Koboltti (lat. cobaltum) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Co, järjestysluku 27 ja CAS-numero 7440-48-4. Tiheys on 8,9 g/cm³. Sen sulamispiste on 1768 K (1495 °C) ja kiehumispiste 3200 K (2927 °C).

Koboltti on kova ferromagneettinen hopeanvalkoinen alkuaine. Se esiintyy usein nikkelin yhteydessä, ja molempia esiintyy meteoriittiraudassa. Nisäkkäät tarvitsevat pieniä määriä kobolttisuoloja. Koboltti-60 on keinotekoinen radioaktiivinen isotooppi, joka on tärkeä radioaktiivisuuden jäljitysaine ja sitä käytetään mm. elintarvikkeiden steriloinnissa ja syövän hoidossa.

Kobolttia käytetään metalliseoksissa, kuten superlejeerinkiosissa lentokoneiden suihkumoottoreissa, korroosion- ja vedenkestävissä seoksissa, myös timanttityökaluissa. Kobolttia käytetään myös magneeteissa ja magneettisena tallennusaineena, Alnico-magneeteissa, katalyytteinä kemianteollisuudessa ja elektrolyyttisenä päällysteenä, keramiikassa, maaleissa ja pariston elektrodeina.

Antiikin aikaan koboltin yhdisteillä värjättiin lasia syvänsiniseksi. Muinaisen Egyptin haudoista on löytynyt koboltilla värjättyjä esineitä. Kiinalaisten tiedetään käyttäneen sitä jo aiemmin. Koboltin löytäjänä pidetään Georg Brandtia, joka osoitti 1730-luvulla, että koboltti aiheutti sinisen värin lasissa.

Hienojakoinen kobolttimetalli muodostaa tulipalovaaran. Kobolttiyhdisteitä tulisi käsitellä varoen johtuen koboltin lievästä myrkyllisyydestä. Elokuvassa Tohtori Outolempi Koboltti-60, radioaktiivinen isotooppi, teki maapallon asuinkelvottomaksi.

[muokkaa] Koboltti ihmisen ravitsemuksessa

Koboltti on hivenaineena tärkeä monille eliöille, myös ihmiselle. Se on keskeinen komponentti B₁₂-vitamiinissa. Vaikka B₁₂-vitamiinia muodostuu paksusuolessa, sitä tarvitaan jonkin verran myös ravinnosta. Sen puutetta ei juuri esiinny muilla kuin kasvissyöjillä, sillä sitä on esimerkiksi simpukoissa, lohessa, sillissä, maksassa ja kananmunassa.