Korean kieli

Wikipedia

Korea
Muu nimi
Omakielinen nimi	한국어
englanninkielinen nimi	Korean
ranskankielinen nimi	Coréen
Tiedot
Alue	Etelä-Korea Pohjois-Korea
Virallinen kieli	Etelä-Korea, Pohjois-Korea
Puhujia	78 miljoonaa
Sija	15
Kirjaimisto	Hangul
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta
Kieliryhmät	isolaattikielet
Kielikoodit
ISO 639-1	ko
ISO 639-2	kor
SIL	kor
Ohje

Korean kieli (Etelä-Koreassa 한국어, hanguk-ŏ, Pohjois-Koreassa 조선어, chosŏn-ŏ) on isolaatti, eli se ei kuulu mihinkään kielikuntaan saati sitten kieliryhmään. Kieliopiltaan se muistuttaa japania, mutta yhteistä sanastoa niissä ei lainasanoja lukuun ottamatta ole. Koreaa puhutaan pääasiassa Etelä- ja Pohjois-Koreassa.

Korean kieli sisältää suuren määrän lainasanoja, on arvioitu että yli puolet korean sanoista olisi lainattu kiinasta. Näiden lisäksi uudet sanat ovat usein lainoja englannista.

1400-luvulla Korean kuningas Sejong kehitytti korean kieltä varten oman kirjoitusjärjestelmän nimeltä hangul, joka on aakkoskirjoitus. Virallisesti hangul julkistettiin vuonna 1446 kirjassa, jossa opetettiin kiinan merkkien ääntämistä. Hangulissa kirjaimet kuitenkin kirjoitetaan tavuttain yhteen, jolloin kirjoitus näyttää tavukirjoitukselta. 1900-luvun alkuun saakka koreaa kuitenkin kirjoitettiin pääasiassa nk. idu-kirjoituksella, eli hanjalla, johon lisätään mukaan taivutuspäätteitä ja muuta kieliopillista rakennetta (eli vastaavasti kuin japania nykyäänkin). Nykyään kiinan merkkejä ei käytetä (eikä osata) Pohjois-Koreassa lainkaan, Etelä-Koreassa niillä kirjoitetaan usein nimiä, koska ihmisten mielestä nimet näyttävät hienommilta kiinan merkein kirjoitettuina. Etelä-Korean kouluissa opetetaan hieman alle 2000 kiinan merkkiä. Pelkona on, että jos merkkejä ei enää tunneta, menetetään yhteys kiinalaiseen kulttuuriperimään, ja itse asiassa myös suurimpaan osaan korealaista kulttuuria, koreaa kun kirjoitettiin kiinan merkein yli 1000 vuoden ajan ennen 1900-lukua.