Mikkelin Jukurit

Wikipedia

Jukurit
Perustettu	1970
Kotiareena	Kalevankankaan jäähalli
Kaupunki	Mikkeli, Suomi
Värit	Sininen ja keltainen
Liiga	Mestis
Päävalmentaja	Kari Makkonen
Toimitusjohtaja	Mikko Romo
Omistajat	Jukurit RY
Kapteeni	#10 Timo Kuuluvainen
Suurimmat saavutukset	Neljä Mestiksen mestaruutta (2001, 2002, 2003, 2006) Kaksi Mestis-hopeaa (2004, 2007) Yksi Mestis-pronssi (2008) SM-liigan tasonmittaus (2007)

Jukurit on 1970 perustettu mikkeliläinen jääkiekkoseura, joka pelaa Mestis-sarjassa.

Sisällysluettelo 1 Seuran historiaa 2 Mikkeli innostuu ja muuttuu - Risto Dufvan aikakausi alkaa 2.1 Jukurien nousu Suomi-Sarjaan 1998-1999 2.2 Suomi-sarjan mestaruus - nousu Mestikseen, 1999-2000 2.3 Mestiksen mestaruus heti ensimmäisenä keväänä, 2000-2001 2.4 Continental Cupin neljässija, toinen Mestis mestaruus, 2001-2002 2.5 Jukureille triplaa, 2002-2003 2.6 Jukurit kohtasi finaaleissa parempansa, 2003-2004 2.7 Jukurit hyytyi pronssi-otteluun, 2004-2005 2.8 Dufvan viimeinen kausi Jukureissa - neljäs mestaruus, 2005-2006 3 Reijo Ruotsalaisen aika jäi lyhyeksi - hopeaa ja SM-liigan tasonmittaukset 2006–2007 4 Kari Makkosen aikakausi alkaa - pronssia, 2007-2008 4.1 Joukkueeseen nuorennusleikkaus, 2008-2009 5 Jäähalli ja yleisöennätys 6 Jäädytetyt pelipaidat 6.1 Nykyinen joukkue 2008-2009 7 Tunnettuja ex-Jukureita 7.1 Jukuri-siirrot kaudella 2008-2009 8 Aiheesta muualla 9 Näitä käytetty lähteenä

[muokkaa] Seuran historiaa

Mikkelin Jukurit sai alkunsa 28. heinäkuuta 1970, kun Mikkelin Palloilijoiden ja Mikkelin Pallo-Kissojen jääkiekkojaostot yhdistyivät. ^[1] Jukurit merkittiin yhdistystekisteriin 17. marraskuuta 1970. Jukurit piipahti 1970-luvun loppuvaiheilla 1. divisioonassa, mutta ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa sarjatasolla. Parhaaksi saavutukseksi jäi kauden 1977–78 viides sija. Keväällä 1980 Jukurit putosi 2. divisioonaan.

Seuraavat runsaat puolitoista vuosikymmentä Jukurit tahkosi 2. divisioonaa vaihtelevalla menestyksellä. Seuran historia saavutti käännekohdan kaudella 1998–99. Tuolloin Jukureiden toiminnanjohtajaksi saapui Matti Turunen ja valmentajaksi jyväskyläläinen Risto Dufva.

Jukurit ampaisi saman tien nousuun ja sai sarjapaikan vasta perustetusta Suomi-sarjasta kaudelle 1999–2000. Keväällä 2000 Jukurit juhli Suomi-sarjan mestaruutta ja palasi 20 vuoden tauon jälkeen 1. divisioonaan, jonka nimi muutettiin Mestikseksi SM-liigan sulkemisen myötä. Jukurit yllätti kaikki, ja juhli jo vuoden päästä 2001 Mestiksen mestaruutta, kuten myös 2002 ja 2003. Vuonna 2004 Jukurit joutui kuitenkin tyytymään hopeaan, kun KalPa vei ratkaisun viidenteen finaaliin ja voitti mestaruuden jatkoaikamaalilla. 2005 Jukurit johtivat välierä sarjaa jo voitoin 2–0, mutta Vaasan Sport kiri ohi ja pääsi 3–2 voitoin finaaleihin KalPaa vastaan. TuTo kaatoi vielä Jukurit pronssiottelussa, ja Jukurit joutui tyytymään neljänteen sijaan. Jukurit pelasi mestaruuskantaan 2006 voitettuaan Vaasan Sportin finaaleissa voitoin 3–1, kausi oli Dufvan viimeinen Jukureissa. Jukurit aloitti seuraavan kauden Reijo Ruotsalaisen johdolla, mutta hän sai väistyä Pekka Lipiäisen tieltä tammikuussa. Jukurit saavutti Mestiksessä hopeaa ja pääsi SM-liiga karsintoihin KalPaa vastaa, jotka KalPa vei suoraan 0-4. Ainakin seuraavat kolme kautta Jukureita valmentaa Kari Makkonen, hänen ensimmäinen kautensa päättyi pronssi-otteluun KooKoota vastaan - Jukurit voitti Mestiksen 2008 pronssiset mitallit.

[muokkaa] Mikkeli innostuu ja muuttuu - Risto Dufvan aikakausi alkaa

Keväällä 1998 Jukureiden kauden viimeiseen II divisioonan otteluun Kalevankankaalla myytiin 27 pääsylippua. Kauden yleisökeskiarvo oli alle 200 katsojaa. Arto Rantanen ja muu seuran johto alkoi olla valmis yrittämään ylöspäin. Joukkueessa ei ollut suuria ulkoisia arvoja joille rakentaa, mutta se oli käytännössä velaton. Vesa Kääriäinen ja Seppo Hujanen alkoivat koota Seppo Simpasen ja Jukka Toivakan ympärille muita paikallisesta jääkiekosta kiinnostuneitä liikemiehiä Rantasen, Kääriäisen, Reino Rouhiaisen, Veijo Ruthin, Seppo Viherkorven ja muun seurajohdon tueksi. Paikallisista liikemiehistä mukana olivat alusta lähtien Reijo Björkman, Pertti Oksa ja Reijo Turunen. Seppo Hujanen järjesti mikkeliläisille vierailun Hartwall-areenalle, jossa Aake Kalliala ja Harry Harkimo isännöivät liigaottelua ja suosittelivat kovasti jääkiekkotoimintaan ryhtymistä. Mikkeliläisliikemiesten joukko alkoi tämän jälkeen laskea seuraavan kauden budjetin perusteita Arto Rantasen tekemien arvioiden pohjalta. Joukosta muodostui Jukureiden edustusjoukkueen tukiryhmä, jonka koollekutsujana oli ensin Toivakka ja sitten Simpanen. Yhtenä Jukureiden kehittämiskonsulttina toiminut helsinkiläinen Kim Pihl vihjasi mikkeliläisille, että Oulun Kärpät SM-liigakarsintoihin johtanut valmentaja Risto Dufva oli vielä keväänkorvalla 1998 ilman kiinnitystä seuraavaksi kaudeksi. Seppo Hujanen muistelee, että Jokereiden toimistusjohtaja Matti Virmanen suositteli Dufvaa parhaana miehenä, joka oli saatavilla.

Kärppien päävalmentajan tehtävistä sivuun kesken kaiken joutunut Dufva oli Vierumäen urheiluopistolla maaliskuussa 1998, kun Kim Pihl soitti hänelle ja ehdotti tutustumista Mikkelin mahdollisuuksiin. Ajatus ei oikein innostanut, Dufva kertoo. Kärppien kanssa oli sovittu, että hän nauttii täysistä palkkaeduista vielä vuoden. Useat I divisioonan seurat tarjosivat Dufvalle valmentajanpaikkaa. Hän lähti kuitenkin tapaamaan II divisioonan ihmisiä, kun Arto Rantanen soitti hänelle ja kertoi tunnin kestäneessä puhelussa mikkeliläisten pitkän tähtäyksen suunnitelmista. Dufva tapasi ensimmäisen kerran Jukurien seurajohtoa ja edustusjoukkueen uuden tukiryhmän jäseniä Mikkelissä sijaitsevat Maksin Puhvetti -ravintolan kabinetissa. Keskusteluissa mikkeliläiset kertoivat haluistaan nostaa Jukurit I divisioonaan. Dufva toppuutteli innokkaimpia, mutta loi uskoa eteenpäinmenolle, jos kaikki osapuolet sitoutuisivat projektiin. Kun tukiryhmä ja Jukurien hallitus vielä sitoutuivat toiminnanjohtajan palkkaamiseen, Dufva yllätti itsensä tekemällä kaksivuotisen valmentajasopimuksen Jukurien kanssa huhtikuussa 1998. Pitkäjänteinen seuran kehittämistyö kiinnosti enemmän kuin taloudellisissa vaikeuksissa olleiden I divisioonanseurojen tuuliset tehtävät. Hän muutti perheineen Mikkeliin.

