Edvard Valpas-Hänninen

Wikipedia

Edvard Valpas-Hänninen (6. syyskuuta 1873 Saarijärvi – 11. tammikuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen lehtimies ja poliitikko.

Valpas-Hänninen kuului Suomen työväenliikkeen alkukauden merkittävimpiin johtajiin. Hän toimi Työmies-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana vuosina 1901–1918. Edvard Valpas-Hänninen tuomittiin sisällissodan jälkeen vankilaan ja hän istui vankilassa vuosina 1920–1924.

Sisällysluettelo 1 Nuoruus 2 Toimittajana 3 Poliitikko Edvard Valpas-Hänninen 4 Sisällissodan aika 5 Paluu Suomeen 6 Toiminta Ay-liikkeessä 7 Muuta 8 Teokset 9 Viitteet 10 Lähteet

[muokkaa] Nuoruus

Edvard Valpas-Hännisen vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Gabriel Hänninen ja Hedda Rutanen. Varhaislapsuutensa Edvard vietti Multialla, mutta hänen ollessaan vähän yli 10-vuotias, hänen vanhempansa muuttivat Ähtärin Myllymäelle kauppiaiksi, missä hänen isänsä pitikin kauppaa elämänsä loppuun saakka^[1]. Valpas-Hänninen kävi seitsemän luokkaa Vaasan suomalaista lyseota, mutta joutui lopettamaan koulunkäyntinsä kesken, eikä koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi. Koulunkäynnin lopetettuaan hän työskenteli rakennustyömailla aputöissä sekä myöhemmin muun muassa muurarina Helsingissä 1896–1899. Valpas-Hänninen oli myös Suomen muurarien liiton sihteerinä vuosina 1898–1899.

[muokkaa] Toimittajana

Vuonna 1897 Valpas-Hänninen ryhtyi kirjoittamaan työnsä ohessa Työmieslehteen, toimien Työmieslehden avustajana pari vuotta. Vuonna 1899 hänet palkattiin vakinaiseksi toimittajaksi Työmieslehden toimitukseen. Vuonna 1901 Valpas-Hänninen valittiin Työmieslehden päätoimittajaksi^[2], jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1918 saakka. Edvard Valpas-Hännisen ura Työmies-lehden päätoimittajana oli lehden historian pisin, se on pidempi kuin kenelläkään hänen seuraajistaan, Työmies-lehteä seuranneen Suomen sosialidemokraatin ja Uutispäivä Demarin päätoimittajalla.

[muokkaa] Poliitikko Edvard Valpas-Hänninen

Työmieslehden päätoimittajaksi valinnan jälkeen Valpas-Hänninen kuului sosiaalidemokraattisen puolueen johtohenkilöihin. Vuosina 1906–1909^[3] hän toimi puolueen puoluehallinnon puheenjohtajana, joka vastasi nykyistä puolueen puheenjohtajan asemaa. Edvard Valpas-Hänninen toimi kansanedustajana 1907–1914 ja 1917. Puolueessaan hän edusti jyrkän vallankumouksellista linjaa.

[muokkaa] Sisällissodan aika

Kansalaissodan alkaessa Edvard Valpas-Hännisen johtaman Työmies-lehden toimituksesta nousi harvinaisen paljon miehiä valtion johtoon, eli punaisten kansanvaltuuskuntaan, joka toimi punaisen Suomen hallituksena.

Kansanvaltuuskuntaan valittiin kaikkiaan seitsemän Työmies-lehden toimittajaa, heistä Kullervo Manner on ainoana suomalaisena kantanut sotilasdiktaattorin kyseenalaista arvonimeä.

Mannerin lisäksi punaisen Suomen hallituksessa istuivat Työmies-lehden toimittajat Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola, Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta, Emil Elo sekä Eero Haapalainen. Sodan kääntyessä tappiolliseksi ministerikunta pakeni Neuvosto-Venäjälle tovereiden turviin.

