Yrjö Tuominen

Wikipedia

Yrjö Tuominen (20. huhtikuuta 1892 Vaasa – 13. lokakuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Tuominen syntyi vaasalaisen rautatieläisen perheeseen. Hän opiskeli Tampereen ruotsinkielisessa teknisessä opistossa, ja sai työpaikan Tampereen pellavatehtaasta konepiirtäjänä. Hän aloitti iltanäyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa, 1919 hän sai kiinnityksen Tampereen Teatteriin, mutta säilytti edelleen konepiirtäjän toimensa. Teatteri vei kuitenkin lopulta voiton. Tuominen siirtyi Helsinkiin Kansan Näyttämölle, jossa myös hänen tuleva vaimonsa, Eine Laine työskenteli. Neljän Kansan Näyttämö -vuoden jälkeen Tuominen siirtyi Kansallisteatteriin. Eroon päättyneestä avioliitosta Eine Laineen kanssa syntyi yksi tytär.

Yrjö Tuominen nähdään yli 50:ssä elokuvassa. Erityisen hyvin hänet muistettaneen Väinö Suomisen roolista 1940-luvun Suomiset-elokuvissa. Ex-vaimo Eine Laine tulkitsee samassa elokuvasarjassa Väinön äidin, Sofia Suomisen osan. Tuomisen elokuvaura alkoi vuonna 1924 patruunan pelitoverin roolilla mykkäfilmissä Myrskyluodon kalastaja. Vuonna 1929 hänellä oli keskeinen osa mykkäelokuvassa Juhla meren rannalla. Tuomisen elokuvaura jatkui neljän mykkäfilmin jälkeen äänielokuvassa Tukkipojan morsian (1931). Yli miljoona katsojaa saaneessa kartanokomediassa Siltalan pehtoori hän tulkitsee kamreeri Suvantoa. Rooli on Tuomiselle tyypillinen hyvin toimeentulevan, rennon ja elokuvan draamallisia jännitteitä tasaavan miehen osa. Hänet nähdään myös muun muassa klassikkoelokuvissa Pohjalaisia (1936), Asessorin naishuolet (1937) ja Seitsemän veljestä (1939).