Go
Wikipedia
| Go | |
 Go-lauta kivineen pelin keskivaiheessa. |
|
| Pelaajia | kaksi |
| Ikäsuositus | mikä vain |
| Pelin kesto | muutamasta minuutista useisiin tunteihin |
| Monimutkaisuus | alhainen |
| Strategisuus | korkea |
| Satunnaisuus | ei lainkaan |
| BoardGameGeek | |
Go on kiinalainen kaksin pelattava lautapeli. Peli tunnetaan myös nimillä Wéiqí (圍棋) kiinaksi, Igo (囲碁) japaniksi ja Baduk (바둑) koreaksi. Pelin juuret sijoittuvat kiinalaisen mytologian mukaan yli 4 000 vuoden taakse,[1] historiallisesti vähintään 500 eaa. edelle. Säännöt gossa ovat hyvin yksinkertaiset, mutta pelaaminen tarjoaa runsaasti haasteita ja vaatii kaikessa monimuotoisuudessaan runsaasti strategista silmää kuten esimerkiksi länsimaissa tunnetumpi shakki. Gossa on tavoitteena vallata pelilaudalta pinta-alaltaan suurempi alue kuin vastustaja. Pelaaja ansaitsee pisteitä vallatun alueen koosta riippuen. Gossa voi myös vangita vastustajan kiviä, joista myös saa pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Go on erityisen suosittua Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, mutta pelaajia löytyy runsaasti ympäri maailman. Suomessa gota harrastaa yli tuhat ihmistä ja yli puolet heistä on kerhopelaajia.[2]
Peli tunnetaan länsimaissa yleensä sen japaninkielisellä nimellä go (lausutaan suomeksi yleensä "goo", vaikka japaniksi "o" on lyhyt). Japanissa nimi voidaan kirjoittaa kanjeilla 囲碁 (igo) tai 碁 (go). Kiinan kielessä käytetään nimitystä wéiqí (perinteisillä merkeillä 圍棋, yksinkertaistetuilla merkeillä 围棋) ja koreassa baduk (hangul: 바둑).
Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta go on vaikea pala tietokoneelle.[3] Peli vaatii kykyä nähdä koko pelikenttä kokonaisuutena, ja pelkkä laskentateho ei enää riitä. Go on niitä harvoja jäljellä olevia pelejä, joissa paraskaan tietokoneohjelma ei pärjää edes keskinkertaiselle ihmispelaajalle. Tekoälyn kehittämistä vaikeuttaa myös se, etteivät ihmispelaajat useinkaan osaa selittää, miksi erityisesti pelin ensimmäiset siirrot ovat toimivia. Tämä johtuu pelin korkeasta abstraktiivisuudesta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Go syntyi muinaisessa Kiinassa, mutta tarkkaa ajoitusta sen synnylle ei ole pystytty antamaan. Ensimmäinen jälkipolville säilynyt kirjallinen viittaus gohon on peräisin vuodelta 548 eaa. Vanhin kiinalaisten arkeologien löytämä go-lauta on läntisen Han-dynastian ajalta. Go on säilynyt lähes muuttumattomana syntymästään lähtien aina tähän päivään asti. Go onkin maailman vanhin lautapeli, jota pelataan nykyään sen alkuperäisessä muodossa.[4]
Legendan mukaan keisari Yao 堯 (2337–2258 eaa.) määräsi kehitettäväksi haasteellisen ja strategisen pelin poikansa Danzhun pelattavaksi, koska keisarin mielestä hänen poikansa tarvitsi kuria, keskittymistä ja tasapainoa. Laiska kruununperijä ei kuitenkaan pelistä innostunut. Toinen pelin alkuperää selittävä tarina on, että muinaiset kiinalaiset sotaherrat ja kenraalit käyttivät kiviä karttojen päällä hahmottaakseen vihollisen ja omien joukkojensa asemat. Tällöin heidän oli helpompi neuvotella taktisista mahdollisuuksista voittaa vihollinen.
Ennen Kiinan teollistumista go oli suosittu peli ylimystön keskuudessa samalla, kun Xiangqi (Kiinalainen shakki) oli suurten massojen eli tavallisen kansan peli. Gota pidettiin kalligrafian, maalaamisen ja Guqin soittamisen lisäksi yhtenä kiinalaisen oppineen (Junzi) perustaitona, joita sen aikaisen oppineen kuului harjoittaa.
Go siirtyi vähitellen Kiinasta Japaniin 600-luvulla ja se saavutti suuren suosion keisarillisessa hovissa 700-luvulla. 1600-luvun alkuun mennessä gota pelattiin julkisesti Japanissa. Gon kehityksen merkittävin vaihe Japanissa alkoi 1600-luvun alussa, jolloin perustettiin neljä valtion tukea nauttivaa koulukuntaa. Nämä neljä koulukuntaa nostivat pelaamisen tasoa merkittävästi. Merkittävin koulukunta oli Honinbō, josta myös nousi kaksi gon historian arvostetuinta pelaajaa: Dōsaku (1645–1702) ja Shūsaku (1829–1862). Koulukunnat kehittivät gohon budolajin kaltaisen pelaajien luokittelujärjestelmän. Valtion tuki koulukunnille lakkautettiin Meiji-restauraation yhteydessä ja niiden toiminta hiipui.
1900-luvun alkupuolella japanilaiset gon pelaajat perustivat oman ammattilaisorganisaationsa (Nihon Ki-in) ja go-turnausten sponsorointi yleistyi. 1900-luvun loppupuolella myös Kiinaan ja Koreaan perustettiin samankaltaiset ammattilaisorganisaatiot, joiden puitteissa japanilaisten ammattilaisten etumatka kurottiin kiinni.
Go on ollut ennen 1900-lukua länsimaissa käytännössä tuntematon peli. 1900-luvun aikana go on kuitenkin levinnyt laajalle ja kerännyt tuhansia harrastajia ympäri maailmaa. Suomessa järjestäytynyt kerhotoiminta alkoi 1970-luvulla. Go on edelleenkin maailmanlaajuisessa jatkuvassa kasvussa esimerkiksi Internet-pelaamisen ansiosta.
Vuoden 2000 tienoilla Japanissa julkaistu Hikaru no Go -manga – ja myöhemmin televisiossa esitetty sarjakuvaan perustuva anime – nosti gon pinnalle japanilaisen nuorison keskuudessa. Tammikuussa 2004 gon suosiota levittänyt anime-sarja esitettiin myös Yhdysvalloissa.
[muokkaa] Pelivälineet
Gon pelaamiseen käytetään pelilautaa (goban) ja valkoisia sekä mustia pelinappuloita, kiviä (go-ishi). Kiviä on yleensä 180 valkoista ja 181 mustaa.[5] Kivet valmistetaan perinteisesti liuskekivestä (mustat) ja simpukankuorista (valkeat). Koska "simpukkakivet" ovat koko lailla arvokkaita, useimmiten pelataan lasista tehdyillä kivillä. Muoviset kivet ovat vielä lasikiviäkin halvempia, mutta niitä käytetään harvoin, koska lasikivet ovat sopivamman painoisia sekä tuottavat napakamman äänen laudalle pelattaessa. Kiviä säilytetään yleensä tarkoitukseen tehdyissä kupeissa (go-ke), mutta mikä tahansa muukin astia käy. Go-lauta on perinteisesti puuta ja siihen on piirretty 19 pysty- ja vaakaviivan (18x18 ruudun) muodostama ruudukko, jossa on yhteensä 361 viivojen risteyskohtaa.[5]
Aloittelijat harjoittelevat pelimekaniikkaa usein pienemmillä laudoilla, joissa on joko 9x9 tai 13x13 risteyskohtaa. Periaatteessa gota voi pelata minkä kokoisella laudalla tahansa. Pienemmällä laudalla pelatessa säännöt kuitenkin muuttuvat hieman (tasoituskivien määrä ja niiden asettelu).[6]
Perinteisesti go-lauta on 1,5 shakua (尺) (45,45 cm) pitkä ja 1,4 shakua (42,42 cm) leveä.[7] Aloittelijoita usein hämmästyttääkin se, ettei lauta olekaan neliön muotoinen. Laudan pituus on suurempi kuin sen leveys suhteessa 15:14. Laudan "kummallisen" muodon on esitetty johtuvan kahdesta syystä.[8] Ensinnäkin pelaajien istuessa laudan äärellä he näkevät sen niin, että se näyttää lyhyemmältä. Tämän takia lauta asetetaan pelaajien väliin niin, että sen leveyttä suurempi pituus luo illuusion, jossa lauta näyttää neliöltä. Toisen selityksen mukaan japanilaisen estetiikan mukaan symmetrisen muodon käyttäminen kuvastaa "huonoa makua".
Oikeaoppisesti valmistettujen pelikivien mustat kivet ovat hieman valkoisia suurempia. Syynä tähän on optinen illuusio; valkoiset kivet näyttävät laudalla isommilta kuin mustat. Mustat kivet tehdään siis isommiksi, jotta ne näyttäisivät laudalla samankokoisilta valkoisten kanssa. Kivien kokoero ei kuitenkaan ole kovin suuri ja useimmilta pelaajilta tämä yksityiskohta jää huomaamatta. Perinteisesti kiveä pidellään etu- ja keskisormien päiden välissä, ja asetetaan laudalle niin, että siitä kuuluu pieni, mutta selvä "klik"-ääni.
Gota voi pelata hyvinkin yksinkertaisilla ja halvoilla pelivälineillä, kuten esimerkiksi vanerilevyllä ja maalatuilla pikkukivillä. Monet pelaajat arvostavat kuitenkin laadukkaita pelivälineitä ja ovat myös valmiita maksamaan niistä. Kalleimmat go-varustepaketit (lauta, kivet ja kupit) kipuavat satoihin, jopa tuhansiin euroihin.
Peliä pelataan myös useilla tietokoneohjelmilla, joita on kehitetty kotitietokoneiden lisäksi muun muassa useille pelikonsoleille, kämmentietokoneille sekä matkapuhelimille. Useat ohjelmat mahdollistavat myös pelaamisen Internetissä.
[muokkaa] Säännöt
-
Pääartikkeli: Gon säännöt
Gon säännöistä on muutamia laajalti käytettyjä muunnelmia, jotka voidaan karkeasti jakaa japanilais- ja kiinalaistyylisiin sääntöihin. Kaikki muunnelmat kuitenkin kuvailevat strategisesti ja taktisesti saman pelin – erot ovat lähinnä pisteidenlaskun yksityiskohdissa ja harvinaisten poikkeustapausten käsittelyssä. Aloittelijan näkökulmasta kaikki säännöt ovat käytännössä samanlaisia.
Säännöt ovat peräisin pitkästä historiallisesta perinteestä, jossa ne eivät esiintyneet tarkoissa formalisoiduissa muodoissa. Nykyään tarvitaan kuitenkin selkeitä sääntöjä ja gon säännöistä onkin kirjoitettu monia toisistaan poikkeavia kokonaisuuksia, jotka kuitenkin sisältävät samat perusperiaatteet. Säännöt ovat yksinkertaisia ja ne voidaan esittää lyhyesti yhdeksällä säännöllä. Tässä esitetään yksi sääntöjen yksinkertaistettu japanilaistyylinen kokoelma:
1. Peliä pelaa kaksi pelaajaa. Toinen pelaa mustilla ja toinen valkeilla kivillä. Musta aloittaa pelin.[9]
2. Aluksi lauta on tyhjä. Pelaajat asettavat vuorotellen yhden kiven kerrallaan laudalle. Pelaaja voi myös halutessaan olla laittamatta kiveä eli passata. Peli jatkuu kunnes kumpikaan ei enää halua laittaa laudalle kiviä eli molempien pelaajien passattua peräkkäin.
3. Kivet asetetaan laudalle piirrettyjen viivojen risteyskohtiin. Pelaaja saa asettaa kivensä mihin tahansa laudalla olevaan tyhjään viivojen risteyskohtaan elleivät säännöt 7 tai 8 sitä kiellä.
4. Asetettua kiveä ei enää siirretä paitsi jos se poistetaan laudalta säännön 6 mukaisesti.
5. Pelaaja, jolla on enemmän aluetta ja vankeja (vastustajan vangittuja kiviä) yhteensä voittaa pelin. Valkoinen saa lisäksi ylimääräisiä pisteitä (komi), koska mustalla on pelin aloittajana etu puolellaan.
6. Kiviryhmä jää vangiksi, eli poistetaan laudalta, silloin kun se menettää kaikki vapautensa eli yhteytensä vielä tyhjään viivojen risteyskohtaan.
7. Kiveä ei saa asettaa sellaiseen paikkaan, jossa sillä ei olisi yhtään vapautta, jos se ei vangitse yhtään vastustajan kiveä. "Itsemurha" on siis kielletty.
8. Toistokielto – Kiveä ei saa pelata niin, että laudalla aikaisemmin ollut koko laudan tilanne toistuisi.
9. Tasoituspeli – Vahvempi pelaaja pelaa valkeilla. Musta pelaa ensimmäisenä siirtonaan pelaajien tason erotuksen verran mustia kiviä. Näiden kivien paikat on merkitty lautaan.
[muokkaa] Lisäselvennystä
[muokkaa] Alue ja voittaja (sääntö 5)
Gon lopullisena tavoitteena on alueen muodostus. Alue on ryhmä vapaita viivojen risteyskohtia, joita vain omat kivet ympäröivät. Vaikka vastustajan kivien vangitsemisesta saakin pisteitä, on se vain eräs keino alueen valtaamiseen ja vastustajan aseman heikentämiseen. Kivien vangitseminen ei ole gon pääasiallinen tarkoitus.
Pelin päättyessä molemmat pelaajat laskevat valtaamansa alueet ja vangitsemansa vastustajan kivet.[10] Kukin vapaa viivojen risteysalue on yhden pisteen arvoinen. Vangitkin ovat yhden pisteen arvoisia vangitsijalleen. Vangeiksi lasketaan jo vangittujen kivien lisäksi myös ne kivet, jotka pelin päättyessä ovat sellaisessa asemassa, josta niitä ei enää voi pelastaa (Esimerkiksi viereisessä kuvassa mustan ryhmä vasemmassa alanurkassa on "kuollut"). Mikäli pelaajien välille syntyy erimielisyyttä siitä, mitkä ovat kuolleita kiviä, tulee kiista ratkaista jatkamalla peliä niin kauan, kunnes kiistanalaiset kivet on vangittu tai todettu selvästi eläviksi. Elävät ja kuolleet kivet määritellään tarkemmin täällä.
Yleensä gossa menetellään siten, että vangeilla vähennetään vastustajan pisteitä, eikä kasvateta omia. Tämä tarkoittaa sitä, että vangit asetetaan takaisin laudalle vastustajan alueelle, jolloin vastustaja menettää hallitsemiaan vapaita viivojen risteyskohtia eli pisteitään vankien lukumäärän verran. Näiden kivien vangitsija ei enää saa näistä takaisin asetetuista kivistä pisteitä. Valkoinen saa lähes aina komin eli ylimääräisiä tasoituspisteitä lopulliseen pistemääräänsä korvaukseksi siitä, että musta saa aloittaa pelin.
Viereisessä kuvassa valkea saa 32 pistettä alueistaan ja 16 pistettä vangeistaan eli yhteensä 48 pistettä. Musta saa vain neljä pistettä. Valkoinen voi viedä mustalta nämä neljä pistettä laittamalla saamiaan vankeja laudalle, jolloin sekä valkea että musta menettävät molemmat neljä pistettä. Laskettiinpa tulos miten tahansa, valkea voittaa 44 pisteellä. Gossa voittaja ilmoitetaan esimerkiksi näin: valkea voittaa 5 pisteellä.
Gossa laudalle jää useinkin sellaisia yksittäisiä tyhjiä risteyskohtia, joita ympäröivät molempien pelaajien kivet. Näillä risteyskohdilla ei ole selvää omistajaa, eikä niistä saa yhtään pistettä. Jos risteyskohtaan pelaaminen ei muuta pistetilannetta, näitä risteyskohtia kutsutaan dameiksi ja ne täytetään pelikivillä viimeistään pistelaskentavaiheessa, jolloin pisteiden laskeminen helpottuu.
Kivien mahdollinen loppuminen ei saa vaikuttaa pelin kulkuun tai sen tulokseen millään lailla. Mikäli pelaajalta loppuvat pelikivet, on niitä hankittava hänelle lisää. Hätätapauksessa puuttuvat pelikivet voi korvata jollain muulla materiaalilla, kuten esimerkiksi napeilla. Lisää kiviä voi hankkia myös vaihtamalla vankeja. Jos molemmilla pelaajilla on esimerkiksi vähintään kymmenen vankia, molemmat pelaajat voivat vähentää vankikupistaan kymmenen kiveä ja antaa ne takaisin vastustajalle. Yleensä kivet loppuvat vain kun kiviä on alkujaankin ollut merkittävästi vähemmän kuin 180.
[muokkaa] Vapaudet (sääntö 6)
Pelatulla kivellä on neljä vapautta eli tyhjää viivojen risteyskohtaa sen ylä- ja alapuolella sekä molemmilla sivuilla. Laudan reunaan sijoitetulla kivellä niitä on vain kolme ja laudan nurkassa olevalla kivellä niitä on vain kaksi. Vierekkäin pelatut kivet muodostavat vapauksien kannalta yhtenäisen kokonaisuuden. Esimerkiksi kahden vierekkäisen kiven ketjulla vapauksia on kuusi.
Kun kiven tai kiviketjun eli ryhmän kaikki vapaudet on täytetty vastapuolen kivillä, on kivi tai kiviketju syöty ja se pitää poistaa laudalta. Vangittujen kivien "alta" paljastuu vangitsijalle nyt hänen hallinnassaan oleva uusi alue. Vangitut kivet säilyttää vangitsija erillään muista kivistä pelin loppuun asti. Yleensä tämä säilytys tapahtuu nimenomaan go-kiville valmistettujen kuppien ylösalaisin käännettyjen kansien päällä. Kivi tai kiviryhmä, jolla on vain yksi vapaus on atariksi kutsutussa tilanteessa, jossa se uhkaa tulla syödyksi seuraavalla vuorolla.
