Franz Schubert
Wikipedia
Franz Peter Schubert (31. tammikuuta 1797–19. marraskuuta 1828) oli itävaltalainen säveltäjä. Osassa hänen teoksistaan oli vaikutteita Joseph Haydnin, Wolfgang Amadeus Mozartin ja erityisesti ihailemansa Ludwig van Beethovenin musiikista. Schubertin tyyli oli silti melko omaperäinen ja hänen katsotaan olleen Ludwig van Beethovenin ohella yksi varhaisimmista romantiikan ajan säveltäjistä.
Schubert sävelsi muun muassa useita liedejä, sinfonioita ja sonaatteja. Schubert oli erityisen tuottelias liedien säveltäjänä, joita hän sävelsi noin 600. Enemmistö niistä julkaistiin silti vasta itse säveltäjän kuoleman jälkeen. Ylipäätään Schubertin tuotannon myötä lied-musiikki kohosi suosioon ja tuli arvostetuksi. Schubert sävelsi paljon myös kamarimusiikkia, ja Beethovenin ohella juuri Schubert on säveltänyt monet kaikkein esitetyimmistä kamarimusiikin teoksista.
Elinaikanaan Schubert oli arvostettu romantiikan säveltäjä lähinnä kotiseuduillaan. Hän ei myöskään koskaan onnistunut saamaan pysyvää työtä ja suurimman osan hänen elämästään hänen ystävänsä elättivät häntä. Nykyään Schubertia kuitenkin pidetään yhtenä historian merkittävimmistä taidemusiikin säveltäjistä.
Schubert itse antoi vain noin viidellekymmenelle teokselleen opusnumeron. Musiikintutkija Otto Erich Deutsch laati vuonna 1951 Schubertin teoksista kronologisen luettelon, jonka vuoksi Schubertin sävellyksistä puhuttaessa käytetään yleensä Deutschin niille antamia numeroita; esimerkiksi kahdeksannen sinfonian (Keskeneräinen) tunnus on D759.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Lapsuus
Schubert syntyi Himmelpfortgrundissa, pienessä Wienin esikaupungissa, 31. tammikuuta 1797. Hänen isänsä toimi opettajana ja hänen äitinsä oli ennen avioitumistaan toiminut kokkina. Vanhempien 14 lapsesta kymmenen kuoli jo lapsuudessaan. Eloon jäivät Franzin lisäksi pojat Ignaz (syntynyt 1785), Ferdinand (syntynyt 1794) ja Karl (syntynyt 1796) sekä tytär Theresia (syntynyt 1801). Perheen isä harrasti musiikkia ja opetti sitä pojilleen.
Suunnilleen viiden vuoden iässä Franz Schubert alkoi opiskella musiikkia ja erityisesti viulun soittoa isänsä johdolla. Pian Schubertin isoveli Ignaz alkoi opettaa tälle pianonsoiton alkeita. 6-vuotiaana Franz Schubert aloitti koulunkäynnin. Pian hän osoittautui musikaalisesti poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja vuotta myöhemmin hän alkoi opiskella musiikkia arvostetun urkuri ja kapellimestari Michael Holzerin johdolla. Schubert sai nyt soittaa myös paremmalla instrumentilla, kuin millä oli kotona voinut. Hän keskittyi lisäksi pianonsoittoon entistä enemmän.
[muokkaa] Nuoruus
11-vuotiaana Schubert alkoi opiskella eräässä Wienissä sijainneessa musiikkiopistossa arvostetun säveltäjä Antonio Salierin johdolla. Musiikkiopisto oli siihen aikaan yksi maan tärkeimmistä. Siellä Schubert sai lukuisia uusia ystäviä ja alkoi tutustua muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin. Hän myös kiinnostui oopperamusiikista. Schubert lähti musiikkiopistosta vasta 16-vuotiaana.
