Chilen sosialistinen puolue
Wikipedia
| Partido Socialista de Chile (PS) Chilen Sosialistinen Puolue |
|
|---|---|
| Perustaminen | 19. huhtikuuta 1933 |
| Puheenjohtaja | Ricardo Núñez |
| Chilen presidentit | Salvador Allende Gossens, Ricardo Lagos Escobar ja Michelle Bachelet Jeria |
| Puoluesihteeri | Camillo Escalona |
| Kansanedustajia | 15 kansalliskongressissa eli alahuoneessa, 5 senaatissa eli ylähuoneessa. |
| Kansainvälinen jäsenyys | Sosialistinen internationaali |
| Kotisivu | http://www.pschile.cl |
Chilen sosialistinen puolue (esp. Partido Socialista de Chile) on poliittinen puolue Chilessä ja on mukana Chilen nykyisessä Demokraattisten puolueiden koalition (esp. Concertación de Partidos por la Democracia) hallituksessa. Sosialistisen puolueen ehdokas Chilen presidentti Ricardo Lagos Escobar voitti maan presidentinvaalit vuonna 1999. Ensimmäisellä kierroksella hän sai äänistä 48 % ja toisella kierroksella 51,3 % äänistä. 16. joulukuuta 2001 pidetyissä vaaleissa, Demokraattisten puolueiden koalition jäsenenä, sosialistinen puolue sai 10 paikkaa 117:stä kansalliskongressin eli alahuoneen paikasta ja 5 paikkaa senaatin eli ylähuoneen 38:sta paikasta. Vuoden 2005 vaaleissa puolue sai 15 paikkaa kongressiin ja 8 paikkaa senaattiin.
Sosialisti Michelle Bachelet voitti presidentinvaalit 2005 ja näin ollen hänestä tuli Chilen ensimmäinen naispuolinen presidentti.
[muokkaa] Historia
Puolue perustettiin huhtikuussa 19. huhtikuuta 1933. Chilen sotilasvallankaappauksessa syrjäytetty Chilen entinen presidentti Salvador Allende oli yksi puolueen perustajista. Salvador Allende on myös tavallaan puolueen oma marttyyri hänen tehtyään itsemurhan armeijan presidentinpalatsin piirityksen yhteydessä. Allende oli myös ainut sosialistijohtaja Chilessä, joka sai taas yhdistettyä anarkistit, kommunistit, vallankumoukselliset marxilaiset, maltilliset sosialistit ja sosiaalidemokraatit Unidad Popular -kansanrintaman alle.
Vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen puolue kiellettiin yhdessä muiden kansanrintamahallituksen vasemmistopuolueiden kanssa. Puolue hajosi useiksi eri maanalaisiksi ryhmiksi, jotka yhdistyivät vasta 27. joulukuuta 1989 sotilashallinnon ja Augusto Pinochetin vallan loputtua. Puolue luopui sotilasvallankaappauksen jälkeen vallankumouksellisesta marxismista. Puolueen jäsenet ja johtajat vangittiin ja/tai teloitettiin sotilasvallankaappauksen jälkeen. Puolueen johtajista sotilasvallankaappauksen jälkeen katosivat mm. Victor Olea Alegria vuonna 1974 ja Carlos Lorca vuonna 1975.