Jukurit tarvisivat vielä toimitusjohtajan. Dufvan ja Kärppien toimitusjohtajan Juha Junnon välit olivat yhä kunnossa, ja hän kysyi Junnolta neuvoja, kuinka Mikkeliin saataisiin pätevä henkilö Jukurien ammattijohtajaksi. Junno oli työskennellyt aikoinaan Kuopiossa ja hän tiesi, että silloinen kuopiolainen Matti Turunen asui tätä nykyä väliaikaisesti Mikkelissä. KalPan puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana 1990 -luvun alkuun asti toiminut Turunen opiskeli nyt Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä. Dufva Soitti Turuselle, ja he tapasivat saman tien. Dufvalla oli jo sopimus, ja jos Turunen lupautuisi toiminnanjohtajaksi, epäonnistumisen riskiä ei käytännössa ollut. Jukurit tarjosivat tyydyttävät työsuhteen ehdot ja haasteellisen mahdollisuuden, joten Turunen lupautui toiminnanjohtajaksi kolmeksi vuodeksi, kevääseen 2001 saakka. Hän aloitti työn kesäkuun alussa 1998. Jukurit oli ollut jo vuosikymmenet syrjässä jääkiekkokulttuurin kehityksestä, mutta Dufvan ja Turusen palkkaamisen ansiosta seura sai hyödykseen valmiit kontaktit Jääkiekkoliittoon ja useisiin tärkeisiin jääkiekkoseuroihin.

[muokkaa] Jukurien nousu Suomi-Sarjaan 1998-1999

Koko kauden tilastot eurohockey.netissä.

Risto Dufva pyysi entistä pelikaveriaan Pekka Lipiäistä kakkosvalmentajakseen. Dufvan nimi oli tunnettu jääkiekko piiressä paitsi seuravalmentajana, myös nuorisomaajoukkueen tehtävistä, joten tulijoita Mikkeliin oli ainakin II divisioonan joukkueista. Joukkueessa oli lopulta uusia pelaajia lähes puolet. Kausi alkoi murskavoitolla Anjalankoskella. Kotiavausta Varkautta vastaan oli seuraamassa lähes 700 maksanutta katsojaa, eli miltein 500 enemmän kuin viimekauden keskiarvo. Jukurit voitti ottelun murskaluvuin 9-1.
Syyskausi huipentui kahteen otteluun Kouvolaa vastaan. Marraskuun puolivälissä pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun 4-3. Kalevankankaan hallissa oli yli tuhat tyytyväistä katsojaa. "Suuren mahtavan KooKoon kaataminen on tässä sarjassa henkinen kynnys, jonka nyt pystyimme ylittämään", valmentaja Dufva irrotteli pelin jälkeen.

Joulukuussa pelattiin Kouvolassa uusintaottelu sarjan voitosta, koska KooKoon ja Jukureiden pisteet olivat tasan. Voittaja pääsi suoraan II divisioonan ylempään jatkosarjaan. Kiekkokiinnostus oli nyt jo selvästi lyönyt Mikkelissä läpi, sillä Kouvolaan lähti kolme bussillista Jukuri-faneja ja letka henkilöautoja. Jukurit voitti niukasti 2-1. Jukurit sai voittonsa ansiosta kuukauden ottelutauon.

Lasse Kanerva oli ylivoimaisesti lohkon tehokkain hyökkääjä. Niinpä Mikkelissä ei ihmetelty, kun hän sai joulun jälkeen kutsun KalPan liigamiehistöön otteluihin SaiPaa ja Jokereita vastaan. Myös muu joukkue ahkeroi harjoituksissa joulutauolla, ja Dufva totesi loppiaisen alla, ettei hänellä ole koskaan ollut näin kiitollista ryhmää. Tunnelma oli nousuvireinen. Jatkosarjassa tuli vastaan kovia joukkueita, Tampereen KooVee, Turun Kiekko -67, Kotkan Titaanit, Kouvola, Heinola, Kiekko-Vantaa ja Pitäjämäen Tarmo Helsingistä.
Jukureiden pelaajat asettivat keskenään tavoitteeksi nousun neljän parhaan joukkoon. Ison pettymiksen riski oli pienentynyt, sillä Suomen Jääkiekkoliitto oli päättänyt perustaa uuden Suomi-Sarjan divisioonien väliin, joten vain viimeiseksi eli kahdeksanneksi jäävä joukkue joutuisi seuraavalla kaudella takaisin II divisioonaan. Nousu tuntui Jukureista jopa todennäköiseltä vuoden vaihteessa 1998-1999. Siitä tuli kuitenkin ennakuitua vaikeampi tehtävä.
Ylempi jatkosarja alkoi Jukureilta loppiaisena loistavasti. Ensin Kiekko -67 kaatui Kalevankankaalla 7-3. Kolmen päivän päästä vieraaksi tuli KooVee, Jukurit voitti ottelun hienosti 5-3. Paikalla oli kauden yleisöennätys, yli 1700 maksanutta katsojaa.
Tammikuun puolimaissa Jukurit johti yllättäen ylempää jatkosarjaa, mutta siitä alkoivat vaikeudet. Kiekko-Vantaa voitti Jukurit Myyrymäen hallissa, ja Jukurit hävisi viisi seuraavasta kuudesta ottelustaan. Joukkue putosi sarjan kärjestä muutamassa viikossa seitsemänneksi niukasti putoamisviivan yläpuolelle ennen Turkua. Jukurien yleisömäärä väheni tappioden myötä hälyttävästi. Kun Kiekko-Vantaa tuli Kalevankankaalle helmikuussa, oli yleisöä tuhat vähemmän kuin KooVeen pelissä kuukausi sitten, nyt runsaat 700. Tässä pelissä tapahtui kuitenkin käänne parempaan, Jukurit voitti 4-2. Jukurit voitti Vantaan jälkeen kolme seuraavasta neljästä pelistään, näin se tiesi heille paikkaa Suomi-Sarjasta, eikä playoffeistakaan jääty kuin yhden pisteen päähän.
Dufvan ensimmäisen kauden tuloksena Jukureiden uskottavuus palautui, keskiyleisömäärä oli noin 1000. Sen sijaan Jukurien taloustilanne aiheutti harmaita hiuksia seuran johtajille, se oli noin puoli miljoonaa markkaa tappiolla. Jukurit toteutti liigatason markkinointia, mutta keräsi II divisioonan tuotot, todettiin. Pääsponsorien panostuksia aikaistettiin, ja he lainoivat Jukureille omia henkilökohtaisia varojaan.
Ja matka jatkuu...

[muokkaa] Suomi-sarjan mestaruus - nousu Mestikseen, 1999-2000

Tilastot runkosarjasta ja playoffeista/karsinnoista eurohockey.netissä.