Musiikkiopistossa ollessaan nuori Schubert aloitti myös säveltämisen. Hänen 32-sivuinen fantasiansa kahdelle pianolle on sävelletty keväällä 1810. Sitä seurasivat pian toinen pianokappale, kvintetto-alkusoitto, jousikvartetto sekä lukuisia lauluja. Salierin kuultua nämä teokset hän alkoi opettaa Schubertille myös sävellystä ja musiikin teoriaa. Salieri antoi Schubertille yksityisopetusta säveltämisessä vielä senkin jälkeen, kun tämä oli jo lähtenyt musiikkiopistosta. 1810-luvun alussa Franz Schubert sävelsi erityisesti kamarimusiikkia, sillä hänellä oli mahdollisuus soittaa omia kamarimusiikkisävellyksiään kotonaan isänsä ja kolmen veljensä kanssa.
[muokkaa] Opettajana isänsä koulussa
Loppuvuodesta 1813 Schubert lähti musiikkiopistosta ja meni opettajaksi kouluun, jonka hänen isänsä omisti. Näin hänen ei tarvinnut suorittaa asepalvelua. Antonio Salieri antoi Schubertille yhä yksityisopetusta säveltämisessä. Hän opetti Schubertille myös kirkkomusiikin säveltämistä, koska oli itsekin ansioitunut siinä. Vuonna 1814 Schubert sävelsi ensimmäisen messunsa. Sen ensiesitys tapahtui saman vuoden syyskuussa Lichtentalissa. Näin ollen se oli ensimmäinen Schubertin julkisesti esitetty teos. Schubert sävelsi samoihin aikoihin myös muita kirkkomusiikkisävellyksiä, kuten Kyrien, Salve Reginan sekä kantaatin. Schubert sävelsi kantaatin tiettävästi vuonna 1812 kuolleen äitinsä muistolle. Vuonna 1813 Schubert sävelsi myös ensimmäisen sinfoniansa.
Samaan aikaan Schubert työskenteli myös ensimmäisen oopperansa, Des Teufels Lustschlossin parissa. Vuonna 1815 Schubert sävelsi valmiiksi toisen sinfoniansa, ja pian valmistui myös kolmas. Tämä aika oli Schubertin tuotteliainta. Hän sävelsi paljon erityisesti liedejä, orkesterimusiikkia ja näyttämöteoksia. Vuonna 1815 Schubert sävelsi vajaat 150 liediä ja seuraavana vuonna lähes yhtä paljon. Näihin aikoihin Schubert sävelsi myös Erlkönig-liedin, josta tuli sittemmin hyvin suosittu. Erlkönig perustuu Johann Wolfgang von Goethen tunnettuun samannimiseen runoon.
[muokkaa] Varhaiset mestariteokset
Vuonna 1816 Schubert ystävystyi Franz von Schoberin kanssa. Von Schoberin toivomuksesta Schubert erosi opettajan virasta omistautuakseen täysin säveltämiselle. Schubertin täytyi muuttaa joksikin aikaa von Schoberin luokse asumaan, sillä tällä ei enää ollut juuri tuloja. Merkittävimmät Schubertin vuonna 1816 säveltämät teokset olivat kaksi uutta sinfoniaa (neljäs ja viides) sekä kolme kantaattia. Viides sinfonia sai ensiesityksensä vasta säveltäjän kuoleman jälkeen. Nykyään se on melko arvostettu, vaikka teoksen kokoonpano onkin pienempi kuin sinfonioissa yleensä. Esimerkiksi klarinetit, trumpetit ja patarummut on jätetty teoksesta kokonaan pois.
Vuonna 1817 Schubert muutti von Schoberilta isänsä asuntoon. 1810-luvun loppupuolella Schubertin ystävä Johann Mayrhofer tutustutti tämän Johann Michael Vogliin, tunnettuun baritonilaulajaan, joka myöhemmin esitti paljon Schubertin säveltämiä liedejä.
Vuonna 1818 Schubert sävelsi italialaistyylisen alkusoiton, jonka on sanottu parodioivan tunnetun italialaisen oopperasäveltäjä Gioacchino Rossinin musiikkia. Alkusoitto ensiesitettiin 1. maaliskuuta 1818 ja oli näin ollen toinen Schubertin julkisesti esitetty teos (ensimmäinen oli messu vuodelta 1814). Hiukan myöhemmin samana vuonna Schubert toimi jonkin aikaa musiikinopettajana kreivi Johann von Esterhazyn luona Zeleszissä. Hän ei kuitenkaan viihtynyt työssään kovin kauan ja palasi takaisin Wieniin jo saman vuoden loppupuolella.
