Turun arkkipiispa

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Kenen mukaan on kaikki syyt pitää piispa Henrikiä fiktiivisenä pyhimyksenä? Ei ole esitetty pitäviä todisteita siitä, ettei Henrik olisi ollut olemassa, kuten ei myöskään hänen olemassaolonsa puolestakaan. Lisäksi käsitteen "Suomi" käyttöä tulisi varoa, koska kyseistä valtiokokonaisuutta ei vielä ollut olemassa. Suomalaisten asuinalue, kun kattoi Vienasta Pohjanlahteen. Olisi hyvä määritellä, mitä tällä käsitteellä "Suomi" tarkoitetaan". Lähteet siis kiitos

Turun piispat, sekä vuodesta 1817 alkaen Turun ja Suomen arkkipiispat ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (alun perin katolisen kirkon) johtajia.

[muokkaa] Historia

Katolinen kristinusko sai jalansijaa nykyisen Suomen alueella viimeistään 1000-luvulla. Ruotsin yhteyteen Suomi tulee selkeästi vuodesta 1249 lähtien. Suomen vanhin ja suurin kaupunki oli Turku, jossa maan ainoa piispanistuin sijaitsi 1200-luvulta lähtien.

Piispa Henrik mainitaan legendassa Upsalan piispana, käsitys hänen Suomen piispuudestaan on myöhäsyntyinen. Ruotsalaisissa annaaleissa ja Pyhän Botvidin legendassa 1200-luvulta mainitaan vuonna 1129 Upsalan piispa Henrik. Hän sai surmansa Fotevikin taistelussa 1134. Palmsköldin katkelman vanhemmassa osassa 1400-luvun alusta Henrikin kuolinvuodeksi on annettu 1151. Myöhempi historiantutkimus on sitten sirotellut kuolinvuosia pitkin 1150- lukua, suosituimpia ovat olleet vuodet 1156 ja 1158, mutta muitakin on yritetty. Kristinuskon Suomeen tulon 700-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1857. "Suomen piispa Henrikiä" legendan ja surmavirren keskenään ristiriitaisena hahmona on kaikki syyt pitää ns. fiktiivisenä pyhimyksenä, joita keskiajalla oli runsaasti, esim. Pyhä Katariina Aleksandrialainen, Pyhä Margareta, Pyhä Yrjö ym. Vuonna 1965 katolinen kirkko puhdisti näitä kalenteristaan, mutta Henrikin kohdalla tähän ei ole vielä ryhdytty.

Käsitys siitä, että vuosina 1249–1286 Suomen hiippakuntaa olisi johtanut kolme kansleripiispaa on erehdys, joka perustuu Paavali Juustenin Suomen piispainkronikkaan 1500-luvulla tekemiin epähistoriallisiin lisäyksiin.^[1] Tosin 1400-luvun alusta peräisin oleva ns. Palmsköldin katkelma nimittää Beroa kuninkaan kansleriksi, mutta Schückin mukaan nimityksellä on tarkoitettu kuninkaan kappalaista. Nämä Koroisissa asuneet piispat olivat Bero (Björn), Ragvald I ja Catillus (Kettil). Heistä ainakin Beron näyttää maallinen valta Ruotsissa paavin vuodelta 1250 peräisin olevan moitekirjeen mukaan nimittäneen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä.

Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa irrotti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen – maan kirkon paavin alaisuudesta ja perusti Ruotsin kirkon. Uskonpuhdistajana Suomessa oli Mikael Agricola, joka toimi myös vuodesta 1554 Turun piispana.

Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää, joka tunnusti luterilaisen kirkon Suomen hallitsevaksi kansankirkoksi. Vuonna 1817 Suomeen nimitettiin arkkipiispa Suomen luterilaisen kirkon johtoon. Suomen itsenäistyessä 1917 luterilaisesta kirkko sai virallisen tunnustetun kansankirkon aseman yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa.

Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on arkkipiispan lisäksi erillinen Turun piispan virka. Sen ensimmäinen viranhaltija oli Ilkka Kantola 1998–2005, ja häntä seurasi Kari Mäkinen (2006-).