Joukkue uudistui kevään ja kesän aikana, osa edellisen kauden pelaajista lopetti pelaamisen. Jukureilla oli hyvämaine nuosevana ja laadukkaana seurana, uusia pelaajia Jukureihin tuli 16. Dufva ja Lipiäinen saivat kauden lopulla avukseen kolmannen valmentajan, Jussi Karin, jonka vastuulle tuli fyysisen harjoittelun ohjaaminen. Dufva sai kesällä 1999 kiinnityksen 19 -vuotiaiden maajoukkueen kakkosvalmentajaksi seuraavan kevättalven MM-kisoihin saakka. Lipiäisen vastuu korostui pelikauden aikana Dufvan kiireiden takia. Kahteen lohkoon jaettu uusi sarjataso herätti II divisioonan aluelohkoja enemmän kiinnostusta. Jukurien kanssa etelälohkoon kuuluivat KalPa, Kiekko-Vantaa, KooVee, Anjalankoski, Pitäjämäen Tarmo, Heinolan Kiekko ja Kotkan Titaanit. Suomi-sarja avattiin Mikkelissä 18.9. Jukurien ja Kiekko-Vantaan ottelulla. Jukurit jatkoi siitä mihin viimekaudellä jäi: paikalla yli tuhatpäinen yleisö, ja Lasse Kanerva polttelee punalamppua.
Jukurit menestyi Suomi-sarjassa jopa paremmin kuin II divisioonan neloslohkossa: Jukurit voitti runkosarjan ylivoimaisesti. Syksyn 1999 odotetuin kohokohta oli konkurssin takia liigasta suoraan Suomi-sarjaan pudonneen KalPan ensimmäinen vierailu Kalevankankaalla 13.11. Paikalla oli 1700 hengen yleisö. Mikkeliläisten riemuksi Jukurit voitti ottelun 7-3. Runkosarjassa Jukurien yleisökeskiarvo oli 1050.
Suomi-sarjan playoffit alkoivat maaliskuun alussa. Kaksi ensimmäistä sarjaa pelattiin paras kolmesta systeemillä, ja finaalit paras viidestä. Jukurit selvitti ensin välinsä Kotkan Titaanien kanssa kahdella kotivoitolla. Sitten vastaan tuli pohjoislohkon Haukiputaan Ahmat, jolle riitti yksi käynti Mikkelissä, koska Jukurit voitti myös vieraspelinsä. Mikkeliläiset saivat loppuotteluvastustajakseen tutun Kiekko-Vantaan. Finaalissa pelattiin Suomi-sarjan mestaruudesta sikäli aidosti, että myös hävinnyt joukkue pääsi I divisioonan karsintoihin. Jukurit voitti ensimmäisen kohtaamisen Kalevankankaalla 3-1, ja toisen Vantaalla 2-3 Mikko Hakkaraisen jatkoaika maalilla. Kolmas loppuottelu pelattiin Mikkelissä, Jukurit voitti ottelun jatkoajalla 3-2, Lasse Kanervan tekemällä maalilla. Suomi-sarjan mestaruutta juhlittiin Kalevankankaalla noin 3500 katsojan voimin. Aalto kiersi katsomoa. Kyseessä oli maaliskuun viides kotiottelu ja samalla viides perättäinen Mikkelin jääkiekon kaikkien aikojen yleisöennätysottelu. Jukurien viiden Suomi-sarjan playoff-pelin yleisö keskiarvoksi tuli mahtavat 2900 katsojaa, joka oli sata kertaa enemmän kuin Jukurien kevään 1998 viimeisen kotiottelun makseneiden katsojien määrä.

Jukureiden kausi huipentui I divisioonan karsintoihin Savonlinnan SaPkoa vastaan. Nousukarsintojen paras viidestä -sarja alkoi Mikkelissä viikon kuluttua Suomi-sarjan päättymisestä, lauantaina 25.3. Jälleen syntyi uusi yleisöennätys. Yli 3700 ihmistä saapui seuraamaan ottelua. SaPko voitti ottelun 2-6. Toinen karsintaottelu oli seuraavana päivänä Talvisalossa Jukureille vielä ankarampi, SaPko johti ensimmäisen erän jälkeen jo 5-0 ja voitti lopulta 6-1.
Kolmas ottelu pelattiin Mikkelissä 29.3. Yleisömäärä romahti lähes puoleen verrattuna ensimmäiseen SaPko-otteluun, 2100 katsojaa. Yleisön usko myönteiseen lopputulokseen oli vähentynyt selvästi, vaikka tarkkanäköisimmät huomasivat Jukurien pelanneen Savonlinnassa kaksi viimeistä erää tasaväkisesti. Jukurit pelasi taitavammin ja tehokkaammin kuin aiemmissa peleissä. Niinpä Tero Tourunen vei kotijoukkueen johtoon jo toisella minuutilla. Jyri Paavola teki luvuiksi 2-0 vielä ensimmäisessä erässä, mutta SaPko kavensi vielä ensimmäisessä erässä ja tasoitti toisen erän alussa pelatessaan ylivoimaa. Herkko Suvannon ja Antti Laakson maalit toisen erän jälkipuolella käänsivät ottelun Jukureille. SaPko ketti vielä rynnistää, mutta Jyri Paavola teki kolmannessa erässä lopputulokseksi 5-2. Ottelun lopputulos merkitsi sitä, että yleisön kadonnut innostus palautui. Savonlinnaan matkusti kaikkiaan 300 Jukuri-fania. Muut kuuntelivat ottelun Radio-Aaltosesta. Jukurit voitti ottelun 1-4, ja ratkaisu siirtyi Mikkeliin. Kun Jukurien pelaajat tulivat aamulla ensimmäiseen verryttelyharjoitukseen, jäähallin pääovilla oli jo ruuhkaa, koska iltapäivällä pelattavan ottelun ennakkomyynti oli alkanut. Halli oli miltein loppuun myyty, 4200 ihmistä. ottelusta tuli Jukurien näytös. Mikko Hakkarainen teki Jukurien avausmaalin jo kolmannella minuutilla. Sama mies oli asialla myös kymmenen minuutin päästä, jolloin Jukurit pelasi ylivoimaa. Jukurien Antti Laakso onnistui toisen erän ensi sekunneilla. Kolmannen erän alkupuolella Laakso ampui jo neljännen maalin, ja ottelu alkoi olla ratkennut. Yleisö juhli äänekkäästi jo kolmannen erän alusta lähtien. Dufva otti Jukureille aikalisän hieman yli minuutti ennen loppua. Joukkue pitkitti sillä voiton nautintoa. Jukurit kaatoi SaPkon 4-0, ja nousi I divisioonaan, joka nimitettiin liigansulkemisen myötä Mestikseksi.

[muokkaa] Mestiksen mestaruus heti ensimmäisenä keväänä, 2000-2001

Tilastot runkosarjasta ja playoffeista eurohockey.netissä.

Jääkiekkolehti piti Jukureita yhtenä Mestiksen suosikkina jo ennen sarjan alkua, se veikkasi kärki kolmikkoon TuToa, Jukureita ja Vaasan Sportia. Seurajohto antoi tavoitteeksi menestyä vähintään kahdeksan parhaan joukkoon, pelaajat sen sijaan päättivät keskinään tavoitteeksi kolmen parhaan joukkoon. Joukkueen runkona oli edelliskauden Suomi-sarja joukkue, niinpä yli puolet kolmenkymmen pelaajan joukkueesta oli ensikertalaisia kansallisen tason sarjassa. Uudet vahvistukset olivat mikkeliläislähtöinen maalivahti Tero Leinonen, pakit Pasi Järvinen, Tommi Kovanen, Jukka-Pekka Laamanen, sekä kesken kauden mukaan tullut Jani-Matti Loikala. Laamanen siirtyi keskenkauden Ilvekseen. Uudet hyökkääjät olivat Petri Lehtonen, Jani Väänänen, Tuomo Jormakka, Aku Joki-Erkkilä ja Jarno Tiilikainen.

Harjoitusottelut sujuivat hienosti, esimerkiksi Jypin liigajoukkue hävisi 3-1 Kalevankankaalla. Kesän harjoitusotteluissa oli jo toista tuhatta katsojaa. Mestis alkoi Mikkelissä syyskuussa, kauden yleisökeskiarvo oli 1400 katsojaa. Pelaajien tavoitteena julkaistu 50 pisteenraja ylitettin jo helmikuussa, kun Jukurit voitti Sportin Kalevankankaalla 4-1. Jukurit sijoittui sarjassa toiseksi, vain yhden pisteen päähän TuTosta.

