Galileo (satelliittipaikannusjärjestelmä)

Wikipedia

Galileo on Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) yhteinen hanke eurooppalaisen satelliittipaikannusjärjestelmän kehittämiseksi. Järjestelmä on nimetty italialaisen tieteilijän Galileo Galilein mukaan. Galileo on alusta alkaen tarkoitettu siviilikäyttöön, toisin kuin amerikkalainen GPS, jota operoi Yhdysvaltain ilmavoimat.

Galileon on tarkoitus tarjota Euroopan maille riippumaton paikannusjärjestelmä, jossa on kaikille käyttäjille GPS:ää ja GLONASSia parempi tarkkuus ja paremmat paikannusominaisuudet korkeilla leveysasteilla.

[muokkaa] Satelliitit

Ensimmäinen kahdesta koesatelliitista, GIOVE A, laukaistiin 28. joulukuuta 2005. Laukaisun avulla järjestelmän radiotaajuusvaraus pysyi voimassa. GIOVE A oli alun perin Englannissa rakennettava varasatelliitti. GIOVE B, jonka rakensi Galileo Industries, laukaistiin lukuisten viivästysten jälkeen 27.4.2008^[1].

Alun perin koko 30-satelliittisen järjestelmän piti olla toimintavalmiina vuonna 2008, mutta valmistuminen on viivästynyt vuoteen 2012. Valmis järjestelmä koostuu 30 satelliitista (joista 3 varalla), jotka kiertävät maata kolmella MEO (Medium Earth Orbit)-radalla. Satelliittien ratakorkeus on 23222 km ja inklinaatio 56 astetta.

[muokkaa] Kehitystyö

Järjestelmän esisuunnittelu kesti vuodesta 1994 vuoteen 1998. Vuonna 1999 Euroopan komissio ilmoitti uuden siviilinavigaatiojärjestelmän rakentamisesta. ESA toteutti teknisen kehitystyön. ESAn ja EU:n välisen yhteistyön toteuttajaksi perustettiin Galileo Joint Undertaking -organisaatio. Se tilasi satelliitit Galileo Industries -yritykseltä, joka on Euroopan avaruusteollisuuden suuyritysten yhteenliittymä. Kiina liittyi mukaan hankkeeseen vuonna 2003. Mm. Venäjä, Intia ja Israel ovat keskustelleet Galileon toteuttamiseen liittymisestä.

Vuonna 2007 Euroopan komission usko järjestelmän yksityisen sektorin rahoitukseen loppui. Hanketta ehdotettiin nyt toteutettavaksi julkisella rahoituksella ESA:n ja EU:n kautta. Marraskuun lopussa EU:n jäsenmaat, Espanjaa lukuun ottamatta, pääsivätkin sopuun rahoituksesta. EU:n tavoitteena on saada järjestelmä käyttökuntoon vuoteen 2012 mennessä.^[2]