Japanilaisten miehitys Acehissa
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Japanilaiset miehittivät Acehia ja muuta Indonesiaa 1942-1945. Ensimmäisinä indonesialaisista acehilaiset ja pohjoissumatralaiset liittoutuvat Japanin kanssa jo 1942, mutta pian pettyivät Japanin 25. armeijan ankaraan miehitykseen. Jaavalaispoliitikot Hatta ja Sukarno ryhtyivät yhteistyöhön japanilaisten kanssa vasta myöhemmin ja Japanin antauduttua julistivat Indonesian Hollannista itsenäiseksi. Alkaneessa Hollannin vastaisessa itsenäisyyssodassa acehilaiset tukivat muita indonesialaisia.
[muokkaa] Japanilaisten miehitykseen johtanut kehitys
[muokkaa] Yhdysvaltain kauppasaarto panee Japanin liikkeelle
Japanin Kaakkois-Aasiassa Kiinaa vastaan käymän sodan talous edellytti runsaasti raaka-aineita. Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Rooseveltin hallinto pyrki rajoittamaan japanilaisten etenemistä sekä rajoittamaan mm. japanilaisten öljynsaantia, josta 55 % oli Yhdysvaltain ja 25 % Hollannin Itä-Intian varassa. Hollannin armeijan antauduttua Rotterdamin pommitusten jälkeen Saksalle 15. toukokuuta 1940 julistaa Hollannin pakolaishallitus Hollannin Itä-Intian piiritystilaan ja internoi siellä Saksan kansalaiset leireille.
13. toukokuuta 1940 Lontooseen paennut hallitsija ja Hollannin pakolaishallitus, mitkä jatkoivat Hollannin siirtomaiden hallitsemista.
[muokkaa] Japani pyrkii turvaamaan polttoainesaannin sotatarkoituksiin
28. kesäkuuta alkoivat japanilaiset vaatia neuvotteluja siitä, että Hollannin Itä-Intian on toimitettava Japaniin kiinteät määrät raaka-aineita, myös öljyä. neuvottelivat japanilaisten kanssa toimituksista pyrkien pitkittämään ratkaisua siksi, kunnes mahdollisesti odotettavissa oleva Britanniaa sen sotaponnistuksissa Saksaa vastaan rahoittavien puoluettomien Yhdysvaltojen sotaan liittyminen tapahtuisi. Heinäkuussa Hollannin Itä-Intian vienti Japaniin katkeaa. Kiinteiden raaka-ainetoimitusten lisäksi Hollannin pakolaishallitukselta vaativat japanilaiset elokuussa Hollannin Itä-Intian ja Ranskan Indo-Kiinan kauppapoliittista yhdentymistä Japanin sotatalouteen liittymällä vapaaehtoisesti Itä-Aasian vaurauden vyöhykkeeseen.
[muokkaa] Van Mook pelaa aikaa
Hollannin pakolaishallituksen neuvotteluvoima oli heikko, mutta se yrittää pitkittää konfliktin syntymistä, 12. syyskuuta 1940 alkavat Hollannin Itä-Intian ja Japanin väliset kauppaneuvottelut Kobajashin johtaman valtuuskunnan johdolla. Hollannin Itä-Intian hallinnoija Hubertus van Mook kieltäytyy lentokonebensiniä koskevasta yhteistyöstä. 26. lokakuuta Japani ja Hollanti ilmoittavat julkilausumalla, ettei Hollannin Itä-Intia liity Itä-Aasian vaurausvyöhykkeeseen.
12. marraskuuta vahvistetaan Japanin saama kiintiö Hollannin Itä-Intian öljystä, Joulukuussa Kobajashi palaa Japaniin. 6. tammikuuta 1941 hollantilaiset ottavat kiinni indonesialaisnationalistit Thamrinin, Douwes Dekkerin ja muita. Thamrin kuolee viiden päivän kuluttua ja Dekker karkotetaan Surinamiin.