Kalevankankaan jäälle satoi rantapalloja iltayöstä 14.3, kun joukkueet kättelivät. Jukurit oli juuri voittanut Diskoksen puolivälierien kolmennessa ottelussa, ja jyväskyläläisten kesäloma alkoi. Kahden tasaväkisen joukkueen ottelu oli kestänyt peräti 106 minuuttia ennen kun Jarno Tiilikainen lauttoi verkot töttörölle kolmennen jatkoajan alussa, ottelu päättyi 2-1. Jukurit saivat välierissä vastaansa Kokkolan Hermeksen. Jukurit oli ensimmäisessä kohtaamisessa jopa yllättävä ylivoimainen. Jukurit johti peliä ensimmäisen erän jälkeen jo 3-0, ja voitti sen lopulta 5-2. Toisessa ottelussa Hermes voitti Jukurit kotonaan 3-2. Kolmasvälierä ottelu oli Mikkelissä heti toista seuraavana päivänä, Jukurit voitti 4-2. Yleisöä oli jo lähes 2400. Neljäs ottelu pelattiin Kokkolassa. Jukurit voitti sen 5-3 ja pääsi näin mestiksen loppuotteluun TuToa vastaan, joka oli voittanut Sportin välierissä suoraan kolmessa ottelussa. TuTo oli julkisuudessa ennakkosuosikki, mutta jotkin asiantuntia veikkasivat Jukurien voittoa jopa suoraan kolmessa ottelussa.

Ensimmäinen finaali pelattiin perjantaina 30.3. Turussa. Kupittaan kaksituhatta katsojaa hiljenivät, kun Antti Laakso pamautti Jukurit johtoon alle puolen minuutin. Varsinainen peliaika päättyi tasan 2-2, mutta TuTo hallitsi sitä pelottavan selvästi. Jukurit oli ahtaala myös jatkoajalla, ja radioselostajan Kimmo Hannulan hokema "Leinosen uskomaton torjunta" tuli mikkeliläisille tutuksi. Peli ratkesi yllättäen, kun Jukurien Loikala iski lyöntilaukauksen suoraan Järvisen syötöstä maaliin. Jukuri voitti ensimmäisen pelin 2-3. Seuraavana päivänä oli 3600 katsojan vuoro hiljentyä Mikkelissä, kun TuTo voitti Tommi Hannuksen jatkoaika maalilla niin ikään 2-3. TuTo voitti myös kolmennen ottelun Turussa 2-1, jatkoajan jälkeen. Näin ottelusarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Mikkelissä, 3800 katsojan edessä. Kotijoukkue meni 2-0 johtoon Tero Tourusen ja Mikko Hakkaraisen maaleilla. Mikko Markkanen kavensi peliä, mutta Antti Karhula ja Niko Kantelinen tekivät vielä maalit mieheen, ja Jukurit voitti 4-1. Voitot olivat 2-2. Mikkeliläisten ryntäystä Turkuun ei kukaan osannut aavistaa, siellä oli yleisimmän arvion mukaan noin 800 mikkeliläistä. Seitsemän bussia, ja jopa sadat henkilöautot matkasivat omalla kustannuksellaan Turkuun 7.4. TuTo meni jo alku minuuteilla johtoon Marrku Vuorisalon läpiajosta tekemällä maalilla. Petri Lehtonen tasoitti erän jälkipuolella, hän kuljetti kiekon yksin siniviivalle, ja pamautti lyöntilaukauksen ylänurkkaan. Toisessa erässä TuTo meni jälleen johtoon, mutta Lehtonen tasoitti Laakson esityöstä. Kolmannessa erässä Jukurit meni ensimmäistä kertaa johtoon Antti Laakson maalilla, mutta Timo Hurskainen tasoitti ottelun samantien. Tero Tourunen sai kiekon muutaman minuutin päästä TuTon maalista kuin lahjaksi hyökkäysalueella, hän syötti Mikko Nevanojalle, joka veti kiekon avopaikasta rannelaukauksella maaliin. Jukurit puolusti sinnikkäästi loput kymmenen minuuttia, taistelu palkittiin ja Jukurit voitti 4-3. Jukurit oli mestiksen mestari voitoin 3-2, juhlat olivat valmiit alkamaan.

[muokkaa] Continental Cupin neljässija, toinen Mestis mestaruus, 2001-2002

Tilastot runkosarjassa ja playoffeissa eurohockey.netissä.

Valmennuskolmikko jatkoi menestyksekästä työtään. Mestaruuteen vuonna 2001 yltänyt joukkue oli sen sijaan vaihtunut suurelta osin. Koko maalivahtiosasto oli uusi, puolustuksessa uusia kasvoja olivat Kim Vähänen, Ville Hyrkäs ja Jari Korhonen. Hyökkäyspäässä Mikko Liukkonen, Miikka Männikkö ja Jarno Honkonen edustivat uutta osastoa. Liigaan oli siirtynyt nippu runkopelaajia etenkin puolustuksesta, mutta myös maalivahtiosastolle jäi iso lovi Tero Leinosen siirryttyä ansaitusti JYP:in paitaan.

Jukurien kausi alkoi tasapelillä Vaasassa, sen jälkeen joukkue voitti TuTon ja K-Vantaan. Jukurit sai palkinnoksi viimekauden Mestiksen voitosta paikan Suomen edustajana Mikkelissä seuraavana viikonloppuna pelattuun Continental Cupin toisen kierroksen turnaukseen. Turnaukseen saapuivat latvialainen HC Riga 2000, Norjan Storhamar Dragons sekä Ranskan HC Rouen. Nihkeän alun jälkeen voittoputki löytyi turnauksessa, ja lopulta Storhamarin ja Rouenin kaato riitti turnauksen voittoon ja jatkoonpääsyyn. Näin Jukurit eteni Norjan Oslossa pelattavalle kolmannelle kierrokselle. Turnaus oli kova rasitus joukkueelle ja vauhti alkoi kangistua, suurin osa peleistä Mestiksessä venyivät jatkoajalle. Jukurit voitti Hermeksen ja FPS:sän jatkoajalla, jonka jälkeen oli jälleen aika kohdata kansainvälisiä vastustajia. Tällä kertaa oli areenana Oslon jäähalli ja vastassa nimekkäät eurooppalaiset seurat kuten London Knights, Vålerenga sekä Anglet Hormadi. Etenkin englantilaisjoukkue oli kooltaan lähes kaksinkertainen, ja lontoolaisten otteet rusentivatkin pieniä jukurilaisia jopa kyseenalaisin keinoin kokien kuitenkin tappion karvaan kalkin. Tappioton tulossarja Oslossa tarkoitti sensaatiomaisesti sitä, että Suomen kakkossarjatason joukkue oli selviytynyt Continental Cupin finaaliin Sveitsin Zürichiin!

Jukurit oli Oslon turnauksen jälkeen hyvin väsynyt, ja hävisi mm. Vaasassa 2-7. Jukurit kuitenkin johtivat sarjaa, ja joulutauko tuli tarpeeseen. Ennen Zürichin finaaliturnausta ohjelmassa oli neljä Mestis-ottelua, jotka joukkue hoiti näyttävästi kotiin. Jukurit matkusti Sveitsiin kohtaamaan välierässä isäntäjoukkue Zürich Lionsin, suuren kaukalon edut paremmin hallinnut kotijoukkue vei tiukan ottelun niukasti 4-3. Pronssiottelussa vastaan tuli Zvolen, Jukurit hävisi ottelun ja jäi neljänneksi. Mikkeliläisjoukkue oli sytyttänyt niin paikallisen kuin muidenkin joukkueiden kannattajat ja tehnyt vaikutuksen esityksellään.

Jukurit voitti runkosarjan lopulta kahdeksanpisteen erolla, ja sai vastaansa puolivälieriin Hermeksen. Jukurit meni jatkoon suoraan kolmesta otteluvoitosta. Viikon huilannut Jukuri-lauma eteni finaaliin suoraan kolmella voitolla välierissä vastaan asettunutta, väsynyttä KalPaa vastaan. Kuin kruunuksi kauden päätökselle Jukurit sai vastustajakseen loppuotteluun toisen joukkueen lähiseudulta, eli Kouvolan KooKoon. Jukurit piti kotiedun lukemin 5-1 suhteellisen helpon näköisen iltapuhteen päätteeksi. Seuraavana päivänä Kouvolassa nähtiin kauden parasta Jukuri-peliä koko ensimmäisen erän ajan. Erä päättyi lukemiin 0-4, joten paljoa kyseltävää ei jäänyt. Jukurit hallitsi, joskin KooKoo loi vaarallisia tilanteita. Mutta Tommi Nikkilä venytti uskomattomia haamutorjuntoja toisensa perään ja kesti. Sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Jukureille Mikkelissä. Kolmas kohtaaminen oli aluksi nihkeää, ja KooKoo karkasikin jo 0-1 johtoon, mutta jälleen iski se kuuluisa sininen kone Kalevankankaalla... Loppulukemat 5-1 yli 4300-päisen yleisön edessä olivat uskomaton näky. Jukurit voittivat toisen mestaruutensa heti perään.

