Hillary Clinton
Wikipedia
Hillary Diane Rodham Clinton (s. 26. lokakuuta 1947, Chicago) on yhdysvaltalainen poliitikko, New Yorkin osavaltion nuorempi senaattori ja Yhdysvaltojen entisen presidentin, Bill Clintonin, vaimo. Tammikuussa 2007 hän ilmoitti pyrkivänsä demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 presidentinvaaleihin. Hän on toiminut ennen poliittista uraansa asianajajana.
Hillary Clintonista olisi tullut Yhdysvaltain historian ensimmäinen nainen joka olisi ollut suuren puolueen presidenttiehdokas. Presidentiksi päästyään, tapaus olisi ollut ensimmäinen, kun sekä mies että vaimo ovat olleet presidenttinä.
Clintonit kuuluvat metodisteihin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Nuoruus
Hillary Diane Rodham syntyi Chicagossa. Perhe muutti Park Ridgen lähiöön hänen ollessaan kolmivuotias. Isä Hugh Ellsworth Rodham pyöritti pientä, mutta menestyvää tekstiilitehdasta. Hillarylla on kaksi veljeä, Hugh ja Tony. Konservatiivisen perheen kasvattina hän tarjoutui vapaaehtoiseksi republikaani Barry Goldwaterin vuoden 1964 presidentinvaalikampanjaan.
Päästyään high schoolista hän meni Wellesley Collegeen, jossa otti pääaineekseen valtiotieteen. Hän oli Wellesleyn Nuorten republikaanien johdossa ensimmäisenä vuonnaan. Rodhamin näkemykset kuitenkin muuttuivat kansalaisoikeusliikkeen ja Vietnamin sodan myötä. Martin Luther Kingin, jonka hän tapasi 1962, kuoleman jälkeen hän ryhtyi tukemaan sodanvastaisen demokraattien presidenttiehdokkaan Eugene McCarthyn kampanjaa. Hän kirjoitti 1969 lopputyönsä Saul Alinskyn toiminnasta otsikolla "There Is Only The Fight...": An Analysis of the Alinsky Model".
Hän meni edelleen opiskelemaan lakia Yalen yliopistoon, jossa hän tapasi 1971 myös lakia opiskelevan Bill Clintonin. Rodham teki kesätöitä senaattori Walter Mondalen komiteassa siirtotyöläisten ongelmista ja kampanjoi 1972 demokraattien presidenttiehdokas George McGovernin puolesta. Hän sai oikeustieteen tohtorin arvon 1973.
Valmistuttuaan Rodham työskenteli Children's Defense Fundin asianajajana Cambridgessa Massachusettsissa ja Carnegie Council on Childrenin konsulttina. Hän oli mukana vuoden 1974 Watergate-jutun tutkinnassa. Rodhamille ennustettiin tuolloin loistavaa poliittista uraa, jopa senaattorin tai presidentinvirkaa. Hän muutti kuitenkin Bill Clintonin kanssa Arkansasiin elokuussa 1974, sen sijaan että olisi pysynyt Washingtonissa, missä hänen mahdollisuutensa olivat parhaat.
[muokkaa] Arkansasin ensimmäinen nainen
Fayettevillessa hän sai viran Arkansasin yliopiston oikeustieteen laitokselta, jossa myös Bill Clinton opetti. He menivät naimisiin metodistiseremoniassa 11. lokakuuta 1975 olohuoneessaan. Bill Clinton oli pyrkinut senaattiin 1974, mutta epäonnistui. Hänet valittiin kuitenkin vaalilla marraskuussa 1976 osavaltion Attorney Generalin asemaan, jolloin pariskunta joutui muuttamaan pääkaupunki Little Rockiin. Rodham sai paikan Rosen Law Firmista ja vuonna 1978 Jimmy Carter nimitti hänet Legal Services Corporationin johtokuntaan, palkkiona hänen toiminnastaan Carterin kampanjassa. Tammikuussa 1979 Rodhamista tuli Arkansasin ensimmäinen nainen, kun hänen miehensä pääsi osavaltion kuvernööriksi. Rodham teki voittoa sijoituksillaan karjafutuureissa, joissa hänen 1000 dollarin sijoituksensa poiki kymmenessä kuukaudessa 100 000 $. Pariskunta sijoitti myös epäonnistuneeseen Whitewater-kiinteistöhankkeeseen.
Pariskunnan ainoa lapsi, tytär Chelsea, syntyi 27. helmikuuta 1980.