[muokkaa] Itsemurhakielto (sääntö 7)
Kiveä ei saa asettaa paikkaan, jossa sillä ei olisi yhtään vapautta paitsi jos juuri tämän kiven asettamisella saadaan vangittua yksi tai useampi vastustajan kivi, jolloin ne poistetaan laudalta ja ne luovuttavat näin asetetulle kivelle ainakin yhden sen tarvitseman vapauden. Itsemurhakielto ei siis koskaan kiellä siirtoa, jolla voidaan vangita vastustajan kiviä. Viereisessä kuvassa musta voi siis vangita yhden valkean kiven.
[muokkaa] Toistokielto (sääntö 8)
Toistokielto koskee yllä kuvattua tilannetta, jossa musta saa vangita valkoisen kiven. Jos valkoinen yrittäisi samaa heti mustan siirron jälkeen, se johtaisi takaisin yllä kuvattuun tilanteeseen ja musta voisi vuorostaan vangita valkoisen, ja tätä vangitsemista voitaisiin jatkaa loputtomiin. Tämän estämiseksi toistokielto kieltää nyt valkoista vangitsemasta mustaa, koska koko laudalla aikaisemmin ollut tilanne toistuisi. Valkoisen on siis pelattava johonkin muuhun lailliseen kohtaan, jolloin koko laudan tilanne muuttuu. Jos musta vastaa tähän pelaamalla myös muualle, valkoinen voi seuraavalla siirrollaan jälleen vangita mustan kiven, jolloin paikallinen tilanne palautuu kuvassa esitettyyn. Jos musta ei halua vastata muualle, hän voi tietenkin päättää tilanteen pelaamalla kiven omien kiviensä keskelle.
[muokkaa] Tasoituspelit (sääntö 9)
Gon hyviä puolia on se, että hyvinkin eritasoiset pelaajat voivat pelata keskenään mielenkiintoisen ja kummallekin haastavan pelin gon tasoitusjärjestelmän ansiosta. Tasoitus tapahtuu siten, että musta (heikompi pelaaja) asettaa ennen pelin alkua laudalle pelaajien tasoerosta (luokitusjärjestelmässä) riippuvan määrän tasoituskiviä. Tämän jälkeen valkea aloittaa pelin. Tasoituskivet tasoittavat merkittävästi pelaajien voimasuhteita antaessaan heikommalle pelaajalle paremman strategisen aseman.
Tasoituskiviä ei aseteta pelaajan valintojen mukaan, vaan ne on kivien lukumäärästä riippuen laitettava laudalle säännöissä määriteltyihin paikkoihin. Tasoituskivien paikat on merkitty lautaan pienillä mustilla pisteillä. Tasoituskivien lukumäärä vaikuttaa niiden sijaintiin laudalla seuraavasti[11] (katso viereistä kuvaa):
- 2 kiveä, kivet pisteisiin A ja B
- 3 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C
- 4 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D
- 5 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D, E
- 6 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D, _, F, G
- 7 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D, E, F, G
- 8 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D, _, F, G, H, I
- 9 kiveä, kivet pisteisiin A, B, C, D, E, F, G, H, I
Mikäli tasoituspelissä pelaajien välinen tasoero (luokitusjärjestelmässä) oikeuttaisi heikomman pelaajan saamaan vain yhden tasoituskiven, saa heikompi pelaaja vain etuoikeuden pelata mustilla (tavallisesti ilman komia). Tasoituskiviä ei yleensä voi antaa yhdeksää enempää. Mikäli pelaajien välinen tasoero kuitenkin oikeuttaisi toisen pelaajan saamaan tasoituskiviä enemmän kuin yhdeksän, niin tällöin pelaajien välisen tasoeron katsotaan olevan niin suuri, että peli on lähinnä opetuspeli, jossa valkoinen opettaa mustaa.
[muokkaa] Komi
Valkoisen lopulliseen pistemäärään lisätään aina komin verran pisteitä korvaukseksi mustan saamasta aloitusedusta. Nykyään yleisimmin käytetty komi on 6,5 pistettä. Komiin liitetään yleensä puolikas piste, jotta tasapelit vältetään. Komin suuruus voi kuitenkin vaihdella pelin luonteen mukaan:
- Tavallisissa peleissä musta saa pelata ensimmäisen siirron. Jotta peli olisi tasaväkinen molemmille (yhtä vahvoille) pelaajille, saa valkoinen 6,5 pisteen komin korvaukseksi mustan aloitusoikeudesta.
- Tasoituspeleissä valkea saa yleensä 0,5 pisteen komin tasapelin välttämiseksi.[12]
Tasapelit pyritään välttämään erityisesti turnauksissa. Jos tasapelit eivät haittaa turnausjärjestelyjä, voidaan tasa-alkupeleissä käyttää esimerkiksi 7 pisteen komia ja tasoituspelit voidaan pelata ilman komia.
Komin arvo pyritään valitsemaan niin, että mustan ensimmäisen siirron etu hyvitetään täysimittaisesti valkoiselle. Kun ammattilaispeleissä mustilla kivillä voitetaan selvästi yli 50 % peleistä, komin arvoa on perinteisesti kasvatettu. Toistaiseksi ammattilaispeleissä käytettyä komia ei ole jouduttu vähentämään.
[muokkaa] Aloittajan arvonta
Pelaajat sopivat keskenään tai arpovat sen, kumpi pelaa mustilla. Arpominen tapahtuu siten, että toinen pelaajista ottaa suljettuun kouraansa joukon valkoisia kiviä. Toinen pelaaja asettaa laudalle yhden tai kaksi mustaa kiveä ja näin arvaa onko valkoisia kiviä parillinen (kaksi mustaa kiveä) vai pariton (yksi musta kivi) määrä. Mikäli arvaus on oikein, saa hän pelata mustilla. Arvauksen ollessa väärin saa valkoisia kiviä kourassaan pidellyt pelata mustilla. Tätä arpomistapaa kutsutaan nigiriksi.[6] Turnauksissa värit on voitu määrätä jo etukäteen, jolloin nigiriä ei käytetä.
[muokkaa] Kello
Etenkin turnauksissa sekä Internetissä pelatessa käytetään yleensä pelikelloa, jonka tarkoitus on joko estää pelin pitkittymistä tai nostaa pelin tempoa. Erityisen nopeita pelejä (10 minuuttia per pelaaja, tai vähemmän) kutsutaan pikapeleiksi (engl., alun perin saks. Blitz salama). Pelaajat käynnistävät kellon pelin alussa ja painavat omaa nappiansa kellossa jokaisen tekemänsä siirron jälkeen. Tietokoneiden go-ohjelmien virtuaaliset pelikellot ovat automaattisia, eli niitä ei tarvitse erikseen painaa siirron tekemisen jälkeen.
