Raideleveys
Wikipedia
Raideleveys on rautatien kiskojen sisäreunojen välinen etäisyys. Maailman yleisintä raideleveyttä, 1 435 millimetriä, kutsutaan standardiraideleveydeksi (engl. standard gauge) tai joskus kansainväliseksi raideleveydeksi (engl. international gauge). Standardileveyttä kapeampia raideleveyksiä kutsutaan kapeiksi raideleveyksiksi (engl. narrow gauge) ja sitä leveämpiä raideleveyksiä leveiksi raideleveyksiksi (engl. broad gauge). Rautateitä, joiden raideleveys on pienempi kuin 381 mm kutsutaan pienoisrautateiksi, vaikka niillä voitaisiin kuljettaa matkustajia: kyseessä ovat tällöin puutarharautatiet tai pienoisrautatiet.
Käsitettä raideleveys ei pitä sekoittaa käsitteeseen raideväli, jolla tarkoitetaan rautatien kahden rinnakkaisen raiteen kuviteltujen keskilinjojen välistä etäisyyttä.
Yleisesti ottaen leveäraiteinen juna on vakaampi, sallii suurempia nopeuksia ja pystyy kantamaan enemmän kuormaa, kun taas kapearaiteinen rata on nopeampi ja halvempi rakentaa, ja vie vähemmän tilaa. Kapearaiteisia ratkaisuja suositaankin edelleen mm. kaupungeissa kulkevissa raitiovaunuissa ja vaikeassa maastossa (esim. vuoristossa) kulkevilla radoilla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Raideleveyksien historiaa
Brittiläinen insinööri George Stephenson käytti neljän jalan ja 8 1/2 tuuman raideleveyttä Stocktonin ja Darlingtonin välisellä junayhteydellä ja kuninkaallinen komitea esitti tätä leveyttä standardiraideleveydeksi 1845. Britannian parlamentti sääti tästä lain (engl. Gauge Act) 1846. Britanniassa leveää raideleveyttä käyttävä Great Western Railways siirtyi standardiraideleveyteen vasta 1892. Myös joillain muilla brittiläisillä rautateillä oli standardiraideleveydestä poikkeavia leveyksiä käytössään.
Yhdysvalloissa ei noudatettu brittiläistä standardiraideleveyttä. Esimerkiksi Yhdysvaltain etelävaltioissa viiden jalan eli 1 524 millimetrin raideleveys oli tyypillinen. Pohjoisvaltioiden voitettua Yhdysvaltain sisällissodan koettiin pohjoisen ja etelän erilaiset raideleveydet taloudelliseksi ongelmaksi. Etelän rautateiden raideleveydet muutettiin vähitellen Pennsylvania Railroad -yhtiön neljän jalan ja yhdeksän tuuman raideleveydeksi 31. toukokuuta–1. kesäkuuta välisenä aikana vuonna 1886.
Venäjällä rautateillä arveltiin olevan sotilaallista merkitystä, minkä vuoksi ei haluttu ryhtyä ottamaan käyttöön kansainväliseksi muodostuvaa brittiläistä standardiraideleveyttä. Yhdysvaltalainen sotilasinsinööri George Washington Whistler (Fort Wayne Indiana 1800 – Pietari 1849) palkattiin rakennuttamaan Moskovan ja Pietarin välistä rautatietä, minkä leveydeksi tuli Yhdysvaltain etelävaltiolaiset viisi jalkaa. Näin tämä venäläiseksi raideleveydeksi uskottu leveys tuli voimaan koko rataverkolla koskien myös Viroa, Liettuaa, Latviaa, Suomea, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Mongoliaa.
[muokkaa] Suomen raideleveydet
Suomessa junat käyttävät periaatteessa samaa viiden jalan leveäraiteista raideleveyttä kuin Venäjällä (Suomi: 1 524 mm, Venäjä: 1 520 mm). Ero selittyy sillä, että Neuvostoliitossa 1950-luvulla haluttiin loogisemmin SI-järjestelmän avulla ymmärrettävä raideleveys, kun taas Suomen raideleveys perustuu keisarillisella Venäjällä käyttöönotettuun alun perin Yhdysvaltain etelävaltioista peräisin olevaan standardiin, joka oli tasan viisi jalkaa.
Neuvostoliitossa kaventaminen 1 524 mm raideleveydestä 1 520 mm raideleveyteen tapahtui kallistamalla raiteita sisäänpäin ylhäältä, millä saavutettiin vaadittu raideleveyden neljän millimetrin kaventuminen. Muualla Euroopassa käytetään yleensä alkujaan brittiläistä standardiraideleveyttä. Merkittävinä poikkeuksina ovat Espanja ja Portugali, joille oli aikanaan tärkeää Napoleonin sotien aikaisten kokemusten perusteella, että raideleveys eroaa siitä, mitä Ranska käyttää.
Sekä Helsingin metrossa että Suomen valtion hallinnoimalla rataverkolla käytetään samaa raideleveyttä (1 524 mm). Venäjän raideleveyden käyttäminen helpottaa raaka-aine- ja tavarakuljetuksia Venäjälle. Logistisesti Suomi on osa Venäjän mannerta itään päin, kun taas länteen päin Suomi on Itämeren vuoksi kuin saari. Junayhteyttä länteen ei kuitenkaan saataisi merkittävässä määrin toimimaan, vaikka raideleveys olisi standardiraideleveys. Vaunujen kuljettaminen junalautoilla ei olisi laajassa mitassa kannattavaa.
Suomessa käytettyjä raideleveyksiä ovat olleet 600, 750, 785 ja 900 mm (kapearaiteiset rautatiet) sekä nykyisin käytössä oleva 1 524 mm (leveäraiteinen rautatie). Helsingin (sekä Turun ja Viipurin entiset) raitiotiet ovat raideleveydeltään 1 000 mm.
[muokkaa] Raideleveyksiä
kapeita raideleveyksiä (engl. narrow gauge)
- Cap-Gauge (3' 6 eli 1066,8 mm)
- 1067 mm Japani, Taiwan (Japanin hallinnassa 1895-1945), Angola, Botswana, Kongo, Ghana, Mosambik, Namibia, Nigeria, Zambia, Zimbabwe, Indonesia
-Haiti 762 mm
- Port-au-Prince, 1878-1888 and 1897-1932 (Tramway)
- La Plaine du Cul-de-Sac, 1896-1950's
- Gonaives-Ennery, early 20th century
- Plantation railroads
-Haiti 1,067 mm
- Saint-Marc, 1905-1960's
- Malesia ja Vietnam 1 000 mm
standardiraideleveys (engl. standard gauge 4' