Murmanskin alue

Wikipedia

Мурманская область Murmanskaja oblast1
lippu vaakuna
Pääkaupunki	Murmansk 68°58′″N, 33°05′″E
Suurin kaupunki (2002)	Murmansk (336 137)
Kuvernööri	Juri Evdokimov
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	144 900 km²
Väkiluku ([[]])  – yhteensä  – väestötiheys	892 534 6,12 / km²
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 UTC+4
Rekisterikilven numerot	{{{rekisterikilven numerot}}}
Perustettu	28. toukokuuta 1938
Kotisivu	Murmanskin alueen virallinen kotisivu
1 Translitteroituna

Murmanskin alue (ven. Мурманская область, Murmanskaja oblast) on Venäjän federaation subjekti Pohjois-Euroopassa. Se käsittää Kuolan niemimaan, Petsamon ja Kantalahden ympäristön. Murmanskin alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Barentsinmereen, etelässä Vienanmereen ja Karjalan tasavaltaan, lännessä Suomeen sekä luoteessa Norjaan. Alueen pääkaupunki on Murmansk (1916-1917 nimenä Romanov-na-Murmane).

Ennen alueen merkityksen lisääntymistä, kuului Murmanskin alueen käsittämä Kuolan niemimaa Arkangelin kuvernementtiin.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Väestö 3 Hallinto 3.1 Piirit 3.2 Kaupunkialueet 3.3 "Suljetut kaupungit" 4 Talous 5 Historia

[muokkaa] Maantiede

Murmanskin alue sijaitsee lähes kokonaan napapiirin pohjoispuolella. Golfvirran ansiosta alueen ilmasto on kuitenkin melko leuto. Keskilämpötila on tammikuussa rannikolla -8 °C ja sisämaassa -13 °C ja heinäkuussa rannikolla +8 °C ja sisämaassa +13 °C. Keskimääräinen sademäärä vuodessa on noin 400 mm.

Alueella on monia tuntureita, joista korkein on Hiipinä -tuntureilla sijaitseva Tsastnotsorr (1 191 m). Vesistöistä mainittakoon Paatsjoki Norjan vastaisella rajalla, Tuulomajoki, Luttojoki ja Nuortijärvi. Alueella on 130000 järveä ja jokea. Pisin joki Ponoi-joki 426 km. Suurin järvi on Imantra, jonka pinta-ala on 876 km². Merkittävimmät vuonot ovat Kuolavuono ja Petsamonvuono.

[muokkaa] Väestö

Murmanskin alueen asukasluku on 892 534 (2002) ja väestötiheys on 6,12 as./km². Vakituisten asukkaiden lisäksi alueelle on sijoitettu noin 200 000 sotilasta. Väestön keski-ikä on vain 31 vuotta. Väestöstä asuu kaupungeissa 93 %. Suurimmat kaupungit ovat Murmansk (381 800 as. vuonna 1999), Apatity (69 000 as.) ja Kantalahti (45 000 as.).

Enemmistö väestöstä on nykyisin venäläisiä, mutta alueella asuu myös runsaasti muita kansallisuuksia. Vuonna 1992 väestöstä oli venäläisiä 80,6 %, ukrainalaisia 7,9 %, valkovenäläisiä 3,4 %, tataareja 1,0 %, mordvalaisia 0,4 %, komeja 0,3 %, kolttasaamelaisia 0,2 %, mareja 0,1 %, suomalaisia 0,1 %, virolaisia 0,1 %, nenetsejä 0,01 % ja vepsiä 0,01 %. Alueen alkuperäisiä asukkaita ovat kolttasaamelaiset.

[muokkaa] Hallinto

Murmanskin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Murmansk. Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma. Murmanskin alueen autojen rekisterikilven subjektinumero on 51.

Murmanskin alueella on 5 hallintopiiriä ja 10 kaupunkialuetta sekä 7 suljettua kaupunkia, jotka ovat suoraan federaation hallinnon alaisia.

