Vladimir Kuts
Wikipedia
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Neuvostoliitto | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Melbourne 1956 | 5 000 m | |
Kultaa | Melbourne 1956 | 10 000 m |
Vladimir Petrovitš Kuts, ven. Владимир Петрович Куц, ukr. Володимир Петрович Куц, Volodymyr Petrovytš Kuts (7. helmikuuta 1927 – 16. elokuuta 1975) oli ukrainalainen kestävyysjuoksija, joka uransa aikana edusti Neuvostoliittoa.
Urheilu-uransa aikana Kuts oli armeijan upseeri. Ensimmäistä kertaa hän niitti kansainvälistä kuuluisutta EM-kilpailuissa 1954 voittamalla 5 000 metrin juoksussa ennakkosuosikit Tšekkoslovakian Emil Zátopek ja Ison-Britannian Chris Chatawayn uudella maailmanennätysajalla. Muutaman kuukausien kuluttua Chataway rikkoi Kutsin ennätyksen, mutta Kuts paransi sitä uudestaan vain muutaman päivän kuluttua.
Menetettyään maailmanenätyksensä vuonna 1955, oli Kuts siitä huolimatta yksi ennakkosuosikeista vuoden 1956 olympialaisten 5 000 metrille. Hänen päävastustajansa oli britti Gordon Pirie, joka oli aikaisemmin samana vuonna juossut uuden ME-ajan. Kuts itse taas oli juossut 10 000 metrin maailmanennätyksen ennen olympialaisia. 10 000 metrin finaalissa Kuts tapansa mukaan johti kilpailua alusta alkaen, ja kun Pirie oli lyöty jo neljä kierrosta ennen maalia, juoksi hän helppoon olympiavoittoon. Viisi päivää myöhemmin Kuts voitti myös 5 000 metrin olympiakultaa näytöstyyliin.
Vielä vuonna 1957 Kuts kellotti 5 000 metrin uusiksi ME-lukemiksi 13.35,0, joka säilyi rikkomattomana vuoteen 1965 saakka. Kuts lopetti juoksu-uransa vuonna 1959.
Vladimir Kuts kuoli vuonna 1975 Moskovassa sydänkohtaukseen 48 vuoden ikäisenä.
1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj |