Espanjan kieli
Wikipedia
| Espanja | |
| Muu nimi | kastilia |
| Omakielinen nimi | español (castellano) |
| englanninkielinen nimi | Spanish (Castilian) |
| ranskankielinen nimi | espagnol (castillan) |
| Tiedot | |
| Alue |  Espanja,Latinalainen Amerikka (paitsi Brasilia),  Yhdysvallat |
| Virallinen kieli | Meksiko, Kolumbia, Espanja, Argentiina, Peru, Venezuela, Chile, Guatemala, Ecuador, Kuuba ja 10 muuta maata, Euroopan unioni ja YK |
| Puhujia | 360–400 miljoonaa |
| Sija | 2–4 |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Real Academia Española |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmät | itaaliset kielet romaaniset kielet iberoromaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | es |
| ISO 639-2 | spa |
| SIL | SPN |
| Ohje | |
Espanjan kieli (español tai castellano) kuuluu romaanisiin kieliin. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan, englannin ja hindin ohella ja lisäksi yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu arviolta 450 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään noin 360–400 miljoonaa. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Meksikossa. Myös Yhdysvalloissa on merkittävä espanjankielinen vähemmistö.
Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivätkö espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Espanja on virallinen kieli seuraavissa valtioissa:
[muokkaa] Espanjan kielen nimet
Espanjan kieli (español) tunnetaan myös nimellä kastilian kieli (castellano). Nimi viittaa Kastilian alueeseen, josta kieli on alun perin lähtöisin. Se, kumpaa nimeä kielestä käytetään, riippuu mm. asiayhteydestä, puhujasta ja paikallisista tottumuksista. Espanjalaiset käyttävät kastilia-nimeä erityisesti silloin, kun kieli rinnastetaan muihin Espanjan alueella puhuttaviin kieliin, joita ovat muun muassa katalaani, galego ja baski. Sen sijaan verrattaessa kieltä muiden maiden kansalliskieliin (esimerkiksi englantiin, ranskaan tai suomeen) on tavallisempaa nimittää sitä espanjaksi. Alueellisten kielten puhujat käyttävät kuitenkin lähes aina maan valtakielestä kastilia-nimeä (esim. katalaaniksi castellà, galegoksi castelán).
Latinalaisessa Amerikassa käytäntö vaihtelee maasta toiseen. Castellano on yleisempi nimitys kielelle mm. Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa, kun taas español on yleisempi Meksikossa ja Kolumbiassa. Chilessä molempia nimiä käytetään paljon, tiedotusvälineissä esimerkiksi puhutaan espanjan kielestä ja kouluissa opetetaan kastiliaa.
[muokkaa] Kirjaimet ja äänteet
Espanjan kielen ääntäminen on melko helppoa. Se on varsin foneettinen kieli, eli ääntäminen on hyvin lähellä kirjoitusta. Äänteetkään eivät ole suomalaisille ylivoimaisia ja ovat usein hyvin samantapaisia kuin suomessa. Vaikka suomalainen saavuttaa espanjassa helposti ymmärrettävän ääntämisen, espanjan kielen paino ja intonaatio saattavat tuottaa vaikeuksia.
Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat:
-
- a, b, c, ch, d, e, f, g, h, i, j, k, l, ll, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z
[muokkaa] Vokaalit
Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä.
a, o, e ovat vahvoja vokaaleja ja i ja u heikkoja. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, ts. kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, ne kuuluvat eri tavuihin:
-
- Ma-rí-a
Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui "u" ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan treemalla:
-
- pingüino, nicaragüense
[muokkaa] Konsonantit
- b ja v äännetään samalla tavoin: [b] sanan alussa ja m:n ja n:n jälkeen. Muutoin heikkona [β]:nä (lähes sama kuin suomen v). Bilbao [bilˈβao], Córdoba [ˈkorðoβa], Habana [aˈβana]
- c äännetään kuten suomen [k] konsonantin ja a, o ja u:n edellä. e:n ja i:n edellä [θ] (kuten englannin thing). Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa c tällöin kuitenkin [s] (seseo). Cuba [ˈkuβa], Ceuta [ˈθeuta]
- ch vastaa suomen /tš/:ää ([ʧ]). Chile [ˈʧile]
- d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen [d], muutoin heikko [ð]. Sanan lopussa usein lähes äänetön. Salvador [salβaˈðor]
- f kuten suomen [f].