Yleisesti käytössä on kolme erilaista aikatyyppiä: absoluuttinen, perinteinen byoyomi sekä kanadalainen byoyomi.[13] Näiden lisäksi käytetään yhdistelmiä, joissa absoluuttisen ajan jälkeen jatketaan byoyomilla.
[muokkaa] Absoluuttinen
Molemmille pelaajille on asetettu oma enimmäisaika jonka siirtojen tekemiseen voi yhteensä käyttää. Molemmilla pelaajilla voi siis olla esimerkiksi 45 minuuttia aikaa. Pelaajan aika alkaa kulua vastustajan vuoron päätyttyä kun vastustaja painaa kelloa, ja lakkaa kulumasta vastustajan vuoron ajaksi pelaajan oman vuoron päätyttyä, kun pelaaja itse painaa kelloa. Mikäli pelaajan aika loppuu, hän häviää.
[muokkaa] Perinteinen byoyomi
"Absoluuttisen" peliajan loputtua pelaajan pelaamista rajoittaa aikaraja (yleensä 60 tai 30 sekuntia), jonka puitteissa hänen tulisi tehdä jokainen yksittäinen siirtonsa. Mikäli siirtoa ei tämän aikarajoituksen puitteissa tehdä, pelaajan katsotaan menettäneen yhden byoyomi-jaksoistaan.[14]. Pelaajalla on tietty määrä byoyomi-jaksoja. Mikäli pelaajan byoyomi-jaksot loppuvat, hän häviää pelin. Mikäli pelaaja onnistuu suorittamaan siirtonsa aikarajan puitteissa, pelaajan vuoro päättyy eikä hän menetä ainuttakaan byoyomi -jaksoa.
Pelaajan byoyomi-jakson kuluttua loppuun alkaa hänen seuraava byoyomi-jaksonsa kulua, mikäli hänellä on niitä jäljellä. Jokainen loppuun kulunut byoyomi-jakso lasketaan menetetyksi. Kesken "jäänyt" byoyomi-jakso alkaa alusta pelaajan seuraavalla vuorolla.
Aikarajasta pitää tyypillisesti huolen erillinen henkilö, joka varoittaa ajan loppumisesta laskemalla sekunteja taaksepäin (jap. byoo = sekunnit, yomi = lukeminen). Sekuntien ääneen laskemista varten on kehitetty myös kello, joka on piipityksellään ja myöhemmin myös puheellaan saavuttanut legendaarisen maineen turnausten häiritsijänä.[15]
[muokkaa] Kanadalainen byoyomi
Kuin perinteinen byoyomi, mutta yhdelle jaksolle on määrätty jakson pituuden lisäksi myös kyseisessä ajassa pelattava kivimäärä. Pelaajan pitää siis tehdä esimerkiksi viisitoista siirtoa viidessä minuutissa. Jos pelaaja saa pelattua kyseisen kivimäärän asetetussa ajassa, alkaa jakso uudelleen. Mikäli aika jaksossa loppuu kun kiviä on vielä jäljellä, pelaaja häviää pelin.
[muokkaa] Strategia ja taktiikka
Go on säännöiltään yksinkertainen, mutta sen strategia ja taktiikka ovat vivahteikkuudeltaan ylivertaisia muihin lautapeleihin verrattuna.[16] Gon perusajatus on alueen valtaaminen. Alueen valtaamiseen ja sen puolustamiseen on monia eri lähestymistapoja.
Aloittelijat aloittavat pelin usein vain asettelemalla kiviä sattumanvaraisesti pitkin lautaa. Aloittelijat oppivat kuitenkin pian gon perusstrategiat ja hyvän tavan aloittaa peli. Tämä artikkelin osio raapaisee gon strategian pintaa. Aihetta syvemmin tarkastelee runsas määrä ammattilaispelaajien laatimia kirjoja.
[muokkaa] Kytkentä ja leikkaus
Laudalla olevia kiviä on helpompi puolustaa, jos ne kytketään yhteen ryhmiksi. Vastustajan on tällöin täytettävä ryhmän kaikki vapaudet vangitakseen sen. Tämä on tietenkin paljon vaikeampaa kuin yksittäisen kiven vangitseminen. Kivet kytketään yhteen asettamalla ne vierekkäisiin viivojen risteyskohtiin, jolloin ne muodostavat ryhmän.
On taktisesti järkevää yrittää estää vastustajaa kytkemästä kahta ryhmäänsä yhdeksi isoksi ryhmäksi. Tämä voidaan estää "leikkaamisella". Leikkaaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja pelaa yhden tai useamman kiven niin, että se estää vastustajaa yhdistämästä kahta ryhmäänsä toisiinsa. Leikkaajakivet on siis pelattu kahden toisiaan lähestyvän vastustajan ryhmän väliin niin, etteivät ne voi enää yhdistyä.
[muokkaa] Silmät: elävä ja kuollut ryhmä
Jos ryhmä kiviä menettää viimeisenkin vapautensa, se poistetaan laudalta (vangitaan). Omia ryhmiä on erittäin tärkeää pitää silmällä vangitsemisen uhalta, sillä vangitsija saa kaappauksilla pisteitä vankikivien muodossa, uusia aluevaltauksia sekä etenkin vaikutusvaltaa ympäröiviin tilanteisiin.
