Simon Wiesenthal

Wikipedia

Simon Wiesenthal, KBE (31. joulukuuta 1908, Buczacz, Itävalta-Unkari (nykyinen Butšatš, Ukraina) – 20. syyskuuta 2005, Wien, Itävalta) oli itävallan juutalainen arkkitehti ja toisen maailmansodan aikaisten natsirikollisten jäljittäjä.

Wiesenthal syntyi rikkaaseen juutalaisperheeseen tuolloin Itävalta-Unkariin kuuluneessa Buczaczissa. Hänen isänsä oli tukkukauppias. Wiesenthal opiskeli arkkitehdiksi Prahassa ja perusti oman arkkitehtitoimiston. Toisen maailmansodan syttyessä Wiesenthal asui silloin Puolalle kuuluneessa Lwowin kaupungissa (kaupunki kuuluu nykyisin Ukrainalle ja tunnetaan nimellä Lvov). Sodan alkuvaiheessa Neuvostoliiton vallattua Lwowin Wiesenthal lahjoi neuvostoliittolaisen virkamiehen ja vältti näin juutalaisille Neuvostoliiton valtaamilla alueilla yleisen kohtalon eli joko teloituksen tai karkotuksen Siperiaan. Natsi-Saksan vallattua Lwowin 1941 Wiesenthal joutui ensin pakkotyöleirille ja myöhemmin monille keskitysleireille. Vuoden 1945 toukokuussa amerikkalaiset vapauttivat Mauthausenin keskitysleirin, jossa Wiesenthal oli.

Sodan loputtua hän työskenteli jonkin aikaa Yhdysvaltain maavoimille ja keräsi tietoa Nürnbergin oikeudenkäyntejä varten. Wiesenthal perusti Linziin, Itävaltaan, dokumenttikeskuksen, jossa kerättiin laajan avustajaverkoston kokoamia tietoja natseista. Mielenkiinto Wiesenthalin työtä kohtaan kuitenkin väheni kylmän sodan voimistuessa, ja keskus suljettiin vuonna 1954. Wiesenthal kuitenkin avasi keskuksen uudelleen Wienissä vuonna 1961.

Wiesenthal ja hänen järjestönsä vaikutti yli 1 200:n natsin oikeuteen tuomisessa. Merkittävimpänä saavutuksenaan Wiesenthal piti Adolf Eichmannin Argentiinassa vuonna 1960 tapahtunutta pidätystä. Muita merkittäviä saavutuksia olivat Treblinkan keskitysleirin johtajan, Franz Stanglin, pidätys Brasiliassa vuonna 1967 ja Anne Frankin pidättäneen natsiupseerin, Karl Joseph Silberbauerin, paikallistaminen.

Ihmisenä Wiesenthalia pidettiin omapäisenä, yhteistyökyvyttömänä ja huonosti kritiikkiä sietävänä. Wiesenthal joutuikin kritiikin kohteeksi sekä muiden juutalaisten että kotimaansa, Itävallan, taholta. Esimerkiksi 1950-luvulla Wiesenthal ja Maailman juutalaiskongressi olivat erimielisiä siitä, miten natseihin tulisi suhtautua: Wiesenthal vaati moraalista hyvitystä, kun taas juutalaiskongressi kaipasi myös rahallista hyvitystä Länsi-Saksalta Israelille. Itävallassa taas konservatiivit eivät pitäneet Wiesenthalin vanhojen asioiden kaivelusta, ja vasemmisto syytti – kuitenkin perusteettomasti – Wiesenthalia amerikkalaisten vakoojaksi.

Vuonna 1977 joukko amerikkalaisia rabbeja perusti Wiesenthalin nimeä kantavan Simon Wiesenthal -keskuksen Los Angelesissa, Kaliforniassa, jatkamaan Wiesenthalin työtä.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Simon Wiesenthal on kirjoittanut useita kirjoja, joista ainoa suomennettu on:

Wiesenthal, Simon: Tappajat joukossamme: elämäntyöni natsirikollisten paljastajana, Werner Söderström, Porvoo, 1967

Englanniksi Wiesenthalin teoksista on saatavissa esimerkiksi:

Wiesenthal, Simon, Harry J Cargas ja Bonny V. Fetterman: The Sunflower: On the Possibilities and Limits of Forgiveness
Wiesenthal, Simon: Every Day Remembrance Day: A Chronicle of Jewish Martyrdom, Henry Holt & Co, 1987, ISBN 0-8050-0098-4
Wiesenthal, Simon: Justice Not Vengeance: Recollections, Grove Pr, 1990, ISBN 0-8021-1278-1
Wiesenthal, Simon ja Joan Campion: In the Lion's Mouth: Gisi Fleischmann & the Jewish Fight for Survival, iUniverse.com, 2000, ISBN 0-595-00153-X

Wiesenthalia käsitteleviä kirjoja ovat esimerkiksi:

Levy, David: Nazi Hunter: The Wiesenthal File, Constable and Robinson, 2002, ISBN 1-84119-607-X
Pick, Hella: Simon Wiesenthal: A Life in Search of Justice, Phoenix, 1997, ISBN 1-85799-862-6

[muokkaa] Katso myös

Simon Wiesenthal Center, Wiesenthalin nimeä kantava, 1977 perustettu losangelesilainen ihmisoikeusjärjestö, johon Wiesenthalilla ei kuitenkaan ollut virallista yhteyttä.
Serge Klarsfeld, tunnettu natsirikollisten jäljittäjä
Simon Wiesenthal Korrespondenz by Tuviah Friedman ( Document-Book ) Germany National Bibliothek