Bill Clinton hävisi kuvernöörinvaalin marraskuussa 1980, mutta palasi asemaan kaksi vuotta myöhemmin. Miehensä vuoden 1982 kampanjan aikana Rodham alkoi käyttää nimeä Hillary Clinton, jopa Ms. Bill Clinton vedotakseen osavaltion konservatiiviseen äänestäjäkuntaan.
Hillary Clinton oli Arkansasin koulutuksen tasoa valvovan komitean johdossa 1982–1992 ja maaseudun terveyskomiteassa 1979-. Hän oli perustamassa Arkansas Advocates for Children and Familiesia 1977 ja oli lastensairaalan lakiasioiden johtokunnassa. Hän oli myös useiden yritysten johtokunnissa kuten TCBY:n 1985–1992, Wal-Martin 1986–1992 ja Lafargen 1990–1992.
[muokkaa] Bill Clintonin presidentinkausi
Kun Bill Clinton valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 1992, Hillary Clintonista tuli Yhdysvaltain ensimmäinen nainen. Hän alkoi käyttää nimeä Hillary Rodham Clinton. Hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentinpuoliso, joka oli suorittanut tohtorin tutkinnon, ja jolla oli oma ura.
Rodham Clinton muutti miehensä presidenttikaudella Valkoisen talon "ensimmäisen naisen" totunnaista kuvaa ja osallistui aktiivisesti muun muassa kansallisten terveysohjelmien suunnittelemiseen.
Presidentti nimitti hänet johtamaan terveydenhuoltouudistusta, joka oli Bill Clintonin hallituksen ensimmäisen kauden merkittävin tavoite. Työryhmä esitteli 1993 terveydenhuoltouudistuksen, joka olisi velvoittanut työnantajat ottamaan sairausvakuutuksen työntekijöilleen ja luonut Yhdysvaltoihin yleisen terveydenhuoltojärjestelmän. Sen vastustajat nimesivät sen "Hillarycareksi." Esitys kaatui kongressissa 1994 konservatiivien vastustukseen ja toi Clintonille maineen valtion vaikutusvaltaa yhteiskunnassa ja budjettimenoja kasvattavana liberaalina. Republikaanit kampanjoivat vuonna 1994 juuri sitä vastaan ja voittivat 53 lisäpaikkaa edustajainhuoneessa ja seitsemän senaatissa, saaden ne molemmat haltuunsa.
Yleinen terveydenhuoltojärjestelmä jouduttiin hylkäämään, mutta Rodham Clinton ajoi kuitenkin läpi valtion tukeman terveydenhuollon lapsille, joiden perhe jää köyhien Medicaidin ulkopuolelle, mutta on toisaalta liian köyhä saadakseen yksityisen vakuutuksen (State Children's Health Insurance Program, 1997).
Vastustajat hyökkäsivät presidentti Clintonia vastaan monelta rintamalta, mm. Whitewater-liiketoimien epäselvyyksien vuoksi, ja maaliskuussa 1994 lehti paljasti Rodhamin liiketoimet karjabisneksessä. Näistä ei kuitenkaan ollut mitään seuraamuksia kaksivuotisista tutkimuksista huolimatta. Ns. Lewinsky-skandaali johti lopulta virkasyytteeseen Bill Clintonia vastaan ja viraltapanomenettelyyn, joka kaatui senaatissa. Hillary Rodham Clinton sanoi seksisyytösten olevan osa "laajaa oikeistosalaliittoa" miestään vastaan.[1]
[muokkaa] Senaattorina
Kun New Yorkin pitkäaikainen senaattori Daniel Patrick Moynihan ilmoitti eläkkeelle jäännistään marraskuussa 1998, useat demokraatit pyysivät Clintoa pyrkimään hänen avoimeksi jääneelle paikalleen. Clinton ja miehensä ostivat asunnon Chappaquasta New Yorkin osavaltiosta New York Cityn pohjoispuolelta syyskuussa 1999. Aluksi häntä vastassa luultiin olevan New Yorkin pormestari Rudy Giulianin, joka vetäytyi kilvasta eturauhassyövän vuoksi. Clinton sai vaalissa 55 % äänistä vastaan republikaanihaastajaansa Rick Lazion 43 % ja vannoi virkavalansa Yhdysvaltain senaattorina 3. tammikuuta 2001.
Ensimmäisellä kaudellaan hän piti matalaa profiilia ja rakensi suhteita molempien puolueiden edustajiin.
New Yorkin edustajana hän pyrki saamaan varoja pelastustöihin ja osavaltion turvallisuuden parantamiseen. Hän äänesti USA Patriot Actin puolesta, kuten kaikki muutkin, yhtä senaattoria lukuun ottamatta. Senaatin asevoimien komitean jäsenenä hän ajoi vahvasti toimia Afganistania vastaan, sanoen sen olevan tilaisuus taistella terrorismia vastaan sekä parantaa talibanhallinnon alla elävien naisten oikeuksia. Hän äänesti myös lokakuun 2002 Authorization for Use of Military Force Against Iraq Resolution of 2002 -lain puolesta 80 muun demokraatin kanssa. Laki antoi presidentti George W. Bushille oikeuden käyttää sotavoimia Irakia vastaan turvallisuusneuvoston päätöslauselman toimeenpanemiseksi.
Hän vastusti Bushin esittelemiä veroleikkauksia pitäen niitä fiskaalisesti vastuuttomina budjetin alijäämän suurentamisena.
Clinton valittiin uudelle kaudelle senaattiin 2006. Tällä kertaa hän sai 67 % äänistä.
[muokkaa] Presidenttiehdokkuus
Clinton asettui ehdolle Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2008 vaaleissa. Hän oli ilmaissut mielenkiintonsa ehdokkuuten jo vuonna 1992 ja lähti demokraattien esivaaliin ennakkosuosikkina. Ehdokkuus käynnistyi virallisesti, kun Clinton muodosti ehdokkuutta selvittävän komitean tammikuussa 2007. Vielä syksyllä 2007 hänen johtonsa esivaalien mielipidekyselyissä oli vahva. Kuitenkin varhaisissa esivaaleissa senaattori Barack Obama onnistui keräämään sekä enemmän ääniä että valitsijamiehiä. Kevään kuluessa Obaman välimatka vain kasvoi huolimatta Clintonin voitoista useissa väkirikkaissa osavaltioissa kuten Kaliforniassa ja New Yorkissa. Obaman huomattavat voitot monissa pienemmissä osavaltiossa toivat hänelle käytetyn suhteellisen vaalitavan ansiosta enemmän valitsijamiehiä kuin Clintonin saamat täpärät voitot.
Huhtikuun 2008 lopulla Clintonin ehdokkuus näytti jo lähes matemaattiselta mahdottomuudelta. Vaikka kumpikaan ehdokkaista ei enää kyennyt saamaan ehdotonta enemmistöä valitsijamiehistä, oli Obaman etumatka huomattava ja hänen asemansa Clintonia vahvempi niin sanottujen superpuoluekokousedustajien keskuudessa. Nämä superpuoluekokousedustajat koostuvat enimmäkseen virkoihin valituista poliitikoista ja puolueen sisäpiiriläisistä ja Clinton oli vielä kilvan alkuvaiheessa saanut Obamaa enemmän tukea heidän keskuudestaan. Kun vielä monet merkittävät demokraatit, kuten aiemmin kantaansa pantannut ja kisasta jo aiemmin pudonnut John Edwards ilmoittivat kannattavansa Obamaa, Clintonin ehdokkuus näytti tuhoontuomitulta.
[muokkaa] Ura kirjailijana
Presidentin puolisona Clinton kiersi aviomiehensä mukana valtiovierailuilla. Hän julkaisi viikoittaista, matkakokemuksiinsa perustuvaa kolumnia ”Talking It Over”, joka käsitteli eri maiden naisten, lasten ja perheiden asemaa ja elinoloja.
Vuonna 1996 julkaistiin seuraavana vuonna parhaan puhekirjan Grammynkin voittanut It Takes a Village: And Other Lessons Children Teach Us.
Clintonin ensimmäisen kuukauden aikana yli miljoonan myydyn kappaleen rajan ylittäneet muistelmat, Living History, (suom. Tahtonainen, Otava 2006) julkaistiin 2003. Kirja saavutti jälleen parhaan äänikirjan Grammy-ehdokkuuden.
Useiden muiden julkisuuden henkilöiden tapaan Clinton on käyttänyt kirjojensa kirjoittamisessa apuna useita asiantuntijoita: tutkijoita, puheiden kirjoittajia sekä niin sanottuja haamukirjoittajia, joista kuuluisimpana Maryanne Vollersia.
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Tahtonainen (Otava, 2006) ISBN 951-1-21426-8 (nid.) ISBN 978-951-1-21426-7 (nid.)
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Hillary Clinton: 'This Is A Battle' 27.1.1998. CNN. Viitattu 29.07.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Clintonin verkkosivu Yhdysvaltain senaatissa
- White House - biografia
- Hillary Clintonin kampanjasivusto
