Thule Air Base

Wikipedia

Thule Air Base ilmasta

Thule Air Base

Thule Air Base (tai Thule Air Base/Pituffik Airport) (IATA: THU, ICAO: BGTL) on Yhdysvaltain ilmavoimien pohjoisin tukikohta ja enklaavi Qaanaaqin kunnan sisällä, Pohjois-Grönlannissa.

Tukikohta sijaitsee (76°32′N 68°50′W) 1118 kilometriä pohjoiseen napapiiriltä, 1524 km pohjoisnavalta etelään ja noin 885 km itään magneettiselta pohjoisnavalta.

Thule Air Base sijaitsee aiemmin samalla paikalla sijainneen Dundasin kylän tilalla, kylä jouduttiin siirtämään Qaanaaqiin kun tukikohtaa alettiin rakentaa. Asukkaita tukikohdassa oli 235 1. tammikuuta 2005.

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset sotilasrakennukset Thuleen rakennettiin toisen maailmansodan aikana, kun Yhdysvallat oli vuonna 1941 ottanut Grönlannin suojelukseensa, koska natsit olivat miehittäneet Tanskan.

Vuonna 1961 20 kilometriä tukikohdasta koilliseen rakennettiin ennakkovaroitusjärjestelmän tutka "J-Site". Thulen väkiluku on parhaimmillaan ollut noin 10 000. Tammikuussa 1968 miehitys tukikohdassa oli alle 3 370. Thulesta tuli Air Force Space Command tukikohta vuonna 1982.

Vuonna 1965 yhdysvaltalaiset kertoivat tukikohdassa varastoidun ydinaseita ilman Tanskan hallituksen tietoa tai halua. Tammikuussa 1968 tukikohdasta noussut B-52-pommikone syttyi tuleen ja putosi jään läpi mereen 12 kilometrin päässä lentokentästä. Vetypommien pelastustyötä vaikeutti se, että meri ehti jäätyä uudelleen ennen niiden löytämistä. Nykyisin suurin osa materiaalista on siivottu.^[1]

Thule, ja Grönlanti yleensäkin, on myös maailman nopeimpien tuulten koti. 8. maaliskuuta 1972 tuulen nopeudeksi mitattiin 333 km/h. Kiinnostavaa on myös että, Thule on ainoa ilmavoimien tukikohta jolla on hinaaja. Hinaajaa käytetään jäävuorten siirtämiseen pois rannikolta, pois saapuvien ja lähtevien lentojen tieltä.

Tukikohdassa sijaitsee myös vuonna 1954 rakennettu Radio Mast Thule, korkein rakenne (378,3 m) napapiirin pohjoispuolella, läntisellä pallonpuoliskolla. Myös maailman pohjoisin syvänveden satama sijaitsee Thulessa.