Sokki
Wikipedia
Sokki (myös šokki tai shokki) on lääketieteen termi, jolla on useita toisistaan eroavia merkityksiä. Yleisimmin sokilla tarkoitetaan verenkiertosokkia, mutta termiä käytetään myös kuvaamaan esimerkiksi reaktiota äkilliseen henkiseen iskuun. Yhteistä kaikille sokkityypeille on, että ne suojaavat elimistöä äkillisen kriisin (joko fyysisen tai psyykkisen) sattuessa kohdalle. Sähköiskun aiheuttamaa sähkösokkia käytetään sekä hoito- että kidutuskeinona.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Verenkiertosokki
Verenkiertosokilla tarkoitetaan verenkierron vakavaa häiriötilaa, jossa kiertävä veren määrä on joko riittämätön verisuoniston tilavuuteen nähden tai verenkierto on heikentynyt. Seurauksena on riittämätön verenkierto kudoksissa, jolloin solut eivät saa riittävästi happea ja ravinteita eikä kuona-aineita ja hiilidioksidia saada poistettua soluista.
Verenkiertosokki voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin, joista tässä yleisimmin käytetyt:
[muokkaa] Hypovoleeminen sokki
Johtuu yleensä verenhukasta, joskus myös vakavasta nestehukasta, joka voi olla seurausta esimerkiksi voimakkaasta oksentelusta tai ripulista. Tällöin verisuonistossa kiertävän veren määrä on liian pieni verisuoniston tilavuuteen nähden, jolloin verenpaine laskee ja kudosten hapensaanti heikkenee. Yleensä sokissa ihminen on menettänyt jopa viidenneksen verestään. Sekä ulkoiset että sisäiset verenvuodot voivat johtaa sokkiin.
Oireita ovat yleinen tuskaisuus, hikoilu, hengityksen tihentyminen ja kalpea iho; myös sekavuus ja tajunnan hämärtyminen ovat mahdollisia. Yleistä on myös janoisuus, mutta sitä ei voi helpottaa juomalla, sillä se johtaa oksenteluun suoliston lamaantumisen vuoksi. Syke on nopea ja heikko, raajojen kärkiosat aluksi viileät ja myöhemmin kylmänhikiset.
Sokkipotilaalta pitäisi pyrkiä tyrehdyttämään verenvuodot, peitellä potilas lämpimästi ja asettaa potilas jalat koholle. Samalla on varmistuttava siitä, että potilaan hengitystiet pysyvät avoimina - tajuton potilas on käännettävä kylkiasentoon. Loukkaantunutta potilasta on käsiteltävä varoen, sillä kipu pahentaa oireita. Sisäisten verenvuotojen tapauksissa vaaditaan välitöntä sairaalahoitoa. Menetetty veritilavuus korvataan mahdollisimman pian antamalla suonensisäisesti nesteitä.
[muokkaa] Matalavastuksinen (vasodilatorinen) sokki
Johtuu verisuonten laajenemisesta, jolloin kiertävä verimäärä ei riitä ylläpitämään riittävää verenpainetta. Seuraukset ovat samat kuin hypovoleemisessa sokissa. Syitä verisuonten laajenemiseen on useita. Tyypillinen esimerkki on anafylaktinen sokki, jossa allerginen reaktio vaikkapa hyönteisen pistolle tai ruoka-aineelle saa aikaan verisuonia laajentavien välittäjäaineiden (mm. histamiini) vapautumisen. Muita mahdollisia aiheuttajia ovat verenmyrkytys tai endotoksemia vaikean infektion yhteydessä.
Tavallisia oireita anafylaktisessa sokissa ovat hengitysvaikeudet sekä kasvojen, suun ja nielun turpoaminen. Lisäksi nokkosrokon tyyppinen ihottuma on mahdollinen. Muuten matalavastuksisen sokin oireet muistuttavat hypovoleemisen sokin oireita, mutta iho on yleensä lämmin ja sen verenkierto on kohtuullisen hyvä.
Anafylaktisen sokin oireita helpottaa kortisoni (esim. kyypakkaus), mutta se ei korvaa jatkohoitoa. Jos potilaalla on mukana oma ensiapulääke, hänelle pitää antaa adrenaliinia. Muuten ensiapu on sama kuin hypovoleemisessa sokissa.
[muokkaa] Kardiogeeninen sokki
Johtuu sydämen toimintahäiriöstä kuten sydäninfarktista: sydänlihas ei syystä tai toisesta jaksa pumpata riittävästi verta kudoksille. Oireet ja ensiapu kuten hypovoleemisessa sokissa.
