Nahum Goldmann
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Nahum Goldmann (10. heinäkuuta 1895, Wischnewo – 29. elokuuta 1982, Bad Reichenhall) (hepreaksi:נחום גולדמן) oli puolaissyntyinen israelilainen sionisti ja Juutalaisten Maailmankongressin pitkäaikainen puheenjohtaja.
Nahum Goldmann syntyi Wischnewossa, Puolassa, kirjailija- ja opettajaperheeseen. Perhe muutti Frankfurtiin, Saksaan vuonna 1900. Goldmann opiskeli lakia, historiaa ja filosofiaa Marburgissa, Heidelbergissa ja Berliinissä. Goldmann valmistui lakitieteestä ja filosofiasta.
Goldmann liittyi sionistiseen järjestöön nuorena. Vuonna 1918 Goldmann työskenteli Saksan ulkoministeriössä juutalaisosastolla. Goldmann sai Saksan keisarin Vilhelm II:n tukemaan sionistista unelmaa. Vuonna 1922 Goldmann perusti Eschkol-Publikations-Gesellschaft-kustannusyhtiön, joka kustansi sionistisia kirjoja ja lehtisiä. Vuonna 1929 Goldmann julkaisi suuren Encyclopaedia Judaican.
Kun Britannia hallitsi Palestiinaa, Goldmann oli neuvottelemassa englantilaisten kanssa; samaan aikaan natsit nousivat valtaan Saksassa. Goldmann oli Palestiinassa tapaamassa setäänsä, kun hän vuonna 1935 menetti Saksan kansalaisuutensa. Hän pakeni Hondurasiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli Jewish Agencyssä. Goldmann muutti Geneveen, missä ryhtyi auttamaan juutalaisia muuttamaan Euroopasta. Vuosina 1940-1964 hän asui Yhdysvalloissa maan kansalaisena.
Goldmann alkoi toisen maailmansodan jälkeen kannattaa juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan arabivaltion rinnalle. Sodan jälkeen Goldmann alkoi yhdessä David Ben-Gurionin kanssa luomaan Israelia. Goldmann ennusti, että sota syttyisi arabivaltioiden ja Israelin välillä, kun englantilaiset lähtevät.
Vuodesta 1951 hän oli juutalaisen Executive Committee of the Jewish Agency -järjestön puheenjohtaja. Vuonna 1952 Goldmann neuvotteli sopimuksia Länsi-Saksan liittokanslerin Konrad Adenauerin kanssa. Vuonna 1954 solmittiin sopimuksia Itävallan kanssa.
Goldmann oli vuosina 1948-1977 Juutalaisten maailmankongressin puheenjohtaja. Juutalainen maailmankongressi oli itsenäinen järjestö, joka ei toiminut Israelin valtion määräyksellä. Goldmann edusti Israelia ulkomailla. Hän arvosteli Israelin politiikkaa. Vuosina 1956-1968 Goldmann oli Sionistisen Maailmanjärjestön puheenjohtajana. Goldmann sai Israelin kansalaisuuden vuonna 1962 ja Sveitsin vuonna 1969. Goldmann ei koskaan asunut pysyvästi Israelissa, vaan asui Israelin ja Sveitsin välillä. Elämänsä aikana Goldmannilla oli 7 kansalaisuutta.
Goldmann yritti solmia sopimuksia Israelin ja sen naapurimaiden suhteita. Goldmann arvosteli vuoden 1967 Kuuden päivän sotaa. Goldmann rupesi ajamaan oikeuksia palestiinalaisille. Vuonna 1970 Goldmann yritti puhua Egyptin presidentti Nasserin kanssa, mutta Israelin hallitus esti sen. Goldmann solmi suhteita PLO:n johtaja Jasser Arafatin kanssa.
Goldmann yritti luoda Israelista valtiota, joka sopisi kaikille juutalaisille ja olisi puolueeton Sveitsin mallin mukaisesti. Goldmann kuoli Bad Reichenhallissa, Länsi-Saksassa.