[muokkaa] Jukureille triplaa, 2002-2003

Tilastot runkosarjassa ja playoffeissa eurohockey.netissä.

Keväällä 2002 Mestiksen mestaruutta juhlineesta Jukuri-joukkueesta ei tällä kaudella pelannut Mikkelissä kuin kourallinen pelaajia. Helpotusta arkeen ei tuonut myöskään se seikka, että Mikkelin jäähalliin saatiin jää vasta hetkeä ennen ensimmäistä Mestiksen kotiottelua. Siihen saakka joukkueen piti matkustella ympäri maakuntaa harjoitusjään perässä. Kaiken kaikkiaan asetelmat kauden alussa olivat kaikkea muuta kuin mairittelevat...

Runkosarja oli tällä kaudella tasaisempi kuin edellisellä kaudella. Sen sai todeta myös hyvin runkosarjan aloittanut Jukurit, joka sinnitteli hyvillä otteillaan aivan kärjen tuntumassa. Tasaisuus takasi sen, ettei ero kärkeen revennyt missään kohdassa tavoittamattoman pitkäksi. Jukurit eteni myös tänätalvena Continental Cuppiin edelliskauden mestaruutensa myötä, ensimmäinen kierros pelattiin Latviassa. Kovasta pelitahdista ja loukkaantumistilanteesta huolimatta peli kulki. Syksyn pimeinä iltoina Jukuri-joukkue näytti venyvän kerta toisensa jälkeen tärkeämmissä paikoissa voittoon. Ennen joulutaukoa oli tiedossa vielä toinen Continental Cupin turnaus Italiassa. Niukka putoaminen jatkosta koitui loppukaudesta joukkueen hyväksi, sillä joulun jälkeen voitiin kaikki voimavarat kohdistaa nimenomaan kotimaan tapahtumiin ja mestaruusjahtiin. Runkosarja päättyi Jukureiden osalta vieraskiertueeseen, ja sen aikana Jukurit teki uuden piste-ennätyksen Mestiksessä; 70 pistettä 44 ottelussa. Lisäksi merkille pantavaa oli alle sata (86) päästettyä maalia, eli puolustuspeli oli ollut läpi sarjan kiitettävän tehokasta.

Jukurit sai jälleen puolivälierissä vastaansa Hermeksen, se piti Jukureita tiukalla aina loppu vihellykseen asti, mutta lopulta Jukurit vei sarja nimiinsä suoraan 3-0. Näin Jukurit eteni välieriin taistelemaan finaali paikasta Sportin kanssa. Yritys oli kova ja marginaalit ottelusarjassa olivat minimaaliset. Vaikka Sport lopulta saikin toisen pelin nimiinsä, joutui se katkeran kalkin nielleenä tunnustamaan savolaiset paremmakseen. Päätösottelu oli todellinen trilleri Vaasassa ja vasta toisessa jatkoerässä tullut ratkaisu oli kotiyleisölle karvas pala nieltäväksi.

Jukurit vastaansa finaali sarjaan saanut K-Vantaa otti ohjat käsiinsä finaalisarjassa. Vantaa vei ensimmäisen ottelun Mikkelissä, kuten myös toisen Vantaalla. Kolmannessa ottelussa sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Vantaalle. Jukurit tuli otteluun sillä liikkeellä, mitä se oli runkosarjassa esittänyt. Nyt Vantaan liike ei riittänyt ja Jukurit palkitsi kotiyleisön ensimmäisellä finaalivoitolla. Neljännessä ottelussa Vantaa kuittasi tasoituksen nopeaan tahtiin ja siirtyi heti perään johtoon. Jukurit näytti menettäneen otteensa. Vantaa näytti kulkevan vastustamattomasti kohti voittoa. Puolitoista minuuttia ennen päätöstä Risto Dufva teki ratkaisun, otti aikalisän ja maalivahdin pois. Paine siirtyi Vantaan päätyyn, mutta maalia ei saatu. Kotijoukkueen luotsi Jarmo Kauppi päätti runsaat 40 sekuntia ennen erän päätöstä ottaa vuorostaan aikalisän. Eipä tiennyt Kauppi mikä odotti aloituksen takana... 37 sekuntia ennen kuin palkintojenjako oli valmis alkamaan Pasi Järvinen tiputti Valtti-areenan katon kotiyleisön niskaan; laukaus ohitti Joni Hallikaisen. Spektaakkeli oli valmis, kun toisen jatkoerän alussa Tero Koposen veto ohitti vielä Hallikaisen ja vei ratkaisun viidenteen finaaliin Mikkeliin.

Viidennessä finaalissa Jukureilla oli ratkaisun avaimet käsissään, mutta kolmannen erän nukahtaminen vei ottelun jälleen jatkoajalle. Petri Lehtonen päästi riemun valloilleen laukomalla voiton ja mestaruuden Jukureille. Uskomaton, ja ennen kaikkea legendaarinen, päätös kaudelle!

[muokkaa] Jukurit kohtasi finaaleissa parempansa, 2003-2004

Tilastot runkosarjassa ja playoffeissa eurohockey.netissä.

Jukurit lähti neljänteen mestiskauteen jälleen korkein tavoittein ja odotuksin. Joukkueen runko säilyi edellisestä kaudesta kohtuullisen ehjänä. Suurimmat muutokset tapahtuivat puolustuspäässä, kun muutama avainpelaaja vaihtoi maisemia ja molemmat maalivahdit vaihtuivat. Joukkue pelasi alkusyksystä vahvan harjoitusottelujakson ja mm. tasapäisiä otteluja liigajoukkueita vastaan.

Jukurit saivat viimekauden Mestis-mestaruutensa ansiosta kolmennen peräkkäisen Suomen edustus paikan Continental Cuppiin. Ensimmäinen retki Jukureilla suuntautui lokakuun puolivälissä Slovakian Zvoleniin, jossa joukkue osallistui toisen kierroksen turnaukseen. Jukurit selvitti turnauksen tappioitta kehnoista olosuhteista huolimatta. Marraskuussa joukkue suuntasi kulkunsa kohti Itävaltaa, jossa pelattiin välieräturnaus. Jukurit kärsi Linzin kovatasoisessa turnauksessa kolme tappiota ja putosi jatkosta.

Jukurit kärsi tappion heti runkosarjan avausottelussa Järvenpäässä ja muutenkin ensimmäinen neljännes oli tavanomaista nihkeämpi. Joukkue kuitenkin nappasi heti tärkeät pisteet KalPalta ja Hermekseltä, eikä kärki päässyt karkaamaan. Vaikeimpana hetkenä syyskaudesta mainittakoon marraskuu, jolloin joukkue kärsi mestishistoriansa suurimman tappion Vaasassa (2-9) ja esitti kovin takkuisia otteita kotihallissaankin voitoista huolimatta mm. FPS:aa ja Salamoja vastaan. Maalivahdit Mikael Vuorio ja Mikko Strömberg taistelivat syyskauden ykkösvahdin viitasta, eikä tittelin haltiasta ollut täyttä varmuutta, joka ainakin joukkueessa nähtiin postiivisena asiana. Kevättä kohden Strömberg valtasi ykkösveskarin tittelin ja säilytti asemansa aina finaalipeleihin asti. Joulutauko osui joukkueelle hyvään saumaan ja miehiä saatiin jälleen parsittua lisää vahvuuteen, puolustajat Jussi Timonen ja Ville Hyrkäs liittyivät uusina mukaan. Vuoden alkajaisiksi joukkue esittikin tasokasta kiekkoa KalPaa vastaan kotihallissaan ottelussa, jossa kuopiolaisten viime hetken tasoitus jakoi pisteet. Jukurit kärsi kauden ainoan kotitappion runkosarjassa tammikuussa joukkueelta kauden aikana voittamattomaksi jääneelle Vaasan Sportille. Viimeisellä kierroksella runkosarjan voitto oli sekä Jukureille, että KalPalle katkolla. Jukurit hölmöili Kajaanissa ottelun loppuvaiheet, mutta jatkoajalle venynyt taistelu tiesi runkosarjan voittoa KalPan kärsittyä tappion Vantaalla.