[muokkaa] Diabeettinen sokki (insuliinisokki)
Diabeettinen sokki johtuu verensokerin pitoisuuden laskemisesta liian alas joko elimistön itse tuottaman tai (tavallisemmin) ruiskeena annetun insuliinin liian suuren määrän vuoksi. Verensokeria alentavia tekijöitä voivat olla aterian poisjäänti tai viivästyminen, liian suuri insuliiniannos tai alkoholinkäyttö. Tällainen sokki saattaa olla hengenvaarallinen, sillä glukoosi toimii aivojen lähes ainoana energianlähteenä ja niiden on saatava glukoosia jatkuvasti verenkierron kautta.
Alkuvaiheessa oireita ovat voimattomuus ja väsymys. Potilas saattaa myös valittaa päänsärkyä. Muita tyypillisiä oireita ovat kalpeus ja huonovointisuus, vapina, hikoilu ja kouristukset sekä sekavuus tai joskus aggressiivisuus. Puhe voi muistuttaa humalaisen sammallusta. Lopulta sokki johtaa ilman hoitoa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.
Ensiapuna sairastuneelle tulee välittömästi antaa sokeripitoista syötävää tai juotavaa, jos hän on siinä määrin tajuissaan, että pystyy itse syömään tai juomaan. Tajuttomalle ei saa laittaa mitään suuhun tukehtumisriskin vuoksi vaan hänet on käännettävä kylkiasentoon ja varmistettava hengitysteiden avoimuus. Mikäli tilanne ei parane 10-15 minuutin sisällä, on soitettava hätänumeroon. Hoitamaton diabeettinen sokki voi aiheuttaa vakavia aivovaurioita tai jopa kuoleman.
[muokkaa] Kipusokki
Kipusokki on tila, jossa ihminen kokee niin voimakkaan kivun tunteen, että menee šokkiin tai pyörtyy.
[muokkaa] Traumaattiseen psyykkiseen kriisiin liittyvä sokki
Psyykkisiä traumoja voivat olla äkilliset elämäntilanteet kuten läheisen odottamaton kuolema tai joutuminen onnettomuuden tai rikoksen kanssa tekemisiin (ei välttämättä uhrin ominaisuudessa; myös silminnäkijät ja auttajat saavat monesti psyykkisiä traumoja). Suuret luonnonkatastrofit voivat aiheuttaa psyykkisen trauman suurelle joukolle ihmisiä ja jopa koko väestölle.
Sokki on traumaattisen psyykkisen kriisin ensimmäinen vaihe, joka alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua. Se on suojareaktio, joka auttaa suojautumaan yllättävältä ja järkyttävältä tiedolta, jota mieli ei sillä hetkellä pysty käsittelemään. Vaihe voi kestää jopa muutaman vuorokauden ajan. Sokissa ihminen ei pysty käsittämään tapahtunutta tai kieltää sen. Ihmisten reagointi tilanteeseen vaihtelee – moni lamaantuu ja näyttää ulospäin tyyneltä, osa (n. 10–20 % ihmisistä) taas joutuu sekavuustilaan, joka ilmenee esimerkiksi huutona ja itkuna. Jälkeenpäin monet eivät pysty muistamaan vaiheen tapahtumia, mutta usein tyypillistä sokille on, että onnettomuustilanteesta jää aivoihin vahva muistijälki pienimpiä yksityiskohtia myöten, jotka myöhemmin saattavat palautua mieleen takaumina. Tietoisuuden tasossa saattaa tapahtua muutoksia; esimerkiksi aika voi tuntua hidastuvan. Tunteet saattavat sokkitilanteessa kytkeytyä "pois päältä", jolloin ihminen kyllä havainnoi ympärillään tapahtuvat järkyttävätkin asiat mutta ne eivät aiheuta esimerkiksi surua tai kauhua. Olo voi tuntua epätodelliselta ja unenomaiselta.
Sokkivaiheen psyykkistä hoitamista on konkreettisen suojan ja turvan saaminen. Tällaisena toimii esimerkiksi kokemus siitä, että auttajat hallitsevat tilanteen ja käyttäytyvät asianmukaisesti. Konkreettisia auttamistoimenpiteitä ovat vaikkapa ensiapu ruumiillisiin vammoihin, lämpimän huovan ojentaminen ja asiallinen tiedottaminen.
Sokkivaihe muuttuu vähitellen reaktiovaiheeksi osana psyykkisen kriisin luonnollista kulkua.
