Avaruustoiminta

Wikipedia

Kansainvälinen avaruusasema on yksi merkittävimmistä meneillään olevista avaruustoiminnan hankkeista. Kuva on otettu avaruussukkula Endeavourista elokuussa 2007, avaruuasemasta irtaantumisen jälkeen.

Avaruustoiminta on yleisnimitys ihmisen toiminnalle avaruudessa.

[muokkaa] Avaruustoiminta-termi

Avaruustoiminta on 1990-luvulla käyttöön otettu sateenkaaritermi, jolla pyritään kuvaamaan sitä, että tieteellisen avaruustutkimuksen lisäksi avaruuteen liittyy muun muassa sotilaallista ja kaupallista käyttöä (esim. satelliittitietoliikenne). Samaa toimintaa kutsuttiin 1950- ja 1960-luvuilla avaruuden valloitukseksi. Tuo termi liittyi kylmään sotaan ja avaruuskilpaan mutta sen käyttö hiipui 1970-luvun alusta alkaen. Avaruustoiminnasta suurin osa on verovaroin rahoitettua. Useille alan yrityksille avaruusjärjestöt muodostavat niiden liiketoiminnan suurimman asiakassegmentin.

[muokkaa] Historia

Katso myös: Avaruustoiminnan aikajana ja Avaruuskilpa

[muokkaa] Satelliitti avaruuteen

Avaruustoiminnan juuret juontavat toisen maailmansodan aikaiseen asekehittelyyn. Saksa laukaisi 3. marraskuuta 1942 V2-ohjuksen kehittämiseen kuuluneen V2-A4:n. Se nousi 80 km:n korkeuteen. Sodan loppuessa Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Yhdistynyt Kuningaskunta tavoittelivat sodan hävinneen saksan raketti osaamista. Yhdysvallat onnistui tässä parhaiten ja 24. helmikuuta 1949 laukaistu Bumber-raketti kohosi 600 km:n korkeuteen. Rakettien jatkokehittely liittyi mannertenvälisten ohjusten rakentamiseen.

Avaruustoiminnan voidaan katsoa varsinaisesti alkaneen vuonna, kun Neuvostoliiton miehittämätön Sputnik 1- satelliitti laukaistiin avaruuteen 4. lokakuuta 1957. R-7-raketilla laukaistu Sputnik 1 painoi noin 83 kg ja sen arvellaan lentäneen noin 250 km:n korkeudella. Satelliitissa oli 20 ja 40 MHz radiolähettimet, joiden lähettämää "beeb"-signaalia voitiin kuunnella kolmen viikon ajan ympäri Maata kunnes niiden pattereista loppui virta. Sputnik palasi ilmakehään 3. joulukuuta 1958 ja paloi tuhkaksi.

Neuvostoliiton onnistuminen ajoi Yhdysvallat lisämään panostustaan avaruustomintaan. Sputnikista syttynyt kylmän sodan hengessä käyty avaruuskilpa leimasi koko avaruustoiminnan alkuvaihetta. Neuvostoliitto laukaisi Sputnik 2:n 3. marraskuuta. Mukana ollut Laika-koira oli ensimmäinen eläin avaruudessa. Yhdysvallat laukaisi ensimmäisen onnistuneen satelliittinsa Explorer 1:n 1. helmikuuta 1958.

[muokkaa] Ihminen avaruuteen

12. huhtikuuta 1961 laukaistu Neuvostoliiton Vostok 1 vei ihmisen ensimmäistä kertaa avaruuteen ja kiertoradalle. Avaruusalus kiersi tunnin ja 48 minuuttia kestäneen lennon aikana kerran Maan ympäri. Ensimmäisen avaruuslentäjän Yuri Gagarinin lento aloitti miehitettyjen avaruuslentojen aikakauden. Yhdysvallat laukaisi 5. toukokuuta Freedom 7-avaruualuksen ja Alan Shepardin avaruuteen mutta se ei kiertänyt Maata. Vasta Yhdysvaltain 20. helmikuuta 1962 laukaistu kolmas avaruusalus Friendship 7 ja John Glenn kiersivät Maan.

[muokkaa] Ihminen Kuuhun

18. maaliskuuta 1965 Aleksei Leonov teki ensimmäisen ihmisenä avaruuskävelyn. Jälleen Yhdysvallat oli hivenen myöhässä, sillä pari kuukautta myöhdemmin 3. kesäkuuta Edward White suoritti ensimmäisen yhdysvaltalaisen tekemän avaruuskävelyn. Yhdysvaltalaiset Gemini 7 ja Gemini 6 avaruusalukset suorittivat ensimmäisen miehitettyjen avaruusalusten kohtaamisen 15. joulukuuta 1965. Alukset olivat muutaman metrin päässä toisistaan useiden kierrosten ajan. Gemini 8 suoritti ensimmäisen telakoitumisen 16. maaliskuuta 1966.

Neuvostoliiton 2. tammikuuta 1959 laukaisema Luna 1 saavutti ensimmäisenä luotaimena Kuun läheisyyden 34 tunnin lennon jälkeen. 12. syyskuuta 1959 lähetty Luna 2 oli ensimmäinen Kuuhun osunut luotain. Neuvostoliiton 31. tammikuuta 1966 laukaisema Luna 9 laskeutui 3. helmikuuta ensimmäisenä luotaimena pehmeästi Kuuhun.

Neuvostoliitto tavoitteli myös ihmisen lähettämistä Kuuhun mutta lukuisien epäonnistumisien jälkeen yritykset lopetettiin. Tähän saakka avaruuskilpaa johtanut Neuvostoliitto menetti johtoasemansa Yhdysvalloille, joka on sitä pitänyt tähän päivään saakka. Yhdysvaltojen Apollo-ohjelman tarkoituksena oli tehdä miehitetty lento Kuuhun. 16. heinäkuuta 1969 laukaistu Apollo 11 saavutti tavoitteen, kun 21. heinäkuuta klo 2.56 Neil Armstrong astui Kuun pinnalle ja lausui historialliset sanat "That's one small step for (a) man, one giant leap for mankind." ("Tämä on pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle.")

[muokkaa] Muita saavutuksia

Neuvostoliitton Venukseen 12. helmikuuta 1961 lähettämä Venera 1 oli ensimmäinen toiselle planeetalle lähetetty luotain mutta se epäonnistui. Ensimmäinen onnistunut planeettaluotain oli Yhdysvaltojen 27. elokuuta 1962 laukaisema Mariner 2. Venera 3 törmäsi ensimmäisenä luotaimena toiselle planeetalle, Venukselle, 1. maaliskuuta 1966. 1971 laukaistu Venera 7 laskeutui ensimmäisenä luotaimena pehmeästi ja toimintakuntoisena toiselle planeetalle. Venera 9 lähetti ensimmäiset kuvat toisen planeetan pinnasta.

Yhdysvaltojen Mariner 10 lensi toistaiseksi ainoana luotaimena Merkuriuksen ohi vuonna 1974. 1965 laukaistu Mariner 4 ohitti ensimmäisenä luotaimen Marsin. Ensimmäisenä Marsiin laskeutui Neuvostoliiton Mars 3 luotain mutta ensimmäisenä kuvia lähetti Yhdysvaltojen Viking 1 laskeutuja vuonna 1976.

[muokkaa] Kaksinapaisen kilvan loppu

Avaruuskilvan ja avaruustoiminnan alkukauden päätepisteenä voidaan pitää Yhdysvaltojen onnistunutta kuulentoa vuonna 1969. Tämän jälkeen ei ollut enää samalla tavalla merkittäviä virstanpylväitä saavutettavana. Heinäkuussa 1975 Apollo- ja Sojuz-alukset telakoituivat toisiinsa erillisen telakointimoduulin avulla Maan kiertoradalla ensimmäisessä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisessä yhteislennossa.

Yhdysvallat aloitti jo pitkään pohjustetun avaruussukkulaohjelmansa muodollisesti 5. tammikuuta 1972 ja ensimmäinen sukkula laukaistiin 12. huhtikuuta 1981. Yhdysvaltain ilmavoimien osallistuminen ohjelmaan kiristi uudelleen asevarustelua ja Neuvostoliitto vastasi omalla Buran sukkulalla ja Energija-kantoraketilla. 1980-luvun alussa Yhdysvallat alkoi kehittää mannertenvälisten ohjusten torjumiseen tarkoitettua avaruuteen sijoitettavaa ohjuspuolustusjärjestelmää Strategic Defense Initiativea. Se kiristi asekilpailua edelleen sillä toteutuessaan se horjuttaisi kauhun tasapainoa. Asekilpa ja kylmä sota päättyi Neuvostoliiton ja Itäblokin hajoamiseen 1989.

1990-luvulla ja 2000-kymmenluvulla avaruustoiminnan keskiöön on noussut kansväinvälinen yhteistyö, josta Kansainvälinen avaruusasema on selkein esimerkki. Toisaalta avaruuskilpa on uudelleen käynnistymässä aiempaa useamman kilpailijan välillä. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton raunioilta nousevan Venäjän lisäksi Kiina on lähettänyt ihmisen avaruuteen. Näiden lisäksi Intialla, Japanilla ja ESAlla on valmiudet lähettää satelliitteja kiertoradoille. Yhdysvalloilla, Venäjällä, Kiinalla, Intialla ja Japanilla on myös suunnitelmia tehdä miehittämättömiä ja miehitettyjä lentoja Kuuhun tai sen kiertoradalle.

[muokkaa] Avaruustoiminnan koko 2000-luvulla

2000-luvun alussa arvioitiin, että koko maailman avaruustoiminnan suuruus olisi rahassa mitattuna vuosittain noin 100 miljardia euroa.

Avaruudessa on noin 800 toimivaa satelliittia, joista puolet on Yhdysvaltain ja yhdysvaltalaisten yritysten omistamia.

Tästä luvusta noin puolet on eri avaruusjärjestöjen ja eri asevoimien avaruustoimintaa. Vuonna 2005 verovarojen panostus avaruustoimintaan oli (suuruusjärjestyksessä)

• Yhdysvaltain NASA panostaa lähes 20 miljardia dollaria avaruustoimintaan.
• Yhdysvaltain puolustusministeriö käyttää noin 20 miljardia dollaria, josta valtaosa kanavoituu Yhdysvaltain ilmavoimien Space Commandin kautta. Se onko Yhdysvaltain tiedusteluorganisaatioiden, etenkin CIAn ja NROn, kaikki avaruusrahoitus tässä, on edelleen epäselvä asia.
• Euroopan avaruusjärjestön budjetti on noin 3,8 miljardia euroa.
• Ranskan avaruusjärjestö CNES käyttää noin 2,2 miljardia euroa omaan toimintaansa ja on ESA:n suurin rahoittaja.
• Japanin avaruusjärjestön (JAXA) budjetti on kaksi miljardia euroa vuodessa.
• Venäjän avaruusjärjestön satsaus on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa, mutta sillä saa aikaan enemmän kuin EU:ssa tai Yhdysvalloissa saisi vastaavalla summalla.
• Saksan avaruusjärjestö (DLR) on ESAn jäsenmaista toiseksi suurin avaruustoiminnan kansallinen rahoittaja. Sen budjetti on noin miljardi euroa.
• Italian avaruusjärjestö (ASI) on ESAn kolmanneksi suurin avaruustoiminnan rahoittaja. Sen panostus on noin 900 miljoonaa euroa.
• Intian avaruusjärjestö (ISRO) panostaa 815 miljoonaa dollaria vuodessa. Budjetti on voimakkaasti kasvava.
• Kiina panostaa 500 miljoonaa dollaria vuodessa. Tämän "ostovoima" on paljon suurempi kuin vastaavan rahasumman Yhdysvalloissa ja EU:ssa.
• Englannin siviiliavaruustoimintaa suuntaama panostus on hieman suurempi kuin Espanjan, mutta Englannilla ja Yhdysvalloilla on pitkäaikainen tiedustelusatelliittien toteutuksen ja käytön yhteistoiminta. Sen puitteissa Englanti rahoittaa Yhdysvalloissa tapahtuvaa Englannin avaruustoimintaa. Englannin panostus on noin 400 miljoonaa dollaria
• Euroopan komissio rahoitti 2000-luvun alkupuolella avaruustoimintaa ainakin 150 miljoonalla eurolla vuosittain. Sen rahoitus kohdistuu sovellutuksien tutkimus- ja kehitystoimintaan eikä niinkään nk. lentosegmenttiin, pois lukien Galileo-navigaatiosatelliittien toteutus. Seitsemännessä puiteohjelmassa Komissio panostaa 7 vuoden aikana ainakin 1,4 miljardia euroa, josta rahoitetaan noin 650 miljoonalla eurolla GMES Sentinel-kaukokartoitussatelliittien toteutusta yhdessä ESAn kanssa.
• Belgian panostus on 230 miljoonaa dollaria
• Espanjan panostus on 175 miljoonaa dollaria
• Alankomaiden panostus on 160 miljoonaa dollaria
• Etelä-Korean panostus on 150 miljoonaa dollaria
• Sveitsin panostus on 110 miljoonaa dollaria
• Ruotsin panostus on 100 miljoonaa dollaria
• Brasilian panostus on 100 miljoonaa dollaria
• Yllä mainittujen summa on noin 45 miljardia euroa.

Loppu tulee satelliittien tuottaman hyödyn lisäarvosta maan päällä, josta valtaosa on satelliittitelevisioyhtiöiden liikevaihtoa. Toisinaan puhutaan myös avaruussegmentin liikevaihdosta ja maasegmentin liikevaihdosta. Vuonna 2006 laukaistiin 107 satelliittia, joka oli 32% enemmän kuin vuonna 2005. Kasvu voi olla satelliittien valmistuksen viivästymisestä johtuvaa, jolloin vuosi 2007 olisi taas pienempivolyyminen ja 2008 kasvuvuosi? Myös mikrosatelliittien määrä on kasvussa - yksi kantoraketti voi laukaista 10-20 satelliittia, joiden toiminta-aika ja -teho ovat kuitenkin alhaisia. Vuonna 2006 laukaistujen satelliittien arvo oli 9,4 miljardia dollaria jollain mittarilla arvioituna (vakuutusmaksut?).

Usein tuotokseksi lasketaan nk. välillisiä hyötyjä eli esim. tarkkojen satelliittimittausten ansiosta tarkempien sääennusteiden avulla laskennallisesti arvioituja hyötyjä (tai vähempiä menetyksiä).

[muokkaa] Vuoden 2005 avaruustoiminta

Rakettien laukaisut

• Arianespace teki viisi Ariane 5-laukaisua

• Venäjän avaruusjärjestö teki seitsemän Sojuz-laukaisua, kolme Proton-laukaisua ja seitsemän muuta kantorakettilaukaisua
• Starsem (ranskalais-venäläinen yhtiö) kolme Sojuz-laukaisua
• Eurockot-yhtiö (saksalais-venäläinen yhtiö) teki yhden Rockot-laukaisun

• Kiinan kansantasavalta teki kaksi ? Pitkä Marssi-laukaisua
• JAXA teki yhden H-2-laukaisun ja yhden M-5-laukaisun
• ISRO teki yhden GSLV ja yhden PSLV laukaisun

• Boeing teki kolme Delta 2-laukaisua
• Lockheed-Martin teki kaksi Titan 4-laukaisua
• NASA teki yhden avaruussukkulalennon
• Orbital Sciences Corporation-yhtiö (Yhdysvallat) teki kaksi Minotaur- ja yksi Pegasus-laukaisua.
• International Launch Services (Lockheed Martin ja venäläinen Krunitsev) teki yhden Atlas 3-, kaksi Atlas 5 ja neljä Proton-laukaisua
• Sea Launch (Boeingin ja ukrainalainen Južnoje-yhtiön yhteisyritys) teki neljä Zenit-laukaisua (ukrainalainen, suurelta osin venäläisistä komponenteista tehty, kantoraketti)

Vuonna 2005 tehtiin yhteensä 53 satelliittilaukaisua, joissa oli käytössä neljä ukrainalaista, viisi EU:n, kuusi aasialaista, 12 yhdysvaltalaista ja 25 venäläistä kantorakettia.

2005 tilattiin yhteensä 20 tietoliikennesatelliittia seitsemältä niitä valmistavalta yhtiötä.

Lähde: Peter de Selding, "Commercial satellite sales rebound in 2005", Space News, 9.1.2006.

[muokkaa] Avaruustoiminnan lajit ja alan toimijat

Avaruustoiminta voidaan toimijan mukaan jakaa institutionaaliseen ja kaupalliseen toimintaan. Toisaalta toiminnan laadun mukaan voidaan avaruustoiminta jakaa sotilaalliseen, tieteelliseen ja kaupalliseen toimintaan.