Puolivälierissä Kiekko-Vantaa tarjosi jälleen kunnon vastuksen. Runkosarjassa vakuuttavasti kotiotteluissa esiintynyt Jukurit kärsi kaksi kertaa tappion vantaalaisille, mutta eteni jatkoon otteluvoitoin 3-2. Välierissä vastaan asettui Kouvolan KooKoo. Välieräsarja katkesi suoraan kolmen ottelun jälkeen, mutta totuuden nimissä ei Jukurit aivan selkeästi parempi ollut yhdessäkään kohtaamisessa. Erityisesti Jukureita piinasi kouvolaisten maalissa hienosti torjunut Jaakko Suomalainen. Finaalissa Jukurit kohtasi kaikki aiemmat pudotuspeliottelunsa voittaneen KalPan. Kaksi ensimmäistä ottelua päättyi kotivoittoihin, mutta sitten sarja alkoi kääntyä kuopiolaisten suuntaan, kun he nappasivat kolmannessa ottelussa Mikkelissä selkeän 1-4 voiton. Neljännessä kohtaamisessa mestaruus oli jo katkolla kuopiolaisille kotihallissaan, mutta Jukurit onnistui vielä venymään jatkoerässä voittoon. Huipennus nähtiin sitten jälleen Kalevankankaalla miltein täyden salin edessä. Jukurit ei onnistunut säilyttämään vahvan avauserän tuomaa johtoasemaa, vaan KalPa kiri tasoihin ja lopulta jatkoerässä mestariksi. Matti Tiihonen viimeisteli nelosketjun laidassa mestaruuden ratkaisseen jatkoaikaosuman.

- Kaikki yrittivät parhaansa ja meidän pitää olla tyytyväisiä. Voitettin hopea ja olen siitä tosi tyytyväinen, sanaili Dufva tappiosta huolimatta.

[muokkaa] Jukurit hyytyi pronssi-otteluun, 2004-2005

Valmennusryhmä säilyi samana; päävalmentaja Dufva, apunaan Lipiäinen ja Aho. Mestiksen mestarilla oli kauden päätteeksi mahdollisuus nousta SM-liigaan, mikäli joukkue täyttäisi Sm-liiga kriteerit. Mikael Vuorio matkasi muualle ja Jukurit hankki kakkosmaalivahdikseen Jukuri-kasvatti Kai Tillasen Ahmoista. Mikko Strömberg jatkoi ykköskassarina. Kenttäpelaajista Jukurit menetti 11 muualle ja hankki 8 uutta pelaajaa. Pahimmat menetykset olivat Petri Lehtonen, Ilkka Vaarasuo ja Jussi Timonen. Uusia pelaajia olimat mm. Juha Silvander, Joni Tuominen ja Juha Salmu.

NHL:n työsulku oli menossa, ja NHL-tähdillä (Adam Hall, Kimmo Timonen, Sami Kapanen) vahvistunut KalPa voitti runkosarjan ja Jukurit jäi tasaisilla suorituksillan toiseksi. Myös Jukureihin huhuttiin kovasti NHL vahvistusta: Jody Shelleyta, joka kuitenkin päätti suunnata Jyväskylään ja Jukurit jäi ilman NHL apuja. Runkosarjan parhaat pistenikkarit olivat Samuli Piiroinen, Lasse Kanerva ja Olli Sipiläinen.

Jukurit sai play offien ensimmäiselle kierrokselle vastaansa Salamat. Jukurit aloitti puolivälieräsarjan jo tuttuun tyyliin hieman säästellen. Jukurien vaarallisuus palautui kuitenkin kaikkien mieleen viimeistään Kirkkonummen kamppailun päätöserässä, kun Jukurit takoi viisi maalia taululle. Kolmas kamppailu Mikkelissä oli enää kosmetiikkaa, vaikka Salamat lopussa lähelle pääsikin. Numerollisesti jännittävä kamppailu oli kotijoukkueen hanskassa täydet minuutit ja Jukurit raivasi tiensä välieriin suoraan voitoin 3-0. Välierät käynnistyivät 22.3. Mikelissä, Jukurit saivat vastaansa Sportin. IS Veikkaaja kertoi ennen välierä sarjaa Jukureita vaivanneesta flunssa-aallosta. Kymmenkunta miestä oli sivussa viikonlopun harjoituksista, ensimmäiseen otteluun päästiin kuitenkin parhaalla kokoonpanolla ainoastaan Ilkka Kallioinen joutui jäämään pois. Jukurit voitti ottelun 5-0. Vajalukuinen Jukurit hävisi myös kaksi seuraavaa ottelua, ja joutui pronssi-otteluun TuTon kanssa. TuTo oli parempi kauden päätösottelussa ja Jukurit joutui tyytymään neljänteen sijaan.

[muokkaa] Dufvan viimeinen kausi Jukureissa - neljäs mestaruus, 2005-2006

Jukurit lähti kauteen samalla valmennuskolmikolla kuin edelliskauteen Dufva - Lipiäinen - Aho. Ykkösmaalivahti vaihtui, kun Mikko Strömberg matkasi muualle ja Jaakko Suomalainen KooKoosta saapui Mikkeliin. Pahoja menetyksiä olivat Juha Silvander ja Esa Saksinen, vahvistuksia mm. Petri Lehtonen, Mika Niemi, Petri Koskinen, Harri Suutarinen, sekä tulevaisuuksien NHL-mies Mikko Mäenpää.

KalPa nousi edelliskeväänä Jääkiekon SM-liigaan ja Jukurit voitti runkosarjan viiden pisteen erolla Sportiin. Jukurien paras pistemies oli Petri Lehtonen, joka oli neljäs runkosarjan pistepörssissä. Lisäksi tehokkaita olivat Mika Niemi ja Samuli Piiroinen.

Jukurit voitti play offeissa ensimmäisellä kierroksella Jokipojat voitoin 3-1, sekä välierissä Hokin 3-2. Näin ollen Mestiksen unelma finaalissa kohtasivat Mikkelin Jukurit ja Vaasan Sport. Sport oli ensimmäisessä parempi, mutta Jukurit vei kolme seuraavaa ja oli mestiksen mestari 2006. Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan. Tämän saivat myös jukurikannattajat todeta lukiessaan uutisia 6. huhtikuuta. Risto Dufvan kahdeksanvuotinen ajanjakso on kunniakas luku kaupungin menestyksekkäässä urheiluhistoriassa. Neljä Mestiksen mestaruutta, kaksi perättäistä sarjanousua ja esiintyminen Continental Cupin finaalissa ovat komea saavutus. Lisäksi meriitiksi voi lukea useat Jukureista SM-liigaan ponnistaneet pelaajat.

[muokkaa] Reijo Ruotsalaisen aika jäi lyhyeksi - hopeaa ja SM-liigan tasonmittaukset 2006–2007

Tilastot runkosarjassa eurohockey.netissä.

Joukkueen uutena päävalmentajana aloitti 29. huhtikuuta 2006 Reijo Ruotsalainen. Kakkosvalmentajaksi Jukurit pestasi Pasi Parviaisen. Uudeksi toiminnanjohtajaksi kesken kauden nimettiin 15. tammikuuta 2007 tradenomi Mikko Romo. Maalivahtivalmentajaksi tuli Mikko Eloranta, joka on valmentanut muun muassa Venäjän pääsarjassa. Ykkäskassari vaihtui kun Jaakko Suomalainen matkasi Ouluun, ja Ari Reunanen saapui Jukureihin. Jukureista lähti 12, ja tuli 10 pelaajaa. Lähtijöitä oli mm. Niemi, Piiroinen, Sipiläinen, Erholtz, Mäenpää ja Salmivirta. Tulijoita mm. Tuomas Tikkanen, Ossi Pellinen, Lauri Kinos, Turo Asplund, Timo Kuuluvainen, Tuomas Immonen, sekä Andreas Sundin. Lisäksi Daniel Wågström tekaisi joulun alla loppukauden mittaisen sopimuksen ^[3], mutta pelasi vain yhden ottelun, Mestiksen taso yllätti hänet. ^[4]Patrik Bäärnhielm kävi try outilla, muttei saanut sopimusta. ^[5] Kolme ruotsalaista pelaajaa olivat Jukurien ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset Mestiksessä.