11. tammikuuta uusi Joshizawan johtama neuvotteluryhmä saapuu Bataalle. Helmikuussa 1941 Hollannin Itä-Intian hallinnoija Hubertus van Mook kieltäytyy japanilaisten painostuksesta huolimatta liittämästä Hollannin Itä-Intiaan Itä-Aasian vaurausvyöhykkeeseen. 14. toukokuuta lähettävät japanilaiset uhkavaatimuksen vaatien vaikutusvaltaa ja läsnäolo-oikeutta Hollannin Itä-Intiassa. 6. kesäkuuta 1941 neuvottelut japanilaisten kanssa epäonnistuvat. Hollannin Itä-Intia ilmoittaa, ettei se voi myöntyä Japanin vaatimuksiin strategisten raaka-aineiden ja puolivalmisteiden (mm. kumin ja öljyn) toimittamisesta koska se on sopinut toimituksista myös Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. 11. heinäkuuta 1941 Volksraad organisoi miliisin. 25. heinäkuuta Japani julistaa Indo-Kiinan protektoraatikseen. Vietnam jää silti Vichyn Ranskan muodolliseen hallintaan.
[muokkaa] Yhdysvallat julistaa Japanin kauppasaartoon
Yhdysvallat lujittaa otettaan Japanista ja julistaa sen 26. heinäkuuta 1941 kauppasaartoon öljyn ja muiden raaka-aineiden suhteen sekä jäädytti japanilaisten varat Yhdysvalloissa estääkseen Japani jatkamasta sotaansa Kiinassa. Japanin vuosittain tarvitseman 5 400 miljoonan litran toimitustaso vähenee 800 miljoonaan litraan. Tämä estäisi sodankäynnin jatkamista etelässä ja samanaikaisesti aloittamasta sotaa Neuvostoliiton kanssa pohjoisessa. Myös Hollanti jäädyttää japanilaisten varat. 30. heinäkuuta lupaa Hollannin pakolaishallitus pitää sodan jälkeen Indonesiaa koskevan konferenssin.
[muokkaa] Neuvostoliiton jouduttua sotaan Japani hyökkää
[muokkaa] Japani varmistaa selustansa Saksan välittämällä hyökkäämättömyyssopimuksella
Jatkaakseen sotaansa alkoi Japani edetä Kaakkois-Aasiassa, mm. Ranskan Indo-Kiinassa heinäkuussa 1941 Neuvostoliiton jouduttua Saksan hyökkäyksen kohteeksi kesäkuussa 1941. Hanoin ympäristö vallataan 22. syyskuuta 1941, mihin Vichyn Ranska joutuu suostumaan. Vietnamissa säilyi muodollisesti Saksalle antautuneen Vichyn Ranskan hallinto vuoteen 1945, mutta taloudellisesti se oli kytketty osaksi Japanin sotataloutta Japanin armeijan miehityksen alaisena.
Varmistaakseen sopimuksellisesti sen, ettei Neuvostoliitto ryhdy vastatoimiin, oli Japani solminut 13. huhtikuuta 1941 viisi vuotta kestävän hyökkäämättömyyssopimuksen sen kanssa huolimatta 27. syyskuuta 1940 solmimastaan liittolaisuutta Saksan ja Italian kanssa tarkoittavasti kolmen vallan sopimuksesta.
[muokkaa] Hollannin pakolaishallitus julistaa sodan Japanille
Japanin kiista Yhdysvaltain kanssa jatkui. Prinssi Fumimaro Konojen johtama hallitus pyrkii Yhdysvaltain kanssa neuvotteluratkaisuun lokakuussa ja on valmis tekemään Yhdysvalloille myönnytyksiä Kiinassa. Rooseveltin hallinto puolestaan pitää yllä ankaraa linjaa Japania kohtaan uskoen sen turvaavan rauhan parhaiten. Konojen hallitus joutuu eroamaan 16. lokakuuta 1941 ja uudeksi pääministeriksi tulee armeijasta vastaava ministeri Hideki Tojo. Sotavalmistelut Yhdysvaltoja vastaan alkavat, vaikka Japani edelleen jatkaa neuvotteluja. 30. marraskuuta Hollannin Itä-Intian laivasto pannaan liikekannalle. 5. joulukuuta pyytää Australian hallitusta miehittämään Ambon ja Timorin. Australian ilmavoimat henkilöstöineen tulevat 7. joulukuuta.