Vaikka Edvard Valpas-Hänninen edusti sosialidemokraattisessa puolueessa jyrkkää vallankumouksellista linjaa, hän saman aikaan puhui myös voimakkaasti anarkistista ja terroristista toimintaa vastaan. Ehkä juuri tuosta syystä Edvard Valpas-Hänninen ei halunnut osallistua sisällissotaan millään tavalla aktiivisesti.

Työmies-lehden toimittajakunnan vallankumouksellisuudesta huolimatta lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen suhtautui kumoukseen ja sisällissotaan hyvin pessimistisesti. Sodan alkupäivinä kadulla järjestömies Juuso Suomiseen törmännyt Valpas-Hänninen ennusti vallankumouksen kääntyvän suureksi pannukakuksi.

Sodan päättymisen jälkeen Edvard Valpas-Hänninen kuitenkin katsoi parhaaksi paeta Neuvosto-Venäjälle, mikä jälkeenpäin katsoen todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Neuvosto-Venäjällä ollessaan hän toimitti Pietarissa ilmestynyttä maltillista Vapaus-lehteä. Lehden perustivat sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneet suomalaiset.

[muokkaa] Paluu Suomeen

Vuonna 1920 Edvard Valpas-Hänninen palasi takaisin kotimaahan. Välittömästi Suomeen paluun jälkeen hänet vangittiin ja myöhemmässä oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksesta sekä osallisuudesta kapinan alkuunpanemiseen. Tasavallan presidentti J. K. Ståhlberg armahti Valpas-Hännisen vuonna 1924.

[muokkaa] Toiminta Ay-liikkeessä

Armahduksensa jälkeen vuosina 1924–1930 Edvard Valpas-Hänninen toimi Suomen Ammattijärjestön kirjallisena sihteerinä.

[muokkaa] Muuta

1900 luvun alkupuolella Edvard Valpas-Hänninen osallistui myös muuhun kuin poliittiseen järjestötoimintaan. Hän oli muun muassa perustamassa urheiluseuraa Helsingin Jyry^[4]. Helsingin Jyry perustettiin Yrjönkatu 27:n HTY:n pihalla elokuun 22 päivänä 1902. Edvard Valpas-Hännisellä oli erityinen tehtävä tarkistaa perustettavan urheiluseuran säännöt. Jyry oli HTYn alainen, kuten monet työväenurheiluseurat tuohon aikaan alkuvaiheissaan olivat.

Teki erilaisia kirjallisia töitä 1930–1937

Sanomalehtityönsä lisäksi Edvard Valpas-Hänninen kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia, sekä muistelmateoksen Torpista kivitaloon (1908).

[muokkaa] Teokset

• Työläisnuoriso mukaan: pari riitapuhetta. Omakustanne 1901
• Mikä menettelytapa?: työväenliikkeen taktiikasta. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1904
• Porvarilliset ja anarkismi: Tri Gustav Bangin mukaan. Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1908
• Torpista kivitaloon. Helsingin Työväenyhdistyksen asunnot vuosina 1883–1908: Kivitalon vihkijäisjuhlaan lokakuun 17–18 päiviksi, toimittanut Edvard Walpas. 1908

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Riukulehto, Sulevi: Politiikan pyörteissä kansakunnan kohtalonhetkellä. Edvard Valpas–Hänninen (1873–1937). Ympyriäinen X, 16–18. Ähtäri 1998.
2. ↑ Uutispäivä Demari historia ja arkisto
3. ↑ *SDP:n historia ja arkisto
4. ↑ Helsingin Jyry [1]

[muokkaa] Lähteet

• Uutispäivä Demari historia ja arkisto
• SDP:n historia ja arkisto
• Helsingin Jyry [2]
• Hannu Soikkanen; Edvard Valpas-Hänninen. Teoksessa Tiennäyttäjät, toim. Hannu Soikkanen. Helsinki, Tammi. 19687
• Edvard Valpas-Hänninen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.

Edeltäjä: Emil Perttilä

SDP:n puheenjohtaja 1906–1909

Seuraaja: Matti Paasivuori