Vanajavesi
Wikipedia
| Vanajavesi | |
|---|---|
| Kanta-Häme & Pirkanmaa | |
 |
|
| Sijainti | |
| Pinta-ala | 119 km² |
| Pinnankorkeus | 79,4 m |
| Rantaviiva | 457 km |
| Keskisyvyys | 8 m |
| Tilavuus | 0,952 km³ |
| Virtaus | 73 m³/s |
Vanaja tai Vanajavesi on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Vanajaveden reitin keskusjärvi Kanta-Hämeessä. Se on joen ja järven sekamuoto ja alkaa Hämeenlinnan ja Janakkalan rajalta Hiidenjoen laskiessa Vanajaveteen. Se laskee lopulta Pyhäjärveen Tampereen eteläpuolella Lempäälässä. Vanajaveden pääosan muodostaa 20 km pitkä ja 15 km leveä Vanajanselkä Hattulan, Kalvolan ja Valkeakosken alueilla. Järven nimi lienee alkuaan vesistön ulkomuodon mukainen vana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
10 000 vuotta sitten Vanajavesi oli Ancylusjärven lahti. Maankohoamisen johdosta Vanajavedestä tuli itsenäinen järvi n. 8 500 vuotta sitten. Vanajaveden korkeus ja laajuus on vaihdellut sekä ihmisestä että luonnosta johtuvista tekijöistä. Maankohoaminen lasku-uoman alueella luoteessa on nopeampaa kuin järven kaakkoisosan alueilla. Tämän vuoksi vesi nousi nopeammin Janakkalan–Hattulan alueen rantamailla. Alueen vedenpinta on n. 10 m korkeammalla kuin järven itsenäistymisen jälkeisinä aikoina. Siksi järven pohjasta löytyy satoja vuosia vanhojen puiden kantoja, tosin paksujen lieju- ja turvekerrosten alta.
Tulvavahinkojen vähentämiseksi Vanajaveden luoteisosassa Lempäälässä sijaitsevaa Kuokkalankoskea perattiin jo 1700-luvulla. 1800-luvulla perkaustöitä jatkettiin useaan otteeseen. Perkausten seurauksena järven pinta laski kolme metriä. 1930-luvulla järven pinta oli 81 m merenpinnan yläpuolella. Silloin järven pinta-ala oli lähes 180 km². Säännöstelyä on myöhemminkin jatkettu, ja nykyisellään vedenpinta on 79 m merenpinnan yläpuolella. Järvipinta-ala on nykyään lähes 120 km². Saaria on noin 90, suurin niistä on itärannalla sijaitseva Retulansaari. Vanajaveden keskisyvyys on noin 8 metriä ja syvin kohta 24 metriä.
[muokkaa] Kasvillisuus
Kasvillisuus on rehevää Vanajaveden ranta-alueilla. Vallitseva kasvilaji matalikoissa on isosorsimo. Se on viime vuosisadan tulokaskasvi, jota istutettiin Janakkalaan rehukasviksi. Se on levittäytynyt pitkin järveä vallaten aggressiivisesti elintilaa alkuperäiskasveilta, kuten järviruo'olta.
Järveä ovat rehevöittäneet niin kuntien jätevesilaitokset kuin esim. Valkeakosken paperiteollisuuden kuitupitoinen jätevesi. Jätevesien puhdistusprosessien parantumisesta huolimatta järvi on edelleen rehevöitynyt. Tämä näkyy sellaisten lajien kuten karvalehtien, kilpukoiden, kiehkuraärviöiden ja limaskojen runsautena. Veden tilan paranemista todistaa kuitenkin järvisätkimen yleistyminen.
Tervaleppää esiintyy runsaslukuisesti, soisia rantoja lukuun ottamatta. Lepän ohella eräin paikoin rannoilla kasvaa myös kynäjalavaa. Tämän uhanalaisen puulajin kasvuolosuhteita vaikeuttaa Vanajaveden säännöstely. Säännöstelyä enemmän lajien runsauteen vaikuttaa rantalaiduntamisen loppuminen. Karjan tallaamien maiden kadotessa on moni laji, kuten jokileinikki, keltakurjenmiekka ja vesinenätti, hävinnyt.
[muokkaa] Eläimistö
[muokkaa] Linnusto
Eri lokkilajit ovat Vanajaveden pääosan Vanajanselän yleisimpiä lintuja. Lokeista yleisimmät ovat nauru- ja kalalokit. Selkälokkikantaa rokottaa mahdollisesti kilpailevat harmaalokit. Niin selkälokki- kuin kuikkakantaa pienentää mm. vesien säännöstely sekä veneily, jotka häiritsevät näiden lajien pesintää. Muita merkittävästi vähentyneitä kantoja ovat mm. kottarainen ja kuovi.
Järvellä vierailee ja jopa pesii moni merilintu. Pesiviä lajeja ovat mm. merilokki ja kyhmyjoutsen, kun taas merimetsoja ja räyskiä on säännöllisesti havaittu Vanajavedellä. Muuttolinnuista mm. allit, mustalinnut ja punajalkaviklot poikkeavat järvellä keväisin ja syksyisin.
[muokkaa] Kalasto
Ahven, ankerias, hauki, kuha, lahna ovat Vanajaveden tärkeimpiä saaliskaloja. Ankerias ei kuulu järven luonnonvaraisiin kaloihin vaan on siihen istutettu. Suomen viimeiset monnit pyydystettiin 1800-luvun puolivälissä järven erääseen latvahaaraan kuuluvasta Kernaalanjärvestä.
[muokkaa] Liikenne
Vanajavesi on Suomen vanhimpia ja suosituimpia järvimatkailureittejä. Höyrylaivaliikenteen aloittaminen järvellä liittyi elimellisesti Suomen ensimmäisen rautatien avaamiseen Helsingin ja Hämeenlinnan välille 1862, jolloin tuli ajankohtaiseksi järjestää myös ajanmukainen liityntäkuljetusmahdollisuus Hämeenlinnasta pohjoiseen. Ensimmäinen Vanajavedellä liikennöinyt konealus oli pieni potkurihöyrylaiva Ilmarinen, joka suoritti vaiheikkaan pioneerimatkansa Tampereelta Hämeenlinnaan heinäkuussa 1863.
Seuraavina vuosina Hämeenlinnan ja Tampereen välistä liikennettä hoitamaan rakennettiin kaksi siipirataslaivaa: Elias Lönnrot (1865) ja Wanaja (1866). Aluksi kuitenkin Vanajaveden ja Pyhäjärven välinen Kuokkalankoski Lempäälässä esti suoran liikenteen kaupunkien välillä, ja matkustajat sekä rahti jouduttiin siirtämään kannaksen yli toisella puolella odottavaan laivaan, kunnes Lempäälän kanavan valmistuminen 1874 mahdollisti laivojen läpikulun koko matkalla. Liikennemäärät kuitenkin putosivat jo pian merkittävästi Hämeenlinnan ja Tampereen välisen rautatien avauduttua liikenteelle 1876.
Nykyään Vanajaveden reitti on tunnettu erityisesti Suomen Hopealinjan ansiosta, joka on vuodesta 1948 lähtien liikennöinyt kesäisin Hämeenlinnan ja Tampereen välillä sekä myös Valkeakosken suunnalla. Etenkin ulkomaisten matkailijoiden suosiossa oleva Hopealinja on neljällä aluksellaan Vanajaveden suurin varustamo.
[muokkaa] Lähteet
- Iso Tietosanakirja 14, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1938
- Hämeen ympäristökeskuksen Vanajavesi-sivusto
