Voitonpäivä
Wikipedia
Voitonpäivä (engl. 'Victory in Europe Day', V-E-Day, ransk. Jour V, ven. День Победы, Den Pobedy) on useissa toisessa maailmansodassa liittoutuneiden puolella taistelleissa maissa juhlapäivä, jota vietetään Natsi-Saksasta vuonna 1945 saadun voiton kunniaksi. Juhlapäivää vietetään useissa Länsi-Euroopan maissa, muun muassa Ranskassa, 8. toukokuuta. Sen sijaan Neuvostoliitossa sitä juhlittiin 9. toukokuuta, kuten edelleenkin Venäjällä ja Ukrainassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaksi antautumista
Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin Alfred Jodlin Reimsissä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa. Voiton päivää piti juhlia 9. päivä, mutta tieto antautumisesta levisi jo aiemmin.
Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9.5.1945 kello 00:03 sotamarsalkka Keitel Wehrmachtin, suuramiraali Friedeburg Kriegsmarinen ja kenraalieversti Stumpff Luftwaffen puolesta Berliinin Karlshorstissa marsalkka Georgi Žukoville.
9. toukokuuta on myös Euroopan unionin Eurooppa-päivä, mikä johtuu Robert Schumanin vuonna 1950 antamasta julistuksesta, mitä pidetään nykyisen Euroopan unionin alkuna.
[muokkaa] Neuvostoliiton jälkeiset kymmenvuotisvoitonpäivät
Neuvostoliiton aikana voitonpäivää ei juurikaan juhlittu kansainvälisten kutsuvieraiden kanssa, mutta 50. voitonpäivää juhlittiin 1995 laajasti kutsumalla juhliin myös toisen maailmansodan hävinneiden valtioiden edustajia. Suomea 1995 Moskovan voitonpäivillä edusti ensimmäistä kertaa silloinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari. 60. voitonpäivillä Suomea edusti tasavallan presidentti Tarja Halonen.
60. voitonpäivän juhlintaan on liittynyt historiasta johtuvia diplomaattisia kysymyksiä, mm. toivomuksia siitä, että Venäjä esittäisi anteeksipyyntöjä Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen suorittamista toimenpiteistä.
[muokkaa] Vaihtoehtoisia näkökulmia
Puolassa on muistettu Katynin metsässä neuvostojoukkojen ampumalla toimeenpanemat 20 000 puolalaisen aktiivi- ja reserviupseerin, virkamiesten jne. murhat 1940, joista neuvostovalta syytti aluksi saksalaisia.
Latviassa, Liettuassa ja Virossa on muisteltu sitä, että Neuvostoliiton voitto Saksasta merkitsi kansallisesta näkökulmasta Neuvostoliiton miehityksen jatkoa Neuvostoliiton (1940) ja Saksan (1941–1944) jälkeen.
Venäjän presidentin tiedottaja Sergei Jastržembski muistutti Venäjän näkökulmasta, ettei Neuvostoliitto käynyt sotaa 1940 Baltian maita vastaan, vaan nämä liittyivät muodollisesti moitteettomassa järjestyksessä Neuvostoliittoon neuvostotasavalloiksi.
Ukrainassa taas on pohdittu sitä, voisiko maa pitää oman voitonjuhlansa lähettämättä valtuuskuntaa Venäjän järjestämiin voitonjuhliin. Länsi-Ukrainasta koottiin galitsialainen sotajoukko Waffen-SS:ään taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan toisen maailmansodan lopussa, ja maassa on meneillään historian uudelleen arvointi oranssikoalition 2004 voittamien presidentinvaalien toisen kierroksen uusinnan vuoksi.
Venäjä ei ole pitänyt toisen maailmansodan oheisilmiöihin liittyvistä huomautuksista, vaan on korostanut raskasta osaansa toisessa maailmansodassa 1941–1944 ennen kuin länsivallat Normandian maihinnousulla avasivat toisen rintaman.
[muokkaa] Lausuntoja 60. voitonpäivän edellä
9. toukokuuta 2005 53 valtiojohdon edustajat, mm. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, vastaanottavat voitonpäivän Moskovassa. Voitonpäivän juhliin osallistuvat Puola, Latvia ja Ukraina, mutta Viro ja Liettua jättävät osallistumatta. Venäjä on korostanut Baltian maiden osalta, että juhlakutsu on lähetetty vain valtionpäämiehille, mikä edellyttäisi presidenttien osallistumista.
Venäjälle voitonpäivä edustaa kansallista yhtenäisyyspäivää erityisesti sen jälkeen kun sosiaaliturvan uudistuksissa pyritään eläkeläisten ja sotaveteraanien neuvostoaikaisia etuuksia lääkkeisiin, terveydenhoitoon ja joukkoliikenteeseen leikkaamaan korvaamalla ne vajailla rahallisilla kompensaatioilla.
Diplomaattisesti kansainvälistynyt ja eurooppalaistunut voitonpäivä on tapa osoittaa, että Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajista Yhdysvaltain ja Britannian rinnalla, joka kärsi erittäin suuret aineelliset tappiot ja henkilötappiot kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa.