Jos oma ryhmä uhkaa tulla piiritetyksi eikä piiritystä voi enää estää, on uhattavalle ryhmälle kaappauksen estämiseksi luotava kaksi aluetta, jonne vastustaja ei voi pelata. Näitä tyhjiä kohtia kutsutaan silmiksi. Jos silmät ovat oikein tehtyjä, ei vastustaja voi vangita ryhmää piirittämisestä huolimatta. Vastustaja ei voi täyttää näitä silmiä, koska se olisi yhdelle kivelle itsemurha. Yhden silmän ryhmän voi kaapata piirittämällä sen ja sen jälkeen täyttämällä silmä. Tällöin ryhmältä katoaa viimeinen vapaus ja se vangitaan. Piiritettyjä ryhmiä, joilla ei ole kahta silmää kutsutaan tämän takia kuolleiksi ryhmiksi.[10]
Ryhmällä voi aluksi näyttää olevan kaksi silmää (kuten oheisessa kuvassa mustan ryhmä vasemmassa alanurkassa). Sillä voi olla yksi aito silmä ja yksi tai useampi valesilmä. Valesilmä näyttää aidolta, koska siihen ei tilapäisesti voi asettaa kiveä. Syvempi tarkastelu osoittaa ryhmän olevan vangittavissa oikealla siirtosarjalla.
[muokkaa] Hyökkäys
Suurin osa keskipelistä kuluu yleensä vastustajan heikkojen ryhmien kimppuun hyökkäilemiseen ja omien ryhmien puolustamiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että gossa pyritään saamaan mahdollisimman iso alue laudasta omaan hallintaan. Tällöin keskipelissä tapahtuvan hyökkäilyn pääasiallinen tarkoitus ei ole vangita vastustajan ryhmiä, vaan saavuttaa strategisesti edullisia asemia alueiden valtaamiseen (uusien tai vastustajan). Hyökkäyksiä käytetään myös vastustajan "häiritsemiseksi", jolloin vaikeutetaan hänen mahdollisuuksiaan vallata alueita.
[muokkaa] Pelin vaiheet
Go-peli sisältää aina kolme jaksoa: alkupelin (jap. fuseki), keskipelin (jap. chūban) sekä loppupelin (jap. yose). Alkupelissä yleensä keskitytään ensimmäisenä pelaamaan kiviä laudan nurkkiin ja sen jälkeen laajentamaan pelaamista laitoihin. Keskipeli ja loppupeli sen sijaan tapahtuvat koko laudalla. Alkupelissä tehdyillä virheillä voi olla kohtalokkaitakin seurauksia pelin lopputuloksen kannalta. Tämän takia alkupelin ja sen monien avausteorioiden eli josekien tunteminen on gon pelaajalle äärimmäisen tärkeää. Keskipelissä pelaajat pyrkivät saamaan mahdollisimman suuria alueita laudasta haltuunsa, käyttäen hyväkseen alkupelissä rakentamiaan asemia.
Loppupelissä pelaajat ovat vallanneet itselleen jo lähes koko laudan. Vain pieniä alueita on enää vapaana. Loppupelissä ei ole kovinkaan monta kannattavaa siirtoa enää jäljellä ja kokeneet pelaajat pystyvät laskemaan jokaisen jäljellä olevan siirron arvon. Tällöin he pystyvät pelaamaan jäljellä olevat siirrot itselleen edullisimmassa järjestyksessä ansaiten siten mahdollisimman paljon pisteitä. Siirtojen arvojen laskeminen on haastavaa ja siinä on helppo erehtyä. Tämän taidon hallitseminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä go-pelaajan tarvitsemista taidoista ja se on koko loppupeli-vaiheen perusta.
[muokkaa] Luokitusjärjestelmä
Yleisin go-pelaajien käyttämä luokitusjärjestelmä tulee Japanista ja se on budolajien kaltainen.[5] Amatööripelaajat jaetaan kyu-tasoihin, jotka alkavat noin 30 kyusta (vasta-alkaja) ja nousevat 1 kyuhun. Kyu-tasojen jälkeen tulevat dan-tasot alkaen 1 danista ja nousten 7 daniin asti. 1 danin katsotaan hallitsevan ja ymmärtävän pelin eri osa-alueiden perusteet. 7 dan-luokituksia myönnetään lähinnä kansainvälisesti arvostetuille huippuamatööreille. Suurin osa gon vakituisista harrastajista pelaa noin 10 kyun ja 3 danin välisellä tasolla.
Tasoituspeleissä pelaajien välisten luokitusten ero määrää tasoituskivien määrän. Näin pelaaja, jonka luokitus on 4 kyu, antaisi 11 kyulle seitsemän tasoituskiveä (11–4 = 7) ja saisi 2 danin tasoiselta vastustajaltaan viisi kiveä. Vastaavasti pelaajan luokitus määräytyy sen mukaan, monenko kiven tasoituksella hän pystyy pelaamaan tasaväkisiä pelejä muita pelaajia vastaan.
Japanilaisten, korealaisten ja kiinalaisten ammattilaisten luokitukset alkavat 1 danista eli shodanista. Ylin ammattilaisluokitus on 9 dan. Ammattilaisten 1 dan on huomattavan paljon vastaavaa amatööriluokitusta vahvempi. Ammattilaisluokituksia ei käytetä suoraan pelaajan vahvuuden tai tasoituskivien määrittämiseen vaan ne kertovat ennemminkin pelaajan kokemuksesta ja aiemmasta menestyksestä.
10 dan (十段, jūdan) ei ole luokitus, vaan arvonimi, jota pitää hallussaan samannimisen japanilaisen ammattilaisturnauksen voittaja. Hallitseva 10 dan on korealaissyntyinen Chikun Cho.
[muokkaa] Hyvä pelitapa
Käyttäytyminen gota pelatessa voi olla "vapaata" epävirallisissa kotipeleissä, mutta usein kerhoissa ja turnauksissa on jopa pakollista noudattaa tiettyjä kohteliaisuussääntöjä. Tässä on esitetty muutama kohtelias tapa pelata:
- Pelin aikana pitäisi vallita täydellinen hiljaisuus. Molempien pelaajien ja mahdollisten katsojien tulisi pidättäytyä puhumisesta ja muusta ääntelystä (yskiminen ym.) pelirauhan säilyttämiseksi.[17]
- On kohteliasta (turnauksissa) luovuttaa, jos pelaaja on ajautunut sellaiseen asemaan, mistä voittaminen on mahdotonta. Esimerkiksi japanilaiset pitävät hyvin epäkohteliaana sitä, jos vastustaja jatkaa jo "hävittyä" peliä sen katkeraan loppuun asti. Yleensä luovuttaminen ilmaistaan vastustajalle pelaamalla kaksi kiveä vierekkäin laudalle yhtä aikaa.[17]
- Kiviä on epäkohteliasta hypistellä. Kivi tulisi ottaa kupista vain silloin kun pelaaja on päättänyt, mihin kohtaan laudalla hän haluaa sen asettaa ja sen jälkeen kivi tulisi myös välittömästi pelata.[17]
- Itä-Aasiassa lähinnä Japanissa, Kiinassa ja Koreassa pelaajat yleensä kumartavat toisilleen pelin alussa ja lopussa toivottaen onnea ja kiittäen lopuksi pelistä.[18]
- Yleensä on tapana, että pelaajat laskevat omien pisteidensä sijaan toistensa pisteet. On erittäin kohteliasta varmistaa, että on vastustajan kanssa samaa mieltä pelin tuloksesta.[17]
[muokkaa] Filosofia
Yleensä go ja shakki nähdään idän ja lännen strategisen ajattelun ruumiillistumina. Gossa peli alkaa tyhjältä laudalta. Siinä keskitytään rakentamaan itselleen alueita monien taisteluiden kautta ja lopussa pisteisiin perustuva vertailu ratkaisee voittajan. Shakki taas on loppukeskeinen peli, sillä siinä pyritään tappamaan vastapuolen yksilöllinen pelinappula (kuningas).