Japani yllätyshyökkää 7. joulukuuta 1941 Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastotukikohtaan Pearl Harboriin sekä julisti myöhästyneesti sodan Yhdysvaltoja vastaan sekä lähti etenemään Kaakkois-Aasiassa. Vastauksena Britannia, Hollannin pakolaishallitus ja Yhdysvallat julistivat sodan Japania vastaan 8. joulukuuta 1941. Japani valtaa Etelä-Thaimaan ja Malajin sekä hyökkää Filippiineille ja Hollannin Itä-Intiaan. 10. joulukuuta HMS Prince of Wales ja HMS Repulse upotetaan lyhyen ajan kuluessa toisistaan Malaijin edustalla. 16. joulukuuta hollantilaisia vastustavat acehilaiset ottavat Japanin Malaijin miehitysjoukkoon. 1100-luvulta olevan kuningas Jajabajan ennustuksen mukaan paholaismaiset valkoiset miehet hallitsevat Jaavaa vuosia, mutta heidät ajetaan pois pohjoisesta tulevien keltaisten miesten voimin, jotka jäävät saarelle vain yhden sadon ajaksi. Japanilaisia uskottiin luvatuiksi vapauttajiksi.
[muokkaa] Australia turvaa Hollannin Itä-Intiaa
17. joulukuuta Australian ilmavoimat laskeutuvat Portugalille kuuluvalle Itä-Timorille. Salazar esittää vastalauseensa. Japanilaiset tekevät ilmahyökkäyksen Ternatea vastaan ja nousevat maihin Sarawakissa.
22. joulukuuta japanilaiset maihinnousevat Yhdysvalloille kuuluvilla Filippiineillä. Hollannin Itä-Intiassa Muhammed Hatta kehottaa indonesialaisia vastustamaan Japania. 24. joulukuuta 1941 japanilaiset hyökkäävät brittijoukkoja vastaan Kuchiningissa Sawarakilla.
10. tammikuuta 1942 Japani aloittaa varsinaisen hyökkäyksensä Hollannin Itä-Intiaan Tarakanissa Kalimantanilla ja Manadossa Sulawesillä. Japani julistaa sodan Hollannille 11. tammikuuta 1942 ja eteneminen alkaa ja japanilaiset valtaavat Malesian Kuala Lumpurin sekä Tarakanin ja 13. tammikuuta Manadon. 12. tammikuuta Hubertus van Mook käy hätävierailulla pyytämässä Yhdysvalloilta tukea. 15. tammikuuta brittiläisestä kenraali Sir Archibald Wavellistä tulee brittien, hollantilaisten, yhdysvaltalaisten yhteisen esikunnan, Jaavalla Lembangin Grand Hotellissa perustetun ABDACOMin, komentaja varakomentajanaan Yhdysvaltain ilmavoimien kenraaliluutnantti George H. Brett. Merivoimia komentaan amiraali Thomas C. Hart.
[muokkaa] Acehilaiset ja pohjoissumatralaiset liittoutuvat japanilaisten kanssa
16. tammikuuta acehilaiset neuvottelijat palaavat Japanin miehittämältä Malaijilta 23. tammikuuta japanilaisten lupauksin tukea heitä hollantilaisten vastaisessa taistelussa. Japanilaiset valtaavat Balikpapan brittien ja yhdysvaltalaisten vastaiskusta huolimatta. 25. tammikuuta japanilaiset valtaavat Kendarin Sulawesillä. 31. tammikuuta japanilaiset valtaavat australialaisen puolustaman Ambonin yhdessä vuorokaudessa. Australialaisten tappiot nousevat 90 %:iin vahvuudesta. Britit evakuoivat Malaijilta joukkonsa Singaporeen.
