Jens Lehmann
Wikipedia
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Jens Gerhard Lehmann | |
Syntymäaika | 10. marraskuuta 1969 (ikä 38) | |
Syntymäpaikka | Essen, Nordrhein-Westfalen, Saksa | |
Pelipaikka | Maalivahti | |
Pituus | 190 senttimetriä | |
Seura | ||
Seura | VfB Stuttgart | |
Pelinumero | 1 | |
Ammattilaisseurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1988–1998 1998 1999–2003 2003–2008 2008– |
FC Schalke 04 AC Milan Borussia Dortmund Arsenal FC VfB Stuttgart |
274 (2) 5 (0) 129 (0) 147 (0) 0 (0) |
Maajoukkue | ||
1998– | Saksa | 57 (0) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Jens Gerhard Lehmann (s. 10. marraskuuta 1969 Essen, Nordrhein-Westfalen, Saksa) on saksalainen jalkapallomaalivahti, joka pelaa Bundesliiga-seura VfB Stuttgart:ssä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura seurajoukkueessa
[muokkaa] Alku
Lehmann aloitti ammattilaisuransa vuonna 1989 Bundesliiga-seura FC Schalke 04:ssä. Hän pelasi siellä lähes kymmenen vuoden ajan aina vuoten 1998 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi italialaiseen huippuseuraan AC Milaniin. FC Schalke 04:ssä hänen suurimmaksi saavtutuksekseen jäi UEFA-cupin voitto vuodelta 1997, jossa hän ratkaisi voiton torjumalla Internazionalen Ivan Zamoranon rangaistuslaukauksen rangaistuslaukauskilpailussa. Vuonna 1998 Lehmann etsi menestystä ulkomailta ja teki sopimuksen Italialaisen AC Milanin kanssa.
[muokkaa] Paluu Saksaan
Ura AC Milanissa ei kuitenkaan saanut tuulta alleen ja hän putosi pelaavasta kokoonpanosta vain viiden ottelun jälkeen. Viittä kuukautta myöhemmin hän palasi kotimaahansa, tällä kertaa Borussia Dortmundin riveihin. Saksassa tuli jälleen menestystä ja kaudella 2001–2002 hän voitti Saksan mestaruuden Borussia Dortmundissa.
[muokkaa] Arsenal
Vuonna 2003 Lehmann yritti uudestaan valloittaa ulkomaita ja tällä kertaa hän onnistui. Hän siirtyi englantilaiseen Arsenaliin, joka on yksi Englannin menestyneimmistä seuroista. Ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi jokaisessa Arsenalin ottelussa ja seura voitti Valioliiga-mestaruuden häviämättä yhtään ottelua. Tämän jälkeen Lehmannilla oli pieniä ongelmia, lähinnä aggressiivisuutensa ja huonojen hermojensa takia. Kaudella 2004–2005 hän oli menettää ykkösmaalivahdin paikkansa, mutta pelasti sen pelaamalla loistavasti FA Cupin finaalissa ja torjuen Manchester Unitedin Paul Scholesin laukauksen rangaistuspotkukilpailussa.
Seuraavalla kaudella Lehmann nousi ehdottomaksi ykkösmaalivahdiksi pelaamalla yhden elämänsä parhaista kausista. Arsenal eteni Mestareiden liigan loppuotteluun, jossa tosin Lehmann sai punaisen kortin aivan ottelun alussa. Hän kuitenkin pelasi seitsemän nollapeliä Mestareiden liigan lohko- ja pudotuspeleissä ja torjui Villarrealin tähtihyökkääjä Juan Román Riquelmen rangaistuslaukauksen ottelun 89. minuutilla. Lehmannista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Mestareiden liigan loppuottelusta ulosajettu pelaaja. Ottelun tuomari Terje Hauge kertoi ottelun jälkeen hätäilleensä tilanteessa, jossa Lehmann sai punaisen kortin ja FC Barcelonan maali hylättiin. Tuomari olisi voinut hyväksyä Barcelonan maalin ja antaa Lehmannille keltaisen kortin.
[muokkaa] Lähtö Arsenalista
Vuonna 2007 toinen Arsenal-vahti Manuel Almunia nousi Lehmannin yli ykkösvahdiksi. Kauden aikana hänen kakkosvahdin paikka horjui, sillä joukkueessa pelasi myös Lukasz Fabianski. Toukokuussa 2008 Lehmann ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Kesäkuun alkupuolella hän teki yksivuotisen sopimuksen Bundesliigassa pelaavan VfB Stuttgartin kanssa.
[muokkaa] Takaisin kotimaahan
Monien Valioliigan Arsenalissa koettujen vuosien jälkeen Lehmann siirtyi loppu-urakseen Bundesliigan VfB Stuttgartin riveihin.
[muokkaa] Ura maajoukkueessa
Lehmann pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1998 Omania vastaan. Lehmannilla on ollut vaikea työ syrjäyttää Saksa-ikoni Oliver Kahn maajoukkueessa ja tästä syystä hän onkin usein ollut joukkueensa kakkosmaalivahtina. Jopa pienenä yllätyksenä pidettiin, että Saksan valmentaja Jürgen Klinsmann valitsi Lehmannin Saksan ykkösmaalivahdiksi vuoden 2006 MM-kotikisoihin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Wörns | 5 Nowotny | 6 Baumann | 7 Schweinsteiger | 8 Hamann | 9 Bobic | 10 Kurányi | 11 Klose | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Brdaric | 15 Kehl | 16 Jeremies | 17 Ziege | 18 Ernst | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Lahm | 22 Frings | 23 Hildebrand | Valmentaja Völler
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Kehl | 6 Nowotny | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Kahn | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Odonkor | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Fritz | 5 Westermann | 6 Rolfes | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Gómez | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Enke | 13 Ballack | 14 Trochowski | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Odonkor | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Kurányi | 23 Adler | Valmentaja Löw