Suomisen perhe (elokuva)

Wikipedia

Suomisen perhe
Ohjaaja	Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja	Toivo Särkkä Tuttu Paristo
Tuottaja	T. J. Särkkä
Säveltäjä	Martti Similä
Pääosat	Yrjö Tuominen Elsa Turakainen Sirkka Sipilä Lasse Pöysti Maire Suvanto Siiri Angerkoski Eine Laine Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta	2. maaliskuuta 1941
Kesto	105 minuuttia
Kieli	suomi
Ikäraja	Suomessa S
Aiheesta muualla
Elonet

Suomisen perhe (Familjen Suominen) on suomalainen elokuva vuodelta 1941. Nimimerkki Tuttu Pariston luoma viisihenkinen helsinkiläinen porvarisperhe kotiapulaisineen oli tullut tutuksi jo radion kuunnelmista. Suomisen perhe ajoittuu kevääseen ja kesään 1940. Sen kuvausaika oli 1. elokuuta 1940 – 24. tammikuuta 1941. Elokuva sai neljä jatko-osaa 1940-luvulla ja aiheeseen palattiin vielä vuonna 1959. Suomisen perhe esittelee aikansa perheihanteen, johon kuitenkin kohdistuu vakava uhka. Perheen isä sekaantuu osakekeinotteluun ja vaarantaa perinteiset perhearvot. Vuoden 1945 loppuun mennessä elokuva oli kerännyt 334 265 maksanutta katsojaa. Suomisen perheen ensimmäinen televisioesitys oli 16. marraskuuta 1957. Se oli ensimmäinen Suomen Television lähettämä suomalainen elokuva.^[1] Suomisen perhe on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä.

Sisällysluettelo 1 Henkilöt 1.1 Suomisen perhe 1.2 Muut 2 Juoni 3 Arvostelut 4 Lähteet 5 Viitteet

[muokkaa] Henkilöt

[muokkaa] Suomisen perhe

• Yrjö Tuominen on Väinö Suominen
• Elsa Turakainen on Aino Suominen
• Sirkka Sipilä on Elina Suominen
• Lasse Pöysti on Olli Suominen
• Maire Suvanto on Pipsa Suominen

[muokkaa] Muut

• Siiri Angerkoski on Hilda
• Eine Laine on Sofia Suominen
• Unto Salminen on Lasse Lehtovaara
• Anni Hämäläinen on Kerttu
• Joel Rinne on Sam Nelson eli Sami Nenonen
• Emmi Jurkka on Telma Nelson

[muokkaa] Juoni

Talvisota on kirjoitettu vielä kuivumattomalla verellä Suomen kansan aikakirjoihin, kun kevät 1940 alkaa maalata hentoa vihreäänsä sinivalkoiseen maisemaan. Helsingin Töölössä asuvalle Suomisen perheelle kevät tuo yllättäviä elämänmuutoksia. Isä Väinö Suominen on valtion virkamies, äiti Aino Suominen on hyveellinen kotirouva, jota avustaa perheen monivuotinen kotihengetär Hilda. Perheen esikoinen Elina valmistautuu ylioppilastutkintoon ja ihastuu suunnattomasti opiskelija-Lasseen, joka on vuokralaisena Väinön äidin, Sofia Suomisen asunnossa. Isoäiti-Sofia on leskeksi jäätyään muuttanut Töölöön maalaispappilasta ja hän jakaa auliisti neuvojaan Suomisen jälkikasvulle. Hänellä on vastaus kaikkiin ongelmiin, kuten ihanne-isoäidillä ainakin. Suomisen nuoremmat lapset Olli ja Pipsa ovat viettäneet poikkeusolojen johdosta koulutonta kevättä. Talvisodan aikana Olli toimi esikunnan lähettinä ja Pipsa oli pikkulottana, mutta nämä tehtävät jäivät rauhan myötä. Isä-Suominen komentaa lapset opiskelemaan omin päin, mutta siitä ei tahdo tulla mitään. Ja Ollin pitäisi vielä oppia käyttämään kirjakieltä ainakin isälleen puhuessaan!

Elokuvan johtolankana on osakekeinottelu. Väinö tapaa amerikansuomalaisen Sam Nelsonin, joka houkuttelee hänet osakekauppoihin. Moiseen tottumattoman Väinön liiketoimet alkavat yllättävän myönteisesti. Hän tekee sievoisia summia Kuparivaaran osakkeilla. Hän ostaa vaimolleen hienoja hopea-astioita syntymäpäivälahjaksi. Ainon syntymäpäiviä vietetään perheen kesäasunnolla Kesärannassa Suomen lipun liehuessa ja laulun raikaessa. Kesäasuntoa esittää ohjaaja Särkän asuintalo Helsingissä Marjaniemenranta 2:ssa. Ainon lapsuudenystävä ja Elinan kummitäti Kerttu piipahtaa Kesärannassa ja hänelle Väinö innostuu kertomaan, mitä kaikkea uutta huvilalle rakennetaan osakkeista saaduilla voitoilla: marmoriportaat ja suihkulähde ainakin on kaavailuissa. Elinan ja Lassen romanssi saa tuulta purjeisiinsa Kesärannan maisemissa, mutta eräänä myrsky-yönä Elina viipyy niin myöhään ulkona, että vanhemmat huolestuvat. Väinö hermostuu, kun käy ilmi että hänen tyttärensä on ollut Lassen seurassa...ehkäpä heinäladossa sadetta pitämässä.