Vuonna 1819 Schubert sävelsi yhden uransa merkittävimmistä kamarimusiikkiteoksista, ainoan pianokvintettonsa. Teos tunnetaan nykyään paremmin nimellä Forellikvintetto, koska sen neljäs osa on muunnelma Schubertin aiemmin säveltämästä liedistä nimeltään Die Forelle. Forellikvintetossa on kaikkiaan viisi osaa. Teoksessa on pianon lisäksi mukana hieman epätavallinen jousikvartetti; se sisälsi viulun, alttoviulun, sellon ja kontrabasson. Tuohon aikaan jousikvarteteissa oli lähes poikkeuksetta kaksi viulua, alttoviulu ja sello.
[muokkaa] Keskeneräinen sinfonia
Vuonna 1822 Schubert tutustui kahteen arvostettuun säveltäjään, Ludwig van Beethoveniin ja Carl Maria von Weberiin. Samoihin aikoihin hän alkoi myös säveltää tunnetuksi tullutta teostaan, joka nykyisin tunnetaan nimellä Keskeneräinen sinfonia. Teoksesta oli ilmeisesti tarkoitus tulla muiden tuon ajan sinfonioiden tapaan neliosainen, mutta se jäi tuntemattomasta syystä kesken, ja se tunnetaan nykyään kaksiosaisena teoksena. Keskeneräinen sinfonia ensiesitettiin vuonna 1865. Siitä tuli pian yksi romantiikan ajan tunnetuimmista sinfonioista (Schubertilla on myös joukko muita keskeneräisiä sinfonioita).
[muokkaa] Viimeiset vuodet
Vaikka Schubertin tuotteliainta aikaa oli 1810-luvun loppupuoli, säveltäjän kaikista arvostetuimmat teokset syntyivät hänen viitenä viimeisenä elinvuotenaan. Vuoden 1823 toukokuusta syyskuuhun Schubert sävelsi laulusarjaa, joka julkaistiin vuonna 1824 nimellä Die schöne Müllerin. Se oli sävelletty Wilhelm Müllerin kolme vuotta aikaisemmin julkaisemien runojen pohjalta. Sen takia teoksesta on käytetty joskus myös nimitystä Müllerlieder (Müller-laulut). Nimeä ei kuitenkaan enää juurikaan käytetä, sillä neljä vuotta myöhemmin Schubert sävelsi toisen laulusarjan, Winterreise, jonka sanoituksina oli niin ikään käytetty Müllerin runoja. Vuonna 1823 Schubert sävelsi myös oopperaa nimeltään Fierrabras.
Vuonna 1824 eräs kreivi pyysi Schubertia säveltämään jonkin teoksen, jossa klarinetilla on tärkeä osa. Kreivi nimittäin itse soitti mielellään kyseistä soitinta. Näin syntyi tunnettu oktetto F-duurissa. Oktetossa käytettiin jousi- ja puhallinsoittimia. Siinä oli vaikutteita wieniläisklassismista, erityisesti Ludwig van Beethovenin kamarimusiikkiteoksista.
Saman vuoden kesällä hän palasi Zelesziin, jossa hän oli viisi vuotta sitten toiminut jonkin aikaa musiikinopettajana. Unkarilaisen musiikin vaikutus on kuultavissa ainakin Divertissement a l'Hongroisessa ja a-molli jousikvartetossa. Vuonna 1826 Schubert siirtyi takaisin Wieniin, jossa pysyi elämänsä loppuun asti lukuun ottamatta lyhyttä matkaa Graziin vuonna 1827.
Schubertin viimeisinä elinvuosina hänen terveytensä alkoi nopeasti huonontua. Silti hän sävelsi vielä eräitä mestariteoksia, kuten laulusarja Winterreisen (1827). Winterreise sisälsi yhteensä 24 laulua. Sarja on nykyään vähintään yhtä tunnettu kuin neljä vuotta aikaisemmin sävelletty Die schöne Müllerin. Erityisen arvostettu on sarjan viides laulu, Der Lindenbaum. Muita vuosina 1827–1828 sävellettyjä teoksia olivat muun muassa Fantasia pianolle ja viululle, kaksi pianotrioa, yksi messu sekä jousikvintetto C-duurissa.