1. helmikuuta japanilaiset valtaavat Pontianakin. 3. helmikuuta japanilaiset pommittavat Surabajaa sekä aloittavat ilmaiskut Jaavaa vastaan. 4. helmikuuta käydään Kalimantanin ja Sulawesin välisessä Makassarin salmessa meritaistelu, minkä japanilaiset voittavat. Liittoutuneet vetäytyvät Cilacapiin ja japanilaiset valtaavat Sulawesin.
8. helmikuuta japanilaiset aloittavat hyökkäyksen Singaporea vastaan. 9. helmikuuta japanilaiset pommittavat Bataata, Surabajangia ja Malangia. 10. helmikuuta japanilaiset valtaavat Ujung Pandangin Makassarilla. 15. helmikuuta Singapore antautuu. Japanilaiset saavat 130 000 vankia. Japanilaiset laskuvarjojoukot ottavat haltuunsa öljynjalostamon Palembangissa.
[muokkaa] Australia liittyy sotaan
[muokkaa] Van Mook pyytää apua
18. helmikuuta Hubertus van Mook on vierailulla Australiassa pyytämässä hyökkäystä japanilaisia vastaan. Balin ja Lombokin välillä Badungin salmessa käydään taistelu 19. helmikuuta, missä japanilaiset voittavat australialaiset ja hollantilaiset. Japanilaiset nousevat maihin Balilla. Japanilaiset tekevät ensimmäisen ilmahyökkäyksensä Australiaa vastaan Darwinissa. 20. helmikuuta japanilaiset nousevat maihin Timorille.
[muokkaa] Acehilaiset ja pohjoissumatralaiset liittoutuvat Japanin kanssa
23. helmikuuta acehilaiset ja pohjoissumatralaiset aloittavat japanilaisten tukemina kapinan hollantilaisia vastaan Sumatralla. Hollantilaiset siirtävät Sukarnon Padangiin, joka onnistuu pakenemaan. Hollantilaiset evakuoivat Sjahririn ja Muhammed Hatan Bandasta juuri ennen japaniaisten pommituksia. Japanilaiset ilmoittavat vallanneensa Timorin. Australiaisten sissisota saarella jatkuu.
27. helmikuuta-1. maaliskuuta käydään Jaavanmeren taistelu, missä Surabajan lähellä japanilaiset upottavat Hollannin ja Australian laivaston aluksi. Yhdysvaltalaiset hävittävät vetäytyvät Australiaan. Hollantilainen amiraali Doorman kaatuu.
1. maaliskuuta käydään Sundan salmen taistelu. Japanilaiset nousevat maihin Bantenilla ja Surabajan länsipuolella. Medania pommitetaan. 5. maaliskuuta japanilaiset kohdistavat ilmahyökkäyksiä Cilacapiin ja etenevät Bataalle. 7. maaliskuuta Rangoon antautuu. Starkenborghin komentamat hollantilaiset Jaavalla Bandungin ulkopuolella. Hollannin Itä-Intian hallinnoija van Mook siirtyy lentokoneella Australiaan. Japanilaiset miehittävät Surabajan.
[muokkaa] Japanin 25. armeija saapuu Acehiin ja Pohjois-Sumatralle
11. maaliskuuta japanilaisten kanssa liittoutuneet acehilaiset aloittavat vastarinnan vetäytyviä hollantilaisia vastaan. 15. maaliskuuta japanilaiset saapuvat Acehiin. 18. maaliskuuta japanilaiset valtaavat Pandamgin. Sumatran viimeiset hollantilaiset antautuvat japanilaisille Kutatjessa. Japanilaiset kieltävät poliittisen toiminnan ja järjestöt. Volksraad lakkautetaan.
[muokkaa] Hollannin Itä-Intia jaetaan kolmeen hallintoalueeseen
Hollantilaisten antauduttua järjestään Japani Indonesian hallinnon siten, että Japanin 16. armeija ottaa vastuulleen Jaavan ja Maduran, 25. armeija Bukittinggissa Sumatran ja Japanin laivasto Ujung Pandangissa Kalimantan sekä Itä-Indonesian saaret.