[muokkaa] Piirit

• Kouteron piiri (Ковдорский район)
• Kuolan piiri (Кольский район)
• Luujärven piiri (Ловозерский район)
• Petsamon piiri (Печенгский район)
• Turjan piiri (Терский район)

[muokkaa] Kaupunkialueet

• Apatiitti (Апатиты)
• Kantalahti (Кандалакша)
• Hiipinä (Кировск)
• Montšegorsk (Мончегорск)
• Murmansk (Мурманск)
• Olenegorsk (Оленегорск)
• Poljarnyje Zori (Полярные Зори)

[muokkaa] "Suljetut kaupungit"

• Ostrovnoi (Островной)
• Poljarnyi (Полярный)
• Severomorsk (Североморск)
• Skalistyi (Скалистый)
• Snežnogorsk (Снежногорск)
• Vidjajevo (Видяево)
• Zaozjorsk (Заозёрск)

[muokkaa] Talous

Murmanskin alueella on runsaasti luonnonrikkauksia. Alueen kaivosteollisuus tuottaa kuparia, alumiinia, fosfaattia, volframia, nikkeliä, rautaa, kobolttia, apatiittia, nefeliinia, lopariittia, kiillettä, vermikuliittia ja kvartsimaasälpää. Suurin osa raaka-aineista kuitenkin kuljetetaan muualle Venäjälle, eikä alueelle ole kehittynyt niihin perustuvaa teollisuutta. Kaivosteollisuuden ohella merkittävin elinkeino on kalastus ja kalanjalostusteollisuus. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat vuoriteollisuus-, konepaja-, telakka- ja elintarviketeollisuus. Myös kalastus on merkittävä elinkeino. Lisäksi on energiantuotantoa. Kolttasaamelaiset harjoittavat porotaloutta.

Alueelta johtaa etelään Muurmannin rata. Lisäksi Rutshista johtaa rata Alakurttiin. Rata Alakurtista Suomen puolelle Sallaan on purettu. Murmansk on yksi Venäjän merkittävimpiä laivastotukikohtia.

Murmanskin alue on Venäjän kymmenen rikkaimman alueen joukossa.

[muokkaa] Historia

Kolttasaamelaiset ovat alueen alkuperäisasukkaita. Suomalaiset ja karjalaiset ulottivat eräretkensä Kuolaan eli Turjan niemelle jo 800 - luvulta alkaen. Molemmat verottivat turkisten muodossa kolttasaamelaisia. Norjalaiset viikingit ulottivat retkensä 900 - luvulta alkaen Kuolan rannikolle ja jopa Vienanmerelle. Idästä päin taas novgorodilaiset, päästyään Vienajokea pitkin 1220 - luvulla Vienanmeren rannikolle, alkoivat levittää vaikutustaan Jäämerellekin. Vanhojen tietojen mukaan Varankivuonon itäpuoliset Kuolan alueet olivat pääsääntöisesti karjalaisten saalistuspiiriä. Venäläisiä ”pomoreita” mainitaan olleen Kuolan rannikolla jo 1300-luvulla. He harjoittivat kalastusta ja turkiskauppaa. Alueen verotus- ja kauppaoikeudet kiinnostivat monia valtioita. Vuosisatojen saatossa siitä ovat kiistelleet Venäjä, Ruotsi, Norja sekä Hollanti ja Englanti. Venäjä ryhtyi vahvistamaan valtaansa alueella 1500-luvulla. Venäjä perusti Kuolavuonon suulle puulinnoituksen vuonna 1565 ja Petsamon yläluostarin vuonna 1533. Suomalaiset hävittivät Petsamon Yläluostarin 1589. Alueelle muutti 1900-luvun alussa porotaloutta harrastavia komeja ja nenetsejä.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Kuolavuonon jäätymättömän sataman merkitys Venäjälle kasvoi. Alueelle johtavaa Muurmannin rataa ryhdyttiin rakentamaan 1915 ja seuraavana vuonna vuonon rannalle perustettiin kaupunki nimeltä Romanov-na-Murmane (nykyinen Murmansk). Vuonna 1918 kaupungissa puhkesi bolševikkivallankumous, jonka ”valkoiset” joukot tukahduttivat. Vuosina 1918–20 alue oli Ison-Britannian miehittämä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat alueen läntisimmän osan, mutta eivät onnistuneet valtaamaan Murmanskia eivätkä Muurmannin rataa, jotka olivat Neuvostoliitolle tärkeä huoltoreitti. Talvisodan jälkeen Suomen luovuttama Kalastajansaarennon länsiosa liitettiin Murmanskin alueeseen ja jatkosodan jälkeen kävi samoin koko Petsamolle. Toisen maailmansodan jälkeen Kantalahden piiri ja siihen liitetty osa Suomen luovuttamaa Sallan-Kuusamon aluetta liitettiin Murmanskin alueeseen.

	Luoteisen liittovaltiopiirin alueet
	Arkangelin alue | Arkangelin alueeseen sisältyvä Nenetskien autonominen piiri | Kaliningradin alue | Leningradin alue | Muurmanskin alue | Novgorodin alue | Pihkovan alue| Karjalan tasavalta | Komin tasavalta | Vologdan alue