Samanlaista vertailua on tehty myös Backgammonin, shakin ja gon, kolmen ehkä kaikkein vanhimpien yhä pelattavien lautapelien kesken.[19] Backgammon voidaan nähdä pelinä, jossa ilmenee ihmisen suhde kohtaloon, koska myös uhkapelinä tunnetussa Backgammonissa nopilla on pelin kulkuun suuri merkitys. Shakki puolestaan kuvaa toisiaan kohti marssivine hierarkkisine sotilasrivistöineen ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin. Gon tasoitusjärjestelmän ansiosta eritasoiset pelaajat voivat pelata keskenään tasaväkisesti. Tasoitusjärjestelmän ansiosta jokainen pelaaja myös tuntee oman vahvuutensa verrattuna toisiin pelaajiin. Go voidaankin nähdä eräänlaisena itsekehittymisen mittarina, ihmisen suhteena itseensä.
[muokkaa] Tietokoneet ja go
Sitkeästä ohjelmointityöstä huolimatta tietokoneet eivät toistaiseksi pärjää edes kohtalaisen hyvälle kerhopelaajalle.[13] Tämän takia useimmat pelaajat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita pelaamaan tietokoneita vastaan. Tietokoneiden go-ohjelmat antavat kuitenkin aloittelijoille ja hieman kehittyneemmille pelaajille kohtalaisen vaihtoehdon ihmispelaajien sijalle.
Shakkia pelaava tietokone Deep Blue voitti shakin maailmanmestarin jo vuonna 1997. Gossa ja shakissa ratkaiseva tekijä on tietokoneen lähestymistapa ongelmiin. Shakissa raaka laskenta siirto siirrolta toimii erinomaisesti, sillä shakkipelissä erilaisia siirtosarjoja on huomattavasti vähemmän kuin gossa. Raaka laskentateho ei toistaiseksi riitä gossa alkuunkaan. Ihminen kykenee laskemisen ja muistin lisäksi arvioimaan koko laudan tilannetta ja käyttää näitä arviointeja perusteina siirroille. Tietokone ei kykene samaan, joten sen peli on epätasapainoista. Gon pelaamista on verrattu taiteen tekemiseen; kun tietokoneet oppivat pelaamaan gota, ne oppivat myös tekemään taidetta.
Internet on mahdollistanut gon pelaamisen ympäri maailmaa. Tarkoitukseen omistetuilla palvelimilla voi pelata sekä keskustella useiden eritasoisten pelaajien kesken. Näiltä useimmiten ilmaisilta go-palvelimilta löytää vastustajan yleensä melko nopeasti ja vaivattomasti.
[muokkaa] Käsitteitä
Gossa ja varsinkin gota käsittelevissä kirjoissa käytetään paljon japaninkielisiä termejä,[20] jotka ilmaisevat pelissä tiettyä tilannetta tai tapahtumaa. Käsitteitä on paljon, eikä nitä kaikkia kannata opetella ulkoa, mutta keskeisimmät niistä on kuitenkin hyvä muistaa. Tässä on esitetty vain muutama keskeinen käsite:
- Atari (当たり) on tilanne, jossa kivellä tai kiviryhmällä on vain yksi vapaus jäljellä. Tällöin se voidaan vangita seuraavalla vuorolla.
- Dame (駄目) on tyhjä viivojen risteyskohta, josta kumpikaan pelaaja ei saa pisteitä. Damet täytetään pelikivillä viimeistään pistelaskuvaiheessa. Niiden täyttäminen ei saa vaikuttaa pelitilanteeseen. Jos näin kuitenkin käy, kyseessä ei ollut dame.
- Fuseki (布石) on japaninkielinen nimitys alkupelille.
- Gote (後手) on pelattu kivi, joka ei suoranaisesti pakota vastustajaa vastaamaan siihen.
- Hoshi (星 jap. tähti) on go laudassa oleva tasoituskiven paikka, joka on merkitty pienellä mustalla pisteellä. Tasoituskivet asetetaan tietyssä järjestyksessä hosheille niiden määrästä riippuen. Hosheja on yhteensä yhdeksän.
- Joseki (定石 jōseki) on vakiintunut siirtosarja, joka antaa molemmille pelaajille hyvät asemat pelilaudalta. Joseki on siis samankaltainen kuin shakissa avaukset. Josekit ovat gossa erittäin tärkeä pelivaihe.
- Ko (劫 kō) on tilanne, joka käynnistyy kun pelaaja A vangitsee pelaajan B kiven niin, että B voisi omalla vuorollaan vastaavasti vangita ensin pelatun A:n kiven. Näin tehdessään pelaaja B kuitenkin toistaisi koko laudalla jo olleen pelitilanteen, mikä on kiellettyä, joten hänen on ensin pelattava jonnekin muualle päättääkseen ko-tilanteen.
- Komi (コミ) on valkoiselle annettava korvaus siitä, että musta saa aloittaa pelin. Komi lisätään pelin lopussa valkoisen kokonaispistemäärään ja se on yleensä 6,5 pisteen suuruinen, jolloin vältetään myös tasapelin mahdollisuus.