[muokkaa] Yhteisesikunta purkautuu hollantilaisten tappioon
Huhtikuussa 1942 australialaisten, brittien, hollantilaisten ja yhdysvaltalaisten yhteisesikunta ADBACOM lakkautetaan. Brittien vastuulle jää Sumatra, Malaiji ja brittiläiseen kansainyhteisöön kuulunut Burma. Yhdysvaltalaisten ja heitä tukevien australialaisten vastuulle jää muu Indonesia ja Tyynimeri. 19. huhtikuuta japanilaiset valtaavat Jajapuran (silloin Hollandia).
[muokkaa] Itsenäisyysmiesten taktinen liitto japanilaisten kanssa
Heinäkuussa 1942 japanilaiset kokoavat Jakartaan indonesialaisnationalistit Hatan, Sukarnon ja Sjahririn. He tapaavat toisensa salaa tehden työnjaon. Sukarnon tehtäväksi jää yllyttää indonesialaisia itsenäisyyteen, Hatan puolestaan vastata diplomatiasta ja Sjahririn maanalaisesta aktivismista. Sukarno suostuu Indonesian Japanille vastuullisen hallituksen johtajaksi. Japanilaiset valtaavat Kain ja Tanimbarin saaret.
[muokkaa] Japani etenee Salomonin saarille
29. elokuuta japanilaiset alkavat siirtää joukkojaan Sumatralta ja Jaavalta Salomonin saarille.
[muokkaa] Muslimit kieltäyvät Hirohiton jumaluudesta
Syyskuussa Indonesian muslimijohtajat kieltäytyvät kumartamasta Japanin keisarille šintojumalana Tokiossa ja samalla pyhästä sodasta kristittyjä hollantilaisia, brittejä ja yhdysvaltalaisia vastaan, sillä heidän mielestään myös šintolais-buddhalaiset japanilaiset ovat pakanoita.
[muokkaa] Japanin eteneminen pysähtyy
Lokakuussa japanilaisten eteeminen Tyynellämerellä pysähtyy. Japanilaiset saavat ohjeet pyrkiä hankkimaan väestön suosiota valloittamillaan alueilla. 16. lokakuuta Japanin 16. armeija perustaa tukikohtia Lombokille, Sumballe ja Timorille.
[muokkaa] Japanilaiset kukistavat Acehin kapinan
Marraskuussa 1942 japanilaiset kukistavat Acehin kapinan. Japanin petolliseen lupaukseen itsenäisyydestä sekä japanilaisen miehityksen aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi acehilaiset hyökkäävät viidakkoveitsin aseistautuneina japanilaisten tukikohtaan Bajussa, Lhok Seumawessa. Syntyneessä taistelussa 120 acehilaista kuolee ja 30 japanilaista loukkaantuu.
[muokkaa] Hollannin Itä-Intia antautuu
Japani etenee nopeasti ja brittien hallussa pitämä Singapore antautuu 15. helmikuuta 1942. Japanilaiset saavat 70 000 sotavankia. Jaavan meritaistelu johtaa kuitenkin japanilaisten tappioon yhdistyneelle Britannian, Hollannin ja Yhdysvaltain laivastolle. Hollannin Itä-Intiassa japanilaiset valtaavat Pohjois-Sumatran 23. maaliskuuta 1942. Hollannin Itä-Intian hallinto antautuu japanilaisille 9. maaliskuuta 1942.
[muokkaa] Alue jaetaan laivastolle sekä 16. ja 25. armeijalle
Hollannin Itä-Intia jaetaan hallinnollisesti kolmeen vyöhykkeeseen Japanin 16. armeijan, 25. armeijan ja laivaston kesken. Java ja Madura kuuluvat 16. armeijan lohkolle, Sumatra ja myöhemmin myös Malaiji kuuluvat 25. armeijalle ja itäiset saaret Japanin laivastolle.
[muokkaa] Japanin 16. armeija suosii indonesialaisnationalisteja
25. armeijan miehittämällä Sumatralla pyritään äärimmäiseen raaka-aineiden hankkimiseen kovan kurin ja järjestyksen avulla. Kehittyneillä alueilla 16. armeijan lohkolla puolestaan sallitaan poliittista toimintaa muslimien ja nationalistien keskuudessa pyrkien muodostamaan aasialaista yhteishenkeä eurooppalaisia kolonialisteja vastaan.