Schubert kuoli veljensä Ferdinandin asunnossa Wienissä 19. marraskuuta 1828 ainoastaan 31 vuoden iässä. Hän oli taistellut syfilistä vastaan vuodesta 1822 tai 1823 lähtien. Kuolinsyy oli todennäköisesti lavantauti. Myös elohopeamyrkytystä on epäilty. Schubert haudattiin hänen omasta toivomuksestaan Ludwig van Beethovenin viereen. Vuonna 1888 sekä Beethovenin että Schubertin haudat siirrettiin Zentralfriedhof-nimiselle hautausmaalle, johon myös kuuluisat säveltäjät Johannes Brahms ja Johann Strauss nuorempi on haudattu.
Myöhemmin moni romantiikan ajan säveltäjä otti vaikutteita Schubertin tyylistä.
[muokkaa] Schubertin kuoleman jälkeinen aika
Vuonna 1838, kymmenen vuotta Schubertin kuoleman jälkeen, saksalainen säveltäjä Robert Schumann löysi matkalla Wienissä ollessaan Schubertin C-duuri- sinfonian partituurin. Partituuri vietiin Leipzigiin ja sinfonia ensiesitettiin siellä samana vuonna. Robert Schumannin tiedetään sanoneen, että teos oli paras instrumentaalisävellys sitten Ludwig van Beethovenin kuoleman 1827. Tämä Schubertin yhdeksäs, "Suuri sinfonia", on yksi hänen melodisimmista ja tunnetuimmista teoksistaan. Schumannin ystävä, Franz Liszt, sovitti myös 50 Schubertin säveltämää liediä pianolle. Vuonna 1872 Schubertille pystytettiin muistomerkki Wienin Stadtparkiin.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Sinfoniat
- Nro 1 D-duuri, D 82
- Nro 2 B-duuri, D 125
- Nro 3 D-duuri, D 200
- Nro 4 c-molli, D 417
- Nro 5 B-duuri, D 485
- Nro 6 C-duuri "Pieni C-duuri-sinfonia", D 589
- Nro 7 E-duuri (kadonnut)
- Nro 8 h-molli "Keskeneräinen sinfonia", D 759
- Nro 9 C-duuri "Suuri C-duuri-sinfonia", D 944
[muokkaa] Pianoteokset
- 12 valssia D 145
- 36 valssia D 365
- 21 sonaattia: mm. Nro 6 Es-duuri, D 568 ja Nro 21 B-duuri, D 960
- Fantasia C-duuri "Wanderer-fantasia", D 760
- Moments musicaux nro:t 1–6, D 780
- Kahdelle pianolle duo C-duuri, D 813
- Impromptut D 899, D 935 ja D 946
[muokkaa] Liedit
- Gretchen am Spinnrade, D 118
- Heidenröslein, D 257
- Erlkönig, D 328
- Der Wanderer, D 493
- Der Tod und das Mädchen, D 531
- An die Musik, D 547
- Die Forelle, D 550
- Die Schöne Müllerin, D 795 (laulusarja, 20 liediä)
- Winterreise, D 911 (laulusarja, 24 liediä)
- Schwanengesang, D 957 (kustantajan kokoama laulusarja, 14 liediä)
[muokkaa] Hengelliset teokset
- 6 messua
- Lazarus, D 689
- Ave Maria, D 839
- Deutsche Messe, D 872
[muokkaa] Kamarimusiikki
- 15 jousikvartettoa, mm. Nro 14 d-molli "Der Tod und das Mädchen", D 810
- Kvintetto pianolle ja jousille A-duuri "Forelli-kvintetto", D 667
- Allegro assai jousikvartetille c-molli, D 703
- Oktetto F-duuri, D 803
- Unkarilainen melodia sellolle ja pianolle, D 817
- Pianotrio nro 1 B-duuri, D 898
- Pianotrio nro 2 Es-duuri, D 929
- Jousikvintetto C-duuri, D 956