Väinö palaa Helsinkiin ennen muuta perhettä ja panee toimeksi. Suomisten asunto remontoidaan ja vanhat huonekalut väistyvät uusien tieltä. Aino ja Hilda järkyttyvät nähdessään sekasotkun, Aino ei pidä lainkaan rahalla leventelystä. Perheeseen palkataan myös hieno sisäkkö, jota Hilda pitää pelkkänä hepsankeikkana. Aino alkaa epäillä, että Sam Nelsonin vaimo Telma Nelson olisi vietellyt hänen miehensä. Hän ei pidä lainkaan Nelsonin pariskunnasta eikä luota heihin. Aino purkaa tuntojaan Sofia-anopilleen sekä Kertulle. Ennen pitkää Väinön sijoitusonni kuitenkin kääntyy ja hän menettää perheen säästörahat tuottamattomaan metsään. Suomisen lapset alkavat esittää vaatimuksia Väinölle: pitäisi ostaa sitä ja pitäisi ostaa tätä! Kaiken huippuna Olli haluaisi 20 000 markkaa ja lopettaa koulunkäynnin tyystin. Rahat menettänyt Väinö hermostuu jälkikasvuunsa. Sofia auttaa selvittämään tilannetta. Hän painottaa pojalleen Väinölle, että tärkeintä on, ettei kunnia ole mennyt rahojen myötä. Väinöllä on yhä työpaikka ja perhe. Aino ei ole lainkaan järkyttynyt säästöjen menetyksestä, vaan helpottunut siitä, että hänen miehellään ei ole suhdetta Telman kanssa. Perhe on vahvistunut vaikeuksista ja kaikki palaa ennalleen. Ja torstaisin syödään Hildan keittämää hernekeittoa kuten aina ennenkin.

[muokkaa] Arvostelut

Uusi Suomi kirjoitti elokuvasta tuoreeltaan: "SF:n Suomisen perhe astui eilen koko Suomen kansan, niin nuorten kuin vanhojenkin sydämiin." Kaikkiaan Suomisen perhe -elokuvat saivat aikalaiskriitikoilta varsin suopeita arvosteluja. Ilta-Sanomat kehui lapsinäyttelijöitä: "Sitten kuopukset Olli ja Pipsa --- kas siinä vasta veikeä pari, kerrassaan riemastuttavat pienet "pyrstötähdet", jotka kainostelemattomalla ja välittömällä - tai sanoisinko pikemminkin: mukana elämisellään - valloittavat katsojan heti ensi hetkestä saakka."^[2]

YLE TV2 esitti lapsinäyttelijöiden kesäsarjan vuonna 1997. Helsingin Sanomien Jussi Karjalainen kirjoitti 8. kesäkuuta 1997 otsikolla "Kansalaistaito kymmenen":

"Suomisen perhe -elokuvat ovat todella hauskoja. Niistä sanottiin 1970 – 1980 -luvuilla, että niiden asenteet ovat karsean vanhentuneita, mutta niinpä niitä vain taas katsotaan täysin suruttomasti. 1940-luvun lapset eivät tee tarkoituksella kovinkaan järkyttäviä kepposia, mutta toisessa filmissä Olli kyllä kähveltää siskonsa poikaystävältä patruunoita ja valmistaa pommin, joka myöskin räjähtää. Ohjeet eivät ole internetistä, mutta idea on sama. Suomisen perheet päätyivät elokuviin radiosta. Siellä Ollina ja Pipsana oli reippaillut yli kolmekymppinen pariskunta! Elokuvista kaksi ensimmäistä johdattelevat katsojan Suomisten rutiineihin. --- Suomisen Olli rakastuu -filmistä alkaen löydetään murrosikäisyydestä sarjaan uutta puhtia. Pöystin Olli näyttää edelleen liian pieneltä pojalta lierihattuunsa ja popliinitakkiinsa, mutta lapsitähdeksi häntä ei kai pidä enää 16-vuotiaana kutsua."

[muokkaa] Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 2, ISBN 951-37-1582-5, kirjastoluokka 77.4
• Elonet
• Helsingin Sanomat

[muokkaa] Viitteet