Jukurit aloitti kauden vahvasti pelaamalla 11 tappiotonta peliä. Jukureiden vahva vire kuitenkin alkoi hiipua joulukuun aikana, valmentajien ja pelaajien välit olivat menneet poikki. Antti Laakso ja Petri Lehtonen totesivatkin kauden jälkeen, että lopettaminen oli todella lähellä joulun jälkeen. ^[6] Tämä johti siihen, että Jukurit hävisi 4 peliä putkeen, mikä sivuaa seuran ennätystä Mestiksessä. Jukurit onnistui voittamaan runsaan kuukauden aikana vain häntäpään joukkueita. Tämä taas johti lopulta Reijo Ruotsalaisen potkuihin, mitkä herätti paljon keskustelua. ^[7] Jukureiden uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Pekka Lipiäinen, jonka väli vuosi jäi lyhyeksi, sillä hän toimi Jukureiden a-junioreiden vastuuvalmentajana alku kaudesta. Jukurit aloitti Playoffit Jokipoikia vastaan. Jukurit voitti puolivälierät puhtaasti otteluvoitoin 3–0 ja eteni kohti välieriä TuToa vastaan. Jukurit voitti heppoisen TuTon voitoin 3-1 ja pääsi jo kuudennen kerran Mestiksen finaaleihin. Vastaan asettui Kajaanin Hokki, joka oli ottanut välierävoiton Sportista. Liitto kuitenkin ilmoitti ennen finaalipelejä, että Jukurit pääsisi SM-liigan tasonmittaukseen, vaikka häviäisikin finaalit. ^[8] Tämä mahdollisesti heikensi jukuripelaajien motivaatiota, sillä Hokki vei mestaruuden selvästi otteluvoitoin 3–0. Jukurit saivat kuitenkin toisen hopeansa mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena, sillä moni ei uskonut että Jukurit pääsisi finaaleihin. Tappiostaan huolimatta Jukurit sai 125 000 € palkintorahoja, koska se oli voittanut edellisellä kaudella mestaruuden.

Jukurit pelasi siis tasonmittaukset KalPaa vastaan, ja ne menivät puhtaasti otteluvoitoin 4-0 (3-2ja, 5-4ja, 8-2, 5-2) KalPalle. Vaikka Jukurit olisikin voittanut tasonmittaussarjan, KalPa ei olisi pudonnut Mestikseen ja Jukureiden liigakelpoisuus olisi ratkaistu vasta 31.3.2007 pidettävässä kokouksessa.

[muokkaa] Kari Makkosen aikakausi alkaa - pronssia, 2007-2008

Kautta tarkemmin käsittelevä artikkeli: Jukurit 2007-2008.

Jukureiden valmentajana aloitti 26.3.2007 Kari Makkonen. Avukseen hän sai Jukurien pitkä aikaisen kakkosvalmentajan, ja viime kauden loppu puolella päävalmentajana toimineen Pekka Lipiäisen. Kaudella 2006-2007 Jukureiden kakkosvalmentajana toiminut Pasi Parviainen siirtyy valmentamaan Jukureiden A-nuoria. Molemmat maalivahdit vaihtuivat; Joni Myllykoski ja Pekka Lahikainen muodostivat Jukurien maalivahti kaksikon. 9 pelaajaa matkasi muualle ja 8 saapui Jukureihin. Pahoja menetyksiä oli mm. Tikkanen, Pellinen, Mälkiä, Kanerva ja Sundin. Uusina mukaan lähtivät mm. Jussi-Mikko Makkonen, Jesse Uronen, Matti Koistinen, sekä kesken kauden Jokereista Mika Rontti. Jukurien selkeä tavoite kauteen lähdettäessä oli mitallin kirkastaminen hopeasta kultaan.

Jukurit ilmoitti 7.2.2008 Kari Makkosen kahden vuoden jatkosopimuksesta ja ilmoitti, että seuralla on yhtiöittämisprosessi meneillään. Jäähalliin kaivattaisi ravintola- ja aitiotiloja nyt selvitetään mahdollisuutta, että osa rahoituksesta tulisi yksityiseltä sektorilta. ^[9]

Jukurit joutui tyytymään kolmanteen sijaa runkosarjassa, hävittyään runkosarjan päätösottelu Vantaalla 3-2. Näin Jukurit sai Sportin puolivälieriin vastaansa, mikäli Jukurit olisi voittanut Vantaan, Jukurit olisi sijoittunut toiseksi ja olisi saanut viimeaikoina heikosti pelanneen Jokipojat vastaansa. TuTo voitti runkosarjan ylivoimaisesti 105 pisteellä, toiseksi sijoittuneelle KooKoolle pisteitä kertyi 84, kuten myös Jukureille. KooKoo sijoittui kuitenkin Jukurien edelle, sillä heidän maaliero oli 2 maalia Jukureita parempi, eli ei jäänyt toinenkaan sija kauas. Jukureille sarja oli vuoristorataa, voitto- ja tappio putkia. Jukurien puolustus oli hyvä, ja joukkue päästi sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Sen sijaan Jukurien ongelmat olivat maalinteossa. Joni Myllykoski pelasi 44 ottelussa ja Pekka Lahikaisen oli tyytyminen yhteen peliin toiseksi viimeisellä kierroksella.

Jukurit voitti puolivälierissä Sportin voitoin 3-2. Ottelusarja oli jo 1-2 Vaasalaisille, mutta Jukurit kiri tasoihin ja ohi. Puolivälirien viidennen ottelun ja välierien ensimmäisen ottelun välissä oli vain yksi päivä. Jukureita vastaan asettui viikon huilannut hallitseva mestari Kajaanin Hokki. Hokki voitti kaksi ensimmäistä kohtaamista, mutta Jukurit oli kahdessa seuraavassa parempi. Ratkaisu venyi siis viidenteen otteluun Kajaaniin, jonka Jukurit hävisi 2-6. Näin ollen Jukurit päätyi pronssi-otteluun KooKoota vastaan, jonka se voitti 4-2. Jukurit voitti Mestis-pronssia.

[muokkaa] Joukkueeseen nuorennusleikkaus, 2008-2009

Jukurit ilmoitti ensimmäisen kerran pelaajasopimuksistaan 23.4.2008. Viimekauden pronssijoukkueesta jatkosopimuksen tekivät puolustajat Ilkka Kallioinen ja Teemu Metso, sekä hyökkääjät Kalle Mäkinen, Turo Asplund, Taneli Hiltunen ja Anssi Laitinen. Uusina mukaan lähtevät puolustajat Sami Kautto Sportista ja Jimi Santala Bluesin A-nuorista, lisäksi hyökkääjä Miikka Lindholm siirtyy Jukureihin KooKoosta. Näiden yksivuotisten sopimusten lisäksi, Jukureihin liittyi neljä pelaajaa try-out sopimuksella kesän ajaksi. ^[10]

- Nuorekkaan ja nälkäisen rungon ympärille on hyvä lähteä rakentamaan tulevaa kautta. Matkan varrella joukkuetta kasvatetaan hankkimalla vielä lisää nuoria jalkoja sekä kokeneempaa kalustoa kokonaisuuden osaksi, päävalmentajana jatkava Makkonen taustoittaa tulevaa joukkuettaan.

Myöhemmin Jukurit julkaisi myös Olli-Pekka Komulaisen ja Eero Hyvärisen jatkosopimukset, sekä Erkka Leppäsen siirtymisen Jyväskylästä Mikkeliin. ^[11]

28. toukokuuta Jukurit järjesti seminaarin, jonka aiheena oli "Mikkeli liiga paikkakunnaksi 2010". Seminaarissa pitivät puheen mm. Jukurien puheenjohtaja Jukka Toivakka, Suomen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola ja Jypin puheenjohtaja Kari Tyni. Tilaisuudessa käsiteltiin myös Suomi-kiekon tulevaisuutta ja sponsorointia, sekä julkaistiin Makkosen ja Kettusen pelaajasopimukset.