[muokkaa] Institutionaalinen siviiliavaruustoiminta

Pääartikkeli: Institutionaalinen avaruustoiminta

Katso myös: Avaruustutkimus

Institutionaalinen siviiliavaruustoiminta, joka on tyypillisesti kansallisen tai kansainvälisen avaruujärjestön toteuttamaa

• uusien kantorakettien kehittäminen
• Miehitetyt avaruuslennot ovat NASAn, Venäjän avaruusjärjestön ja ESAn suurimpia toiminta-alueita: ks. mm. Avaruussukkula ja ISS-avaruusasema ja niiden edeltäjät.
• avaruustutkimus: maan lähiavaruuden tutkimus, auringontutkimus, planeettatutkimus, satelliittiastronomia, kosmologia, eksoplaneettojen kartoitus, astrobiologia. Tämä tutkimus voidaan luokitella myös mittausten aallonpituuden perusteella.
• tieteellinen maan kaukokartoitus
• kansallisten ja ylikansallisten avaruusorganisaatioiden toiminta

Laukaisukeskukset

• Baikonurin kosmodromi entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä Kazakstanissa, on Venäjän avaruusjärjestön käytössä.
• Guyanan avaruuskeskus Etelä-Amerikassa (Ranskan hallussa oleva alue) on Euroopan avaruusjärjestön käytössä, se tunnetaan myös paikannimellä Kourou.
• Kennedyn avaruuskeskus Yhdysvalloissa on NASAn osuus Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta, josta loppu kuuluu Yhdysvaltain ilmavoimille.
• Plesetskin kosmodromi Venäjällä
• Kiinan kansantasavallassa on kolme satelliittien laukaisukeskusta.
• Ukrainalais-yhdysvaltalaisella Sea Launch-yhtiöllä on laukaisuasema Tyynellä valtamerellä. Se on entinen porauslautta.

[muokkaa] Sotilaallinen avaruustoiminta

Pääartikkeli: Sotilaallinen avaruustoiminta

Sotilaallinen avaruustoiminta kattaa vakoilusatelliitit, ohjushyökkäysten ennakkovaroitussatelliitit (esim. DSP-satelliitit) ja esim. Strategic Defense Initiative-aloitteen. Sen lisäksi sotilaalliseen avaruustoimintaan kuuluu suuri määrä tietoliikennesatelliitteja (esim. USAFin UHF-alueen satelliitit) ja sääsatelliitteja (esim. USAFin DMSP-ohjelma).

Arvioidaan, että 2/3 avaruudessa toimivista satelliiteista on sotilaallisia. 1957-1992 Neuvostoliitto laukaisi noin 2000 sotilaallista avaruusalusta ja Yhdysvallat on laukaissut noin 1000 sotilaallista avaruusalusta. Euroopassa lähinnä Ranska, Englanti ja NATO ovat laukaissseet sotilaallisia satelliitteja. Muita sotilassatelliittimaita ovat ainakin Kiina ja Israel.

Vuoden 2006 jälkipuolella Yhdysvaltain asevoimat syyttivät sisäisessä julkaisussaan Kiinaa siitä, että sokaisee laserilla Yhdysvaltain tiedustelusatelliitteja. (http://www.military.com/features/0,15240,116694,00.html) Sama syytös on esitetty 1980-luvulla, jolloin Neuvostoliittoa syytettiin DPS-satelliittien häirinnästä laser-säteellä (todennäköinen syy oli se, että DPS:n ilmaisimiin tuli liikaa IR-säteilyä Siperian suuresta metsäpalosta?)

[muokkaa] Kaupallinen avaruustoiminta

Pääartikkeli: Kaupallinen avaruustoiminta

Kaupallista avaruustoimintaa on yrityksissä tapahtuva toiminta:

• satelliittien suunnittelu ja valmistus on selkeimmin mitattava osa liiketoimintaa, koska valtaosa niistä tehdään yrityksissä. Tämä tekee satelliittien valmistuksesta kaupallista toimintaa. Kuitenkin vuosina 1957 alkaen laukaistuista noin 7000 satelliitista suurin osa on tehty sotillaallisiin tarkoituksiin tai tieteelliseen tutkimukseen. Vain noin 20% laukaistuista satelliiteista on ollut kaupallisia teitoliikennesatelliitteja. Muu osa perustuu valtioiden verovaroin joko yksin tai eri kansainvälisten organisaatioiden kautta luomaan ja ylläpidettyyn markkinaan. Tieteellinen ja sotilaallinen kilpa oli vuodet 1957 - 1991 osa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisestä mittelöstä, jossa Ranska, Saksa, Italia, Englanti, Intia ja Kiina pyrkivät osoittamaan oman kykenevyytensä. Sittemmin kyseisen kapasiteetin ylläpito on jatkunut perusteena edelleen kansallisen tai alueellisen (esim. EU) (kilpailu)kyvyn osoitus.
  • Satelliittitietoliikenne ja tietoliikennesatelliitit ovat likimain ainoa avaruustoiminnan osa-alue, jolla on kaupallisia ja maksavia asiakkaita. Tietoliikennesatelliittienkin lopullinen käyttäjä oli Yhdysvaltoja lukuun ottamatta 1980-luvulle asti valtiollinen televisioyhtiö tai puhelinlaitos, jotka toteuttivat ostonsa alueellisten monopolien (INTELSAT, EUTELSAT jne.) kautta. 1990-luvun jälkipuolella uskottiin tämän toiminnan tulevan täysin kaupalliseksi ja laajenevan voimakkaasti liittyen tietoliikennealan hypeen Yhdysvalloissa ja EU-alueella. Pääosa tietoliikenteestä on TV-kuvan ja puheluiden (ml. Internet) välitystä.
    • Satelliittiteleviolinkkejä tarjoavat yritykset ovat 1990-luvulla konsolidoituneet s.e. suurimmat ovat SES Astra EU:ssa ja Viacom Yhdysvalloissa. TV-lähetysten digitalisointi voi muuttaa niiden markkinaosuutta. Yleinen oletus on, että maanpäällisten lähetysten, mm. kaapelitelevision, osuus kasvaa ja satelliittivastaanotto ei kasva. Englannissa satelliittitelevison nk. penetraation on Euroopan korkeimpia - Englannissa satelliittitelevisiota tulee mm. [[Rubert Murdoch]in] media-imperiumin voimavarat. Myös toiminnan alku Englannissa oli Euroopan ensimmäisiä 1970-luvun lopussa. Myös Italian Silvio Berlusconin media-imperiumiin kuuluu satelliittitelevisiolähetyksiä.
    • Satellittipuhelimet olivat suuri lupaus 1990-luvun jälkipuolella, mutta suurimmatkin hankkeet ovat olleet epäonnistumisia. Iridium (yritys) ja Globalstar jatkavat edelleen toimintaansa. Subvention nykykeinoihin kuuluu mm. seuraava: Italian laivaston merisotilaat saavat soittaa (itselleen) ilmaiseksi Globalstar-järjetselmän kautta.
  • Navigaatiosatelliittien (mm. GPS, GLONASS, Galileo) päätelaitteiden ja karttasovellutusten markkinat lasketaan yleensä mukaan arvioitaessa liiketoiminnan laajuutta.
  • kaukokartoitussatelliitit - vaikka nämä satelliitit miltei täysin verovaroin kustannettuja, niiden dataa jalostavat jossakin määrin myös yksityiset yritykset.
• Kantorakettien, esim. Ariane 5, Delta II, Pitkä Marssi, Proton ja Sojuz, suunnittelu ja valmistus ja niiden käyttö. Niiden käyttöön liittyvät verovaroin ylläpidetyt avaruuskeskukset. Kantoraketin myyntihinta on muutamasta miljoonasta eurosta muutamaan sataan miljoonaan euroon. Tämän alan myynti on suoraan verrannollinen laukaistujen satelliittien määrään. Kylmän sodan loppu notkautti myyntiä 1990-luvun alusta alkaen. Vapaassa kilpailussa olevien tietoliikennesatelliittien laukaisujen tilausmäärä putosi vuoden 2000 tienoolla - avaruuteen oli 1990-luvun lopussa laukaistu niin monta tietoliikennesatelliittia, että tiedonvälityksen ylikapasiteetti vähensi tulevien laukaisujen määrää. Näin on käynyt 1960-luvun lopusta alkean noin 10 vuoden välein.
• satelliittien maa-asemien valmistus. Toimintaan voidaan lukea myös yksityishenkilöiden, taloyhtiöiden jne. hankkimat satelliittivastaanottimet ja niiden antennit. Näitä valmistetaan paikallisesti likimain jokaisessa maassa.

[muokkaa] Katso myös

Avaruustoiminta

• avaruuslainsäädäntö, joka on sukua ilmailun lainsäädännölle
• Avaruustekniikan opetus Suomessa
• pienoismalliraketti
• Suomen avaruustoiminnan historia
• Vuoden 2008 miehittämättömät avaruuslennot

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Seppinen, Ilkka: Suomalaisen avaruustutkimuksen historia: Euroopan avaruusjärjestön jäsenyyteen asti. Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 951-570-573-8.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mark Waden kirjoittama Encyclopedia Astronautica
• Jonathan's Space Report - luettelot laukaistuista satelliiteista
• Tekesin avaruus.info avaruus.info -sivusto