Ancylusjärvi
Wikipedia
Ancylusjärvi oli nykyisen Itämeren edeltäjä jääkauden loputtua noin 10 800 – 9 000 vuotta sitten. Järvi syntyi, kun Yoldiameren yhteys Atlanttiin katkesi maankohoamisen takia. Ancylusjärvi peitti monia nykyisen Länsi- ja Etelä-Suomen alueita, ja veden pinta kohosi alussa huomattavan korkealle.
Ancylusjärven vedet laskivat ensin Keski-Ruotsin Sveajokea pitkin Atlanttiin, mutta lasku-uoman paikka vaihtui myöhemmin Juutinrauman kohdalle. Suomessa tapahtui laajaa transgressiota, jossa maankohoamisen ja jäätikön sulamisvesien vuoksi monet alueet joutuivat taas veden pinnan alle.
Viimeisen jääkauden mannerjäätikön jäätä oli Torniojoen laaksossa vielä 10 000 vuotta sitten, ja noin 9 500 vuotta sitten olivat suuret jäätiköt Ruotsin tuntureilta sulaneet. Ilmasto oli boreaalinen, ja Etelä-Suomessa asutus oli mahdollinen. Tässä vaiheessa jäätikkö oli jo kutistunut huomattavasti. Kun jäätikkö suli ja maa kohosi, järven pinta nousi jatkuvasti ollen korkeimmillaan noin 9 600 vuotta sitten. Noin 10700-10000 vuotta sitten Ancylusjärvi peitti Kaakkois-Suomessa monia jään alta paljastuneita alueita.[1]
Järvi kallistui etelään. Kun Atlantin pinta samaan aikaan kohosi, Ancylusjärvi yhdistyi Atlanttiin.
Tämä Itämeren vaihe on nimetty Ancylus fluviatilis -kotilon mukaan. Joskus Ancylusjärven alkuvaihetta sanotaan Echineismereksi Echineis-simpukan mukaan. Tällöin makeita jäätikön sulamisvesiä ei enää virrannut suuria määriä Itämeren edeltäjään.
Alussa Ancylusjärven vedet laskivat Keski-Ruotsin vanhan salmen kautta, lopussa Ison-Beltin Tanskan salmen kautta. Korkeimmillaan Ancylusjärvi oli Etelä-Suomessa 60 metriä ja Pohjanmaalla 150 metriä nykyistä korkeammalla. Saimaa ja Päijänne olivat Ancylusjärven lahtia. Näihin aikoihin saimaannorppa alkoi eriytyä omaksi makeaan veteen sopeutuneeksi lajikseen, kun populaation yhteys mereen katkesi maankohoamisen vuoksi. Monet nykyistä järvistä syntyivät, kun Ancylusjärvestä kuroutui Ancylusvaiheen loppupuolella lahtia irti omiksi järvikseen: entisiä Ancylusjärven lahtia olivat Saimaa, Oulujärvi, Näsijärvi ja Päijänne.
Ilmasto oli Ancylusjärvivaiheen alussa kylmä preboreaalinen ja suurimman osan ajasta suunnilleen nykyisen lämpöinen tai hieman nykyistä kylmempi boreaalinen noin 10 200 – 8 900 vuotta sitten. Kaudella mäntymetsät tulivat koivumetsien sijasta pääasiallisiksi metsiksi, ja lauhkean ilmanalan jalava ja pähkinäpensas ilmastyivät Etelä-Suomeen.
Ancylusjärven jälkeen seurasi Litorinameri-vaihe. Ancylusjärven ja Litorinameren siirtymää noin 9 000 – 8 000 vuotta sitten sanotaan joskus Mastogloiamereksi.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Suomen historia, osa 1,Kivikausi ...,Päätoim Jukka Tarkka, toim Eero Laaksonen, Erkki Pärssinen, Kari J Sillanpää, Weilin+Göös 1984, 3. painos painettu 1987, ISBN 951-35-2490-6, Sivu 21, kalinroimaton? ajoitus uncal 9500-8900 BP
| Baltian jääjärvi - Yoldiameri - (Echineismeri) - Ancylusjärvi - Mastogloiameri - Litorinameri - Itämeri (Post-Litorinameri) |