- Moku (目) on alueen lukumäärästä käytettävä yksikkö. Pelin lopussa, kun vangit on asetettu vastustajan alueille, alueet lasketaan. Tulos voisi olla esimerkiksi seuraava: valkea 50 pistettä ja musta 54 pistettä. Tällöin mustan sanotaan voittaneen neljällä mokulla.
- Sente (先手) on pelattu kivi, johon vastustajan on käytännössä pakko vastata omalla siirrollaan. Senten huomiotta jättäminen voi huonontaa pelaajan asemaa merkittävästi.
[muokkaa] Toiminta Suomessa
Ensimmäinen suomalainen go-kerho (Helsingin go-kerho ry) aloitti toimintansa vuonna 1979.[1] Nykyään gota voi pelata jo monissa eri kerhoissa ympäri Suomea:
- Espoo. PoGo Teknillinen korkeakoulu
- Helsinki. Helsingin go-kerho
- Helsinki. YliGo Helsingin yliopisto
- Joensuu. JoSeki
- Jyväskylä ja Kuopio. Tengen
- Kuopio. Go Balley
- Lappeenranta. SaiGo
- Oulu. Oulun Goonpellaajat
- Salo.
- Tampere. TTgoK. Tampereen teknillinen yliopisto
- Tampere. Kanpai
- Turku. Turku Hayashi
- Vantaa. Gotek EVTEK
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Yleiset lähteet
- Matti Siivola, Lauri Paatero: Go – Jumalten peli, s. 9-43. Like kustannus, 1988. ISBN 951-96078-9-7.
- Richard Bozulich: The Go Player’s Almanac 2001, s. 18-19, 98, 173–199. KISEIDO Publishing Company, 2001. ISBN 4-906574-40-8. (englanniksi)
- Suomigo.net – Suomalainen go-wiki.
- Playgo.to – Vuorovaikutteinen nettiopas gon alkeisiin suomen kielellä.
- Sensei's Library – Go-wiki. (englanniksi)
- Etiquette, Attitudes & Advice – British Go Journal No. 54 (englanniksi)
[muokkaa] Lähdeviittaukset
- ↑ 1,0 1,1 Siivola – Paatero (1988), 9
- ↑ Suomigo.net Usein Kysytyt Kysymykset
- ↑ The Go Player’s Almanac 2001, 128
- ↑ Sensei's Library Fun Go Facts
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Siivola – Paatero (1988), 10
- ↑ 6,0 6,1 Siivola – Paatero (1988), 21
- ↑ The Go Player’s Almanac 2001, 142
- ↑ The Go Player’s Almanac 2001, 143
- ↑ Suomigo.net Säännöt
- ↑ 10,0 10,1 The Go Player’s Almanac 2001, 178
- ↑ Siivola – Paatero (1988), 20
- ↑ Sensei's Library Komi
- ↑ 13,0 13,1 Suomigo.net
- ↑ http://www.european-go.org/www/TourRule.htm#SECTION03
- ↑ http://members.tripod.com/menashi/ing-suom.html
- ↑ Siivola – Paatero (1988), takakansi
- ↑ 17,0 17,1 17,2 17,3 Suomigo.net Hyvät tavat
- ↑ British Go Journal No. 54
- ↑ William Pinckardin essee, "Go and the Three Games" http://www.kiseido.com/three.htm
- ↑ Siivola – Paatero (1988), 12
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Matti Siivola, Lauri Paatero, Go – Jumalten peli, 1988 Like kustannus ISBN 951-96078-9-7. (Ainoa go-kirja Suomeksi.[1])
- Iwamoto Kaoru, Ishi Press, Go for Beginners, Tokyo, 1972 ISBN 0-87040-166-1.
- Kano Yoshinori, Graded Go Problems For Beginners, Volume 1–4, 1998 Kiseido Publishing Co ISBN 4-906574-46-7
- Richard Bozulich, The Second Book of Go, 1998 Beginner and Elementary Go Books ISBN 4-906574-31-9
- Richard Bozulich, The Go Player’s Almanac 2001, 2001, KISEIDO Publishing Company, ISBN 4-906574-40-8
- Nihon Kiin, Go: the World's Most Fascinating Game, Vol 1 – Introduction, 1973.
- Nihon Kiin, Go: the World's Most Fascinating Game, Vol 2 – Basic Techniques,
[muokkaa] Linkkejä
- Playgo.to – Vuorovaikutteinen nettiopas gon alkeisiin suomen kielellä.
- Suomigo.net – Suomalainen go-wiki.
- Sensei's Library – Go-wiki. (englanniksi)
- Suomigo: Kerhot - Lista suomalaisista go-kerhoista.
- GoTerms – Luettelo tärkeimmistä go-termeistä. (englanniksi)
- Gaimport – Pääasiassa itämaisia lautapelejä ja tarvikkeita suomeen maahantuova ja myyvä yritys.
- Kiseido Go Server – Suomenkielinen sivusto, jossa voi pelata gota.
- Dragon Go Server – Suomenkielinen sivusto, jossa voi pelata gota. Vaatii rekisteröitymisen.
- Pandanet Internet Go Server – Sivusto, jossa voi pelata gota. Vaatii rekisteröitymistä. (englanniksi)
- Goproblems.com – Paljon go-ongelmia ratkottavaksi. (englanniksi)
- Smart Games – Lataa ilmainen pieni go-ohjelma. (englanniksi)
- YouTube: How to put a stone (igo) - Lyhyt video, jossa näytetään miten kivi pelataan.
- YouTube: Hikaru no GO - Boom in Japan - Uutisraportti gon suosion noususta japanissa. (englanniksi)
- YouTube: Go, a visual introduction - Video, jossa esitellään go-pelivälineitä. (englanniksi)
- YouTube: Your Go Stones and You - Video, jossa neuvotaan miten go-kivistä pidetään huolta. (englanniksi)
[muokkaa] Katso myös
- Gon säännöt - Gon sääntöihin syvällisemmin perehtyvä artikkeli.
- Honinbō Shūsaku - Kaikkien aikojen parhaimpana pidetty gon pelaaja.
- Godokoro - Go-viraston johtaja Edo-kauden Japanissa.
- Hikaru no Go - Japanilainen animesarja.
- Renju - Japanilainen lautapeli.