- g kuten suomen [g] sanan alussa tauon jälkeen ja n:n jälkeen. Muutoin heikko [ɣ]. e:n ja i:n edellä voimakas [x] (ach-äänne, saksan achtung). Yhdistelmissä gue ja gui u ei äänny (vrt. q). Granada [graˈnaða], Guernica [gerˈnika], Zaragoza [θaɾaˈɣoθa], Gerona [xeˈɾona]
- h yleisesti ei äänny. Sananalkuinen hu vastaa englannin w-äännettä (huevo (kananmuna) [ˈweβo]).
- j [x] (voimakas ach-äänne), kuten g e:n ja i:n edellä. Jaén [xaˈen]
- k kuten suomen [k], esiintyy vain lainasanoissa kuten 'kilo'.
- l kuten suomen [l]. Lima [ˈlima]
- ll alun perin liudentunut l, [ʎ]. Lleida [ˈʎeiða]. Ääntyy nykyään tällä tavoin lähinnä Pohjois-Espanjassa. Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa jj, osassa espanjankielistä Amerikkaa (mm. Argentiinassa) soinnillinen suhuäänne.
- m kuten suomen [m]. Madrid [maðˈri(ð)]
- n kuten suomen [n]. n muuttuu kuitenkin m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä. Navarra [naˈβara]
- ñ liudentunut n [ɲ], kuten savon murteen 'mänj'. Cataluña [kataˈluɲa]
- p kuten suomessa Pérez [ˈpeɾeθ]
- q [k], esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny Quito [ˈkito].
- r voimakas [r] (vrt. suomen perrkele) sanan alussa, l:n ja n:n jäljessä ja silloin kun on kirjoitettu 'rr'. Muutoin heikko yksitäryinen [ɾ]. Roma [ˈroma]
- s kuten suomen [s]. S:n ääntäminen c:n tapaan [θ]:na eräissä murteissa tunnetaan nimellä ceceo. Salamanca [salaˈmaŋka]
- t kuten suomen [t]. Toledo [toˈleðo]
- v ääntyy samoin kuin b. Valencia [baˈlenθia]. Kahden vokaalin välissä ääntyy frikatiivina [β] Cava ['kaβa].
- w esiintyy vain lainasanoissa.
- x vokaalien välissä [ks], konsonantin edellä joko [ks] tai [s]. Keskiaikaisessa espanjassa kirjain merkitsi suhu-s:ää ([ʃ]), josta kehittyi 1600-luvulla voimakas h ([x]). Tästä ovat jäänteenä nykyäänkin esim. erisnimet México, Texas ja Oaxaca, joissa lausutaan oikeinkirjoituksen vastaisesti [x]: [ˈmexiko], [ˈtexas] ja [oaˈxaka].[1][2]
- y hieman voimakkaampi suomen [j] (Espanjassa ja suuressa osassa Amerikkaa; kuitenkin soinnillinen suhuäänne samoilla alueilla kuin ll) mutta sana 'y' (ja) ääntyy [i] kahden konsonantin välissä. Vizcaya [biθˈkaja].
- z kuten c e:n ja i:n edellä [θ]. Zaragoza [θaɾaˈɣoθa]. Ääntyy Latinalaisessa Amerikassa s.
Espanjan ääntäminen on suomalaiselle pääsääntöisesti helppoa. Äänteistä suomalaisille vieraampia ovat vain ch, [θ], [ð], [ɣ], [x], nykyään harvinainen [ʎ], [ɲ] sekä myös molemmat r-äänteet, joiden väliin suomalainen r asettuu. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen etuvokaalin edellä [θ]:na ei ole peräisin s-vikaiselta kuninkaalta, vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos; keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, ʧ, ja sibilantteja yksi, s. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samalla tavalla.
S ei voi aloittaa sanaa eikä tavua, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen asetetaan E: Estocolmo (Tukholma).
Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. Huomaa myös, että 'y' lasketaan konsonantteihin ja vahvat vokaalit a, e ja o eivät muodosta diftongia ja kuuluvat ei tavuihin. Jos sanapaino ei noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa painomerkillä.
Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva.
[muokkaa] Kielioppi
[muokkaa] Adjektiivit
Espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä. Tietyt adjektiivit vaihtavat merkitystä sen mukaan, sijoitetaanko ne pääsanansa edelle vai jälkeen. Jos adjektiivi on pääsanansa edellä, se voi myös kertoa pääsanastaan jotakin kontekstiin liittyvää olennaista, korostettua tietoa. Adjektiivin komparatiivi muodostetaan adjektiivia ennen tulevalla 'más'-sanalla ja superlatiivi määräisellä artikkelilla ja 'más'-sanalla. Samaten voidaan muodostaa vähentävä komparatiivi 'menos'-sanalla.
Adjektiivista muodostetun adverbin pääte on -mente: normal → normalmente, 'normaalisti'.
[muokkaa] Substantiivit
Substantiiveilla on kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkelit una ja un epämääräisessä ja la ja el määräisessä muodossa. Substantiivin monikon tunnus on -s, konsonantin ja painollisen a-, i- tai u-vokaalin jälkeen -es. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat las ja los. Substantiiveilla on yksi sijamuoto: nominatiivi; muut sijamuodot ilmaistaan prepositioin ja artikkelein.
Pääsääntö on, että kaikki -a, -ción ja -dad-päätteiset sanat ovat feminiinisukuisia ja o-päätteiset maskuliinisukuisia. On kuitenkin tärkeitä poikkeuksia, kuten kreikkalaisperäiset -ma-loppuiset sanat, jotka ovat maskuliineja: el programa, el problema, el tema. On myös harvoja poikkeuksia, joissa o-päätteinen sana on feminiini: la mano, la radio, la foto, la moto. Nämä sanat ovat pääasiassa lyhentymiä feminiinisukuisista sanoista (radiodifusión, fotografía, motocicleta).
[muokkaa] Verbit
Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (indicativo) ja subjunktiivi (subjuntivo). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (condicional) sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (imperativo) eli käskymuoto, jolla tosin on omat muodot vain toisissa persoonissa (muissa persoonissa ja kaikissa kielteisissä käskylauseissa käytetään subjunktiivimuotoja).
Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:
- preesens (presente)
- imperfekti (pretérito imperfecto)
- yksinkertainen perfekti (preteriti) (pretérito indefinido)
- yhdistetty perfekti (pretérito perfecto compuesto)
- pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto)
- 2. pluskvamperfekti (pretérito anterior)
- futuuri (futuro)
- yhdistetty futuuri (futuro compuesto)
Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (presente de subjuntivo), imperfekti (pretérito imperfecto de subjuntivo), perfekti (pretéríto perfecto de subjuntivo) ja pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (futuro de subjuntivo) esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa.
[muokkaa] Esimerkkilauseita
- Mi hijo practica la natación. = Poikani harrastaa uintia.
- Cada palacio tiene como núcleo un patio, con una vistosa fuente en el centro. = Jokaisen palatsin keskuksena on sisäpiha ja sen keskellä näyttävä suihkulähde.
- Volví a casa e hice mi maleta y luego fui al aeropuerto y subí al avión. = Palasin kotiin, pakkasin laukkuni ja sitten menin lentokentälle ja nousin koneeseen.
- Hay demasiada sal en el pescado. = Kalassa on liikaa suolaa.
[muokkaa] Kirjallisuus
[muokkaa] Espanjalaisia kirjailijoita
- Miguel de Cervantes
- Joxemari Iturralde
- Federico García Lorca
- Antonio Muñoz Molina
- Manuel Vázquez Montalbán
- Arturo Pérez-Reverte
- Pablo Tusset
[muokkaa] Latinalaisen Amerikan kirjailijoita
- Miguel Ángel Asturias
- Jorge Luis Borges
- Carlos Fuentes
- Gabriel García Márquez
- Pablo Neruda
- Octavio Paz
- Ernesto Sábato
- Mario Vargas Llosa
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ x Real Academia Española. Viitattu 21.11.2007. (espanjaksi)
- ↑ México Real Academia Española. Viitattu 21.11.2007. (espanjaksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Wikisanakirja Espanjan kielen sanalista
- Suomi - Espanja - Suomi sanakirja
- Sanakirja (web 2.0 suomi-espanja sanakirja)
 |
Euroopan unionin viralliset kielet |
|
bulgaria | englanti | espanja | hollanti | iiri | italia | kreikka | latvia | liettua | malta | portugali | puola | ranska | romania | ruotsi | saksa | slovakki | sloveeni | suomi | tanska | tšekki | unkari | viro |