Kesäkuussa Jukurien uudeksi markkinointipäälliköksi nimettiin Toni Maczulskij. Pelaaja sopimukset solmittiin Janne Jaakkolan, sekä venäläisen 20 -vuotiaan laitahyökkääjän Aleksei Miasnikovin kanssa.

[muokkaa] Jäähalli ja yleisöennätys

Jukurit pelaa kotiottelunsa Kalevankankaan jäähallissa Mikkelissä. Yleisöennätys on 4 357, joka tuli ottelussa Jukurit–KooKoo 3. huhtikuuta 2002. Mikkelin jäähallin yleisökapasiteetti on 4500.

[muokkaa] Jäädytetyt pelipaidat

• Numero 21 ei ole käytössä (liikenneonnettomuudessa menehtynyt Sami Lehmusmetsä).
• #24 Lasse Kanerva nostettiin Mikkelin jäähallin kattoon 26.10.2007 Jukurit-Jokipojat TV-ottelussa.

[muokkaa] Nykyinen joukkue 2008-2009

Tilanne 15.6.2008

Maalivahdit
Numero		Pelaaja	Hanskakäsi	Sopimus	Syntymäpaikka
35		Pekka Lahikainen	V	2009	Mikkeli, Suomi
xx		Ari Reunanen	V	2009	Huittinen, Suomi

Puolustajat
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Sopimus	Syntymäpaikka
3		Teemu Metso	V	2009	Oulu, Suomi
4		Tuomas Pylkkänen	V	2009	Joroinen, Suomi
5		Olli-Pekka Komulainen	V	2009	Kuopio, Suomi
8		Eero Hyvärinen	V	2009	Jyväskylä, Suomi
22		Ilkka Kallioinen	V	2009	Jyväskylä, Suomi
xx		Sami Kautto	O	2009	Vantaa, Suomi
xx		Jimi Santala	V	2009	Helsinki, Suomi
xx		Erkka Leppänen	V	2009	Jyväskylä, Suomi

Hyökkääjät
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Pelipaikka	Sopimus	Syntymäpaikka
2		Kalle Mäkinen	V	LH	2009	Jyväskylä, Suomi
13		Anssi Laitinen	V	LH	2009	Mikkeli, Suomi
14		Jussi-Mikko Makkonen	V	LH	2009	Lahti, Suomi
17		Janne Jaakkola	V	LH	2009	Tampere, Suomi
23		Turo Asplund	V	LH	2009	Jyväskylä, Suomi
27		Tero Kettunen	V	LH	2009	Jyväskylä, Suomi
xx		Aleksei Miasnikov	V	LH	2009	St. Petersburg, Venäjä
xx		Taneli Hiltunen	V	LH	2009	Mikkeli, Suomi
xx		Miikka Lindholm	O	LH	2009	Espoo, Suomi
xx		Niko Toivonen	V	H	try-out	Tuusula, Suomi
xx		Ville Rajala	V	H	try-out	Utajärvi, Suomi
xx		Tino Sandhu	V	H	try-out	Helsinki, Suomi
xx		Markus Piispanen	V	H	try-out	Mikkeli, Suomi

Päävalmentaja		Kari Makkonen	2010	Harjavalta, Suomi

[muokkaa] Tunnettuja ex-Jukureita

Luettelo tunnetuista pelaajiasta, jotka ovat uransa aikana olleet Jukureissa.

MV Jaakko Suomalainen, Sport MV Tero Leinonen, Ilves MV Tommi Nikkilä, Tappara MV Mikko Strömberg, HPK MV Joni Myllykoski, Lukko P Simo Mälkiä, SaiPa P Jukka-Pekka Laamanen, Kärpät P Jussi Timonen, KalPa P Mikko Mäenpää, HPK P Kalle Kaijomaa, JYP

P Marko Kauppinen, Jokerit P Jari Korhonen, lopettanut P Tommi Kovanen, Lukko P Joni Tuominen, SaiPa P Matti Kuusisto, Lukko P Esa Saksinen, JYP P Markku Erholtz, Sport P Juha Salmu, Sport P Lauri Kinos, Sport P Matti Koistinen, Kärpät

P Esa Hämäläinen, Strasbourg H Antti Laakso, lopettanut? H Petri Lehtonen, lopettanut? H Juha-Pekka Hytönen, JYP H Mika Niemi, JYP H Lasse Kanerva, lopettanut H Iivo Hokkanen, HPK H Mikko Hakkarainen, JYP H Ossi Pellinen, Ässät H Timo Kuuluvainen, Kärpät

H Erkka Westerlund, lopettanut H Martti Salminen, lopettanut H Olli Sipiläinen, JYP H Samuli Piiroinen, JYP H Petri Koskinen, SaiPa H Tero Koponen, Lukko PV Risto Dufva, JYP PV Reijo Ruotsalainen, lopettanut H-V Pentti Matikainen, lopettanut

[muokkaa] Jukuri-siirrot kaudella 2008-2009

Tilanne 15.6.2008

Jukureista lähtevät pelaajat
Pvm.	Pelaaja	Edellinen seura	->	Uusi seura	Sopimus
12.6.2008	Esa Hämäläinen	Mikkelin Jukurit	->	Étoile noire de Strasbourg, Strasbourg FRA	2009
28.5.2008	Jesse Uronen	Mikkelin Jukurit	->	KooKoo, Kouvola	2009
3.5.2008	Matti Koistinen	Mikkelin Jukurit	->	Kärpät, Oulu	try-out
25.4.2008	Timo Kuuluvainen	Mikkelin Jukurit	->	Kärpät, Oulu	try-out
1.4.2008	Joni Myllykoski	Mikkelin Jukurit	->	Lukko, Rauma	2010
22.4.2008	Lauri Kinos	Mikkelin Jukurit	->	Sport, Vaasa	2009

Jukureihin saapuvat pelaajat
Pvm.	Pelaaja	Edellinen seura	->	Uusi seura	Sopimus
15.6.2008	Aleksei Miasnikov	HK Piter, St. Petersburg	->	Mikkelin Jukurit	2009
6.5.2008	Erkka Leppänen	JYP, Jyväskylä	->	Mikkelin Jukurit	2009
23.4.2008	Ari Reunanen	Hokki, Kajaani	->	Mikkelin Jukurit	2009
23.4.2008	Sami Kautto	Sport, Vaasa	->	Mikkelin Jukurit	2009
23.4.2008	Jimi Santala	Blues A-jun, Espoo	->	Mikkelin Jukurit	2009
23.4.2008	Miikka Lindholm	KooKoo, Kouvola	->	Mikkelin Jukurit	2009
23.4.2008	Niko Toivonen	HIFK A-jun, Helsinki	->	Mikkelin Jukurit	try-out
23.4.2008	Ville Rajala	Kärpät A-jun, Helsinki	->	Mikkelin Jukurit	try-out
23.4.2008	Tino Sandhu	SHT, Seinäjoki	->	Mikkelin Jukurit	try-out
23.4.2008	Markus Piispanen	Pelicans A-jun, Lahti	->	Mikkelin Jukurit	try-out

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Jukurien kotisivut
• Jukureiden faniryhmän kotisivut

[muokkaa] Näitä käytetty lähteenä

• Jukureiden www -sivujen historia osuus
• Jääkiekkoliiton kausikirjat
• Eurohockey.netin tilastot
• Jatkoaika.com

1. ↑ http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/jukurit/historia.php
2. ↑ Kirja: Janne Viitamies, Mikkelin Jukurit ja Mestis 2001 - ensimmäinen kevät
3. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6207
4. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6230
5. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6563
6. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=6549
7. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=6604
8. ↑ http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/sm-liigan-viimeinen-ja-jukurit-kohtaavat-karsintaottelusarjassa.html
9. ↑ http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/ajankohtaista/index.php?we_objectID=4969
10. ↑ http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=uutiset&id=8295
11. ↑ http://www.jukurit.fi/jukurit/www/fi/ajankohtaista/index.php?we_objectID=5384