Kokonaisuutena japanilaisten miehitys on kuitenkin ankaraa. Japanilaiset pakottavat laskutavasta riippuen neljästä kymmeneen miljoonaan paikallista ruumiillisiin töihin romushaksi. Julkiset työt kohdistuvat myös puolustuslaitteiden parantamiseen ensisijaisesti Jaavalla. Noin 270 000 romushaa lähetetään ulkosaarille ja japanilaisten valtaamaan Kaakkois-Aasiaan. Sodan jälkeen heistä palaa koteihinsa enää vain 52 000.
Japanilaisten miehitys murtaa paikallisten mielikuvan hollantilaisten ylivoimaisuudesta. Erityisesti Bataan (Jakartan) antautuminen lähes vastarinnatta vakuuttaa hollantilaisten heikkoudesta.
Japanin 16. armeijan salliva politiikka tukee kansallisen liikkeen muodostumista Jaavan saarelle ja luo sodanjälkeisen hollantilaisvastaisen kansallisliikkeen perustan. Miehityksen aikana hollannin kieli syrjäytyy japanin ja malaijin tieltä. Japanilaiset sallivat hollantilaisvastaisia mielenilmauksia, mm. hollantilaisen kenraalikuvernööri Jan Pieterszoon Coen patsaan kaatamisen. Japani ei pyri Hollannin Itä-Intiassa samanlaiseen kulttuuriseen yhdenmukaistamiseen kuin Koreassa.
[muokkaa] Sukarno hankkii mahdollisuuden
Japanilaisten miehityksestä seuraa 170 000 hollantilaisen internoinnin, mikä tarjoaa indonesialaisille uusia mahdollisuuksia erityisesti maaseudulla hallintotehtäviin japanilaisten ylijohdon alaisuudessa. Japanilaiset tukeutuvat paikallisiin eliitteihin, kuten prijajiin Jaavan ja uleebalangiin Acehin maaseudulla. Japanilaisten antauduttua kuitenkin osa hallintohenkilöistä joutuu paikallisten asukkaiden kostotoimien uhreiksi johtuen miehityksen yleisestä ankaruudesta.
Sukarno ja Hatta suostuvat yhteistyöhön japanilaisten kanssa 1942 taatakseen itsenäistä asemaa. Sukarno onnistuu panemaa indonesialaisia liikekannalle Japanin sotaponnistusten hyväksi, mutta hänen maineensa kärsii romushasta.
[muokkaa] Muslimit eivät ole suostuvaisia yhteistyöhön
Japanilaiset yrittävät vedota myös muslimeihin, jotka eivät hyväksy Japanin keisarin shintolaista kunnioittamista jumalana ja joihin ei näin ollen vetoa aasialainen pyhä sota eurooppalaisia kolonialisteja vastaan. Lokakuussa 1943 japanilaiset kuitenkin kutsuvat koolle maallisten ja oikeaoppisten muslimien joukosta Indonesian muslimien neuvoa-antavan neuvoston (Masyumi), missä hollantilaisten ylenkatsoma Nahdatul Ulama saa huomattavan aseman muiden uskonoppineiden (kyai) keskuudessa.
[muokkaa] Japanilaiset panevat indonesialaisia liikekannalle
Japanilaisten tappion lähestyessä kesästä 1943 alkaen indonesialaisnationalisteja aletaan järjestää sotilaallisiksi ja puolisotilaalliksi yksiköiksi, jotka luetaan lukumääräisesti työhön osoitettujen romushojen joukkoon. Liittoutuneiden hyökkäystä vastustavia japanilaisia tukevia joukkoja kutsutaan isänmaan puolustajiksi (Peta). Sodan loppuun mennessä Peta-joukkojen vahvuus on Sumatralla 20 000 ja Jaavalla 37 000. Joulukuussa 1944 myös muslimit liittyvät mukaan Barisan Hizbullahina, Jumalan armeijana.
[muokkaa] Japanin hävittyä itsenäisyyssota Hollantia vastaan alkaa
[muokkaa] Japani ei myönnä itsenäisyyttä
Päinvastoin kuin Burmalle ja Filippiineille ei Japani myöntänyt muodollista itsenäisyyttä Indonesialle marraskuussa 1943 laajemman Aasian konferenssissa Tokiossa. Japani kuitenkin ilmoittaa syyskuussa 1944, että Indonesia voi tulla itsenäiseksi, mitä on pidettävä ilmauksena japanilaisten aseman vaikeutumisesta Tyynenmeren sodassa kuin myös Hattan ja Sukarton yhteistyöpolitiikan onnistumisesta.
[muokkaa] Japani pelaa aikaa
Maaliskuussa 1945 kokoontuu Indonesian itsenäisyyttä valmisteleva komitea, missä on edustajia Jaavalta, Sumatralta ja itäisiltä saarilta. Komitea valmistelee perustuslakia. Sukarnon 1950- ja 1960-lukujen Suur-Indonesia (Indonesia Raja) -politiikka saa perustansa komitean työssä, missä Indonesiaan katsotaan kuuluvaksi Hollannin Itä-Intian lisäksi myös Portugalin hallitsema Timor, Britannialle kuuluva Pohjois-Borneo sekä Malaijin salmi.
Jakartan peruskirjassa muslimijohtajat suostuivat toistaiseksi tarkkaan määriteltyyn maalliseen valtioon, Sukarno sai keskitetysti johdetun yhtenäisvaltion, kun taas Hatta olisi kannattanut liittovaltiota. 1. kesäkuuta 1945 Sukarno pitää puheen, missä hän määrittää Indonesian valtion viisi periaatetta (Pancasila), mitkä ovat usko Jumalaan, humanitaarisuus, kansallinen yhtenäisyys, kansanvalta ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Vasta 9. elokuuta 1945 nimittävät Japanin joukkojen Kaakkois-Aasian komentaja Ahmed Sukarnon Indonesian itsenäisyyttä valmistelevan komitean puheenjohtajaksi ja Muhammed Hattan varapuheenjohtajaksi.
[muokkaa] Hatta ja Sukarno julistavat Indonesian tasavallaksi
Japanin antauduttua 15. elokuuta 1945 julistavat Sukarno ja Hatta japanilaisten upseerien suosiolla Indonesian itsenäiseksi 17. elokuuta 1945, acehilaiset asettuivat aktiivisesti tukemaan Indonesian itsenäisyyttä.
[muokkaa] Hollanti ehtii vasta Britannian jälkeen
Hollanti yrittää palautta valtansa Hollannin Itä-Intiassa, jo itsenäiseksi julistautuneessa Indonesian tasavallassa, mutta ei kykene Saksan miehityksestä juuri toipuvana itse palauttamaan valtaansa heti. Alkuvaiheessa Hollannin Itä-Intian hallinto jää liittoutuneiden Kaakkois-Aasian ylipäällikölle, amiraali Louis Mounbattenille. Brittiläisen kansainyhteisön joukkoja Jaavalle tulee vasta syyskuun 1945 aikana. Siihen asti japanilaisia kehotetaan ylläpitämään yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Japanilaiset komentajat sallivat nationalistien hankkia aseita ja passiivisesti tukevat näitä.
[muokkaa] Kollaboraattorit sotarikollisia
Hollannin päämääränä on palauttaa Hollannin Itä-Intia siirtomaaksi sekä tuomita Sukarno ja Hatta yhteistyöstä Japanin kanssa. Sukarnon ja Hatan itsenäiseksi julistetamaa Indonesian tasavaltaa hollantilaiset pitävät japanilaisen fasismin aikaansaannoksena. Indonesialaiset kokevat hollantilaisten paluun pelkäksi aikaisemman siirtomaavallan palauttamiseksi ja ryhtyvät vastarintaan.
[muokkaa] Acehilaiset tukevat
Acehilaiset tukevat Indonesian hallitusta Indonesian itsenäisyyssodassa vuosina 1945-1949.
