Reino Paasilinna

Wikipedia

Reino Kaleva Paasilinna (s. 5. joulukuuta 1939) on suomalainen poliitikko. Paasilinna on Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsen ja europarlamentaarikko. Europarlamentissa hän edustaa Euroopan sosiaalidemokraattista puoluetta eli sosialistiryhmää, lyhenteeltään PES tai PSE.

[muokkaa] Elämä ja ura

Reino Paasilinna kuuluu tunnettuun sukuun, hänen veljiään ovat Erno Paasilinna, Arto Paasilinna ja Mauri Paasilinna. Perhe on kotoisin Petsamosta; Reinon syntymäpaikaksi on merkitty Jäämeri, sillä hän syntyi Aunus-nimisellä laivalla Norjan rannikkoalueella vain vajaa viikko talvisodan syttymisen jälkeen. Paasilinna on naimisissa Anja Aulikki Arstila-Paasilinnan kanssa. Heillä on kolme lasta Miira (s. 1972), Petra (s. 1975), Silja (s. 1976). Sotilasarvoltaan Paasilinna on ylikersantti.

Paasilinnat joutuivat sotien seurauksena evakkoon Tervolaan Kemijokilaaksoon, jossa Reino Paasilinna ei jatkanut opintojaan kansakoulun jälkeen vaan oli jo pienestä pitäen erilaisissa töissä. Hän kuitenkin päätyi 1961 pelkästä kansakoulupohjastaan huolimatta televisiotoimittajaksi, ensin Tesvisioon ja sitten 1964 Yleisradioon. Ylessä Paasilinna työskenteli vuosikymmenen ja eteni toimituspäälliköksi mutta siirtyi 1974 ulkoasiainministeriön palvelukseen. Hieman aiemmin hän oli valmistunut yhteiskuntatieteen maisteriksi.

Ulkoministeriössä Paasilinna toimi lehdistöneuvoksena niin Moskovassa kuin Washingtonissa, kunnes tuli valituksi SDP:n kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä vuoden 1983 vaaleissa. Kansanedustaja-aikansa hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston jäsen. Hän luopui eduskunnasta kesken kauden 1989, kun hänet nimitettiin Yleisradion pääjohtajaksi. Ylen pääjohtajana ja Euroopan yleisradioliitossa (EBU) hän toimi 1990–1994. Tämän virkansa jälkeen hän palasi eduskuntaan vuoden 1995 vaaleissa ja väitteli samana vuonna tohtoriksi.

Kun Suomi järjesti 1996 välikauden europarlamenttivaalit, Paasilinna asettui ehdolle ja hänet valittiin parlamenttiin. Hänet valittiin uudelleen vuosien 1999 ja 2004 vaaleissa, joista jälkimmäisissä hän sai kuudenneksi eniten ääniä Suomessa, yli 64 000. Kansainvälisen asiantuntemuksensa ansiosta Paasilinna on saanut vastuuta useissa Euroopan unionin ulkopolitiikkaan vaikuttavissa tehtävissä. Vaalikaudella 2004–2009 hän on Euroopan sosialistipuolueen koordinaattori teollisuus, tutkimus ja energia -valiokunnassa (ITRE) sekä varajäsenenä kulttuuri ja koulutus -valiokunnassa (CULT). Erittäin merkittävä on myös EU:n Venäjä-valtuuskunta, jonka varapuheenjohtajat ovat molemmat suomalaisia: Paasilinnan lisäksi Esko Seppänen.

Euroopan sosialistipuolueen suuressa parlamenttiryhmässä Paasilinna on koko edustaja-aikansa vaikuttanut tavallisena rivijäsenenä. Nykyisin kolmihenkiseksi kutistuneen Suomen SDP-ryhmän muut jäsenet EU-parlamentissa ovat Riitta Myller ja Lasse Lehtinen. Eurokansanedustajatehtäviensä lisäksi Reino Paasilinna toimii pitkän ja arvostetun journalistitaustansa ansiosta myös Euroopan journalismin keskuksen (EJC) johtokunnassa. Veljessarjaansa verrattuna ei Paasilinnan kirjailijanura sen sijaan ole ollut kovin tuottelias: häneltä on ilmestynyt tähän mennessä kymmenen kirjaa.

[muokkaa] Tuotanto

• Miellyttävää väkivaltaa 1986
• Glasnost 1990
• Ankarat ajat 1994 (yhdessä Markku Saksan kanssa)
• Glasnost – mediapommi Neuvostoliitossa 1985–91, väitöskirja 1995
• Glasnost and Soviet television 1995
• Paasilinnat, sukukirja – lukukirja 1998
• Elektroninen Eurooppa ja Suomen uho 2001
• European information society towards new challenges 2002
• Näkeekö silmä – kuuleeko korva 1970 (yhdessä P. Tuovisen kanssa)

• Eespäin Euroopassa. Matkalaukkudemokraatin mietelmiä. Aforismikirjanen, 2004

Lisäksi artikkeleita, dokumenttielokuvia, reportaaseja ja tv-ohjelmia Tarkemmin: [1]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Virallinen kotisivu
• Reino Paasilinnan tv-dokumentteja Ylen elävä arkisto