Euroopan unionin komission varapuheenjohtaja Günther Verheugen totesi 3. toukokuuta 2005 Tallinnassa, että kaikki kolme Baltian maata, Latvia, Liettua ja Viro ansaitsisivat Moskovasta anteeksipyynnön neuvostomiehityksen vuoksi.
Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan vastasi 5. toukokuuta 2005 Saksan televisiossa, että Baltian maat olivat kansainvälisen politiikan vaihtorahaa, mutta ettei Venäjä pyydä miehitystä anteeksi ja että Venäjä on jo aikaisemmin tuominnut tapahtumista aikaisemmin tehdyt johtopäätökset.
Torstaina 5. toukokuuta ilmoitettiin, että Ukrainan presidentti tuleekin Moskovaan voitonpäivän juhlallisuuksiin, vaikka oli ajatellut mennä matkalta palattuaan viettämään päivän Ukrainan veteraanien kanssa.
Juhlallisuuksiin osallistuu myös Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga. Siitä jäävät pois Viron presidentti Arnold Rüütel ja Liettuan presidentti Valdas Adamkus ja perjantaina 6. toukokuuta ilmoituksen mukaisesti myös Tony Blair vaalivoittonsa aiheuttaman hallituksenmuodostamisen vuoksi, minkä Putin ilmoitti ymmärtävänsä puhelimessa. Samana päivänä ilmoitti Venäjän ulkoasiainministeriön Aleksandr Jakovenko, että sen on vaikea kommentoida ilmoitusta, minkä mukaan Georgian presidentti Saakašvili ei tule voitonpäivän juhlille Moskovaan.
Georgia haluaa venäläisten joukkojen vetäytyvän Pohjois-Georgiasta, mutta Georgian ulkoasiainministeri Salome Zourabichvili ei päässyt aikataulusta yksimielisyydeen Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrovin kanssa asioista 6. toukokuuta nelituntisessa neuvottelussa, minkä päätteeksi Zourabichvili totesi, ettei presidentti Saakašvilillä ole syytä tulla Moskovaan ennen kuin edistystä tapahtuu. Georgia olisi halunnut Venäjän vetävän joukkonsa vuoteen 2008 mennessä.
Liettuan EU-integraatioministeri Giorgi Baramidze oli tarjonnut Liettuaa Georgian ja Venäjän väliseksi rajavalvojaksi 4. toukokuuta yksin tai yhdessä Ukrainan kanssa mahdollisesti EU-johtoisessa operaatiossa. Hän lisäsi, että myös Romania voisi osallistua valvontaoperaatioon. Tarjousta pidetään merkkinä presidentti Saakashvilin Baltian-Mustanmeren ketjun yhteistyöstä.
Presidentti George W. Bush totesi 7. toukokuuta Riiassa Latviassa, Liettuan, Latvian ja Viron presidenttien ollessa koolla, että toisen maailmansodan loppuminen aiheutti Baltian maille sortoa. Hän sanoi myös toivovansa, että historian tuon vaiheen yli päästäisiin nyt.
[muokkaa] Pronssisotilas
Viron hallitus järjestää 8. toukokuuta 2007 keskeisten liittoutuneiden maiden edustajille muistotilaisuuden toisen maailmansodan kansallissosialismista saadun voiton kunniaksi. Tähän päädyttiin sen jälkeen, kun 26. huhtikuuta-28. huhtikuuta 2007 Tallinnassa oli katulevottomuuksia pronssisotilaspatsaan siirtämisen johdosta. Pääasiassa vironvenäläiset mielenosoittajat vastustivat patsaan ja haudattujen neuvostosotilaiden poissiirtämistä.
Mielenosoitusten alettua Viron hallitus ilmoitti, että se vain siirtää patsaan ja kaatuneet sotilashautausmaalle, mitä mielenosoittajat eivät hyväksyneet.
Venäjän Tallinnan suurlähettiläs ei osallistu Viron hallituksen järjstämään tilaisuuteen muiden kutsuttujen liittouneiden maiden edustajien kanssa. Myöskään Viron Tallinnan suurlähetystö ei lähettänyt edustajaansa valvomaan sankarivainajien haudan arkeologisia tutkimuksia ennen niiden siirtämistä sotilashautausmaalle. Neuvostotietojen mukaan haudattuja olisi ollut 13, mutta virolaiset löysivät 12.
9. toukokuuta -komitea järjestää tilaisuuden pronssisotilaspatsaan aikaisemmalla sijaintipaikalla kehottaen osallistujia karttamaan patsaan uutta paikkaa sotilashautausmaalla, pukeutumaan punaisiin sekä kantamaan Neuvostoliiton Saksasta toisessa maailmansodassa saavuttaman voiton merkiksi Pyhän Yrjön ristin oranssimustaa kunniamerkkinauhaa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- 60. voitonpäivän viralliset sivut englanniksi
- Venäjän äänen kommentti voitonpäivän juhlimisesta suomeksi
- Isku iskusta - Venäjän ulkoasiainministeriön virallinen vastine väitteisiin Latvian, Liettuan ja Viron miehittämisestä venäjäksi
- Venäjän äänen suomenkieliset lähetyksen kommentaari ulkoasiainministeriön viralliseen lausuntoon
- Karlshorstin antautumismuseon selostukset asiakirjoineen
