieli ja kiribatin kieli
Valuutta	Australian dollari (AUD)
BKT (2001)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 223 79 miljoonaa USD 800 USD
HDI (?)	? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne	maatalous 30 %, palvelut 63 %, teollisuus 7 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+12 / UTC+14 ei käytössä
Itsenäisyys – Britanniasta	12. heinäkuuta 1979
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+686
Motto	Te Mauri, Te Raoi ao Te Tabomoa (Hyvinvointia, rauhaa ja menestystä)
Kansallislaulu	Teirake Kaini Kiribati

Kiribatin tasavalta eli Kiribati on saarivaltio Tyynellä valtamerellä. Se koostuu 33 atollista 3 800 neliökilometrin alueella lähellä päiväntasaajaa. Maan nimi lausutaan paikallisittain [kiribæs], joka on sikäläinen tapa lausua pääsaariston englanninkielisen nimen Gilbert Islands lyhenne Gilberts.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Piirikunnat 4 Maantiede 5 Talous 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat 5.2 Merkittävimmät vientituotteet 6 Väestöjakauma 7 Media 8 Urheilu 9 Aiheesta muualla 10 Lähteet

[muokkaa] Historia

Mikronesialaiset asuttivat Kiribatin arviolta 2000-3000 vuotta sitten. Eurooppalaiset yhteydet alkoivat 1500-luvulla. 1800-luvulla alueelle tuli useita eurooppalaisia valaanpyytäjiä ja orjakauppiaita. Kuten muualla Oseaniassa, myös Kiribatilla eurooppalaisten mukanaan tuomat erilaiset sairaudet tappoivat useita asukkaita. Vuonna 1820 Adam Johann von Krusenstern nimesi saaret kapteeni Thomas Gilbertin mukaan Gilbert-saariksi. Yhdistynyt kuningaskunta teki Gilbert-saarista ja läheisistä Ellice-saarista protektoraattinsa 1892. Niiden asema muutettiin siirtokunnaksi 1916 ja autonomisiksi 1971. Japani miehitti osan saarista toisen maailmansodan aikana.

Ellice-saarista tuli itsenäinen Tuvalu vuonna 1978 ja Gilbert-saarista Kiribati vuonna 1979. Itsenäisyys myönnettiin virallisesti 12. heinäkuuta 1979. Itsenäistymisen myötä Yhdysvallat lopetti vaateensa harvaanasuttua Phoenix-saarta ja kolmea lukuun ottamatta kaikkia Linesaaria kohtaan, sen sijaan nämä liitettiin itsenäiseen Kiribatiin. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Ieremia Tabai, joka toimi virassaan vuoteen 1991 saakka lukuun ottamatta lyhyttä taukoa vuosina 1982-1983, jolloin presidenttinä toimi Rota Onorio. Tällä hetkellä presidenttinä toimii vuonna 2003 virkaansa valittu Anote Tong.

[muokkaa] Politiikka

Kiribatin parlamentin (Maneaba ni Maungatabu) 36 edustajaa valitaan neljän vuoden välein. Presidentti (Beretitenti) toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana.

Kullakin Kiribatin 21 asutusta saaresta on oma valtuustonsa, joka huolehtii jokapäiväisistä asioista.

[muokkaa] Piirikunnat

Kiribati on jaettu kuuteen piirikuntaan:

• Banaba
• Central Gilberts
• Linesaaret
• Northern Gilberts
• Southern Gilberts
• Tarawa

Banabaa ja Linesaaria lukuun ottamatta kaikki näistä sijaitsevat Gilbertsaarilla, joilla asuu myös pääosa valtion asukkaista. Linesaarista vain kolme ovat asuttuja. Phoenixsaaret ovat asumattomia, joten niillä ei ole erillistä edustusta. Banaba on harvaanasuttu, mutta piirikunta edustaa myös Fidžiin kuuluvalle Rabi-saarelle muuttaneita banabalaisia.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kiribatin maantiede

• Banaba on muista erillään oleva saari Naurun ja Gilbert-saarten välillä.
• Gilbert-saaret koostuvat 16 atollista noin 1 500 kilometriä Fidžin pohjoispuolella.
• Phoenix-saaret koostuvat kahdeksasta atollista ja korallisaaresta noin 1 800 kilometriä Gilbert-saarilta kaakkoon.
• Linesaaret koostuvat yhdeksästä atollista ja saaresta noin 3 300 kilometriä itään Gilbert-saarilta.

Kolme Linesaarten saarta on Yhdysvaltain hallinnassa.

Banaba on kohonnut korallisaari, jossa oli ennen paljon fosfaatteja, mutta ne on pääosin kaivettu ylös. Muu osa Kiribatia koostuu pienistä riutoista ja hiekkaisista saarista, jotka ulottuvat vain muutamia metrejä merenpinnan yläpuolelle. Maaperä on ohut ja kalkkipitoinen, joten maanviljely on vaikeaa.

Kiritimati (tunnettu myös nimellä Joulusaari) Linesaarilla on maailman suurin atolli.

[muokkaa] Talous

Kiribatilla on vähän luonnonrikkauksia. Sen fosfaattivarat olivat jo käytetty maan itsenäistymisen aikaan. Nykyisin suurin osa maan tuotannosta ja viennistä ovat kookospähkinän kuivattua ydintä sekä kalaa.

Viime vuosina Kiribatin talous on heilahdellut rajusti. Taloudellista kehitystä rajoittavat koulutetun työvoiman vähäisyys, heikko infrastruktuuri ja eristyneisyys kansainvälisiltä markkinoilta.

Yli viidenneksen bruttokansantuotteesta kattaa matkailu. Ulkomainen talousapu, pääosin Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Japanilta, on oleellinen lisä BKT:lle, viime vuosina 25–50 %.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• fosfaatti
• kala

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• kopra
• kalatuotteet

[muokkaa] Väestöjakauma

Kiribatin viralliset kielet ovat englanti ja kiribatin kieli, mutta valtaosa väestöstä puhuu vain kiribatia. Maan suurin uskonto on kristinusko, vaikkakin siihen usein sekoittuu paikallisia kansanuskomuksia.

[muokkaa] Media

Kiribatilla ilmestyy kaksi viikoittaista sanomalehteä, Te Uekera ja hallituksen omistama Kiribati Newstar.

Radioasema Tarawan atollilla aloitti lähetykset vuonna 1952.

[muokkaa] Urheilu

Kiribati osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa Ateenassa 2004.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Matkaopas aiheesta Kiribati Wikitravelissa (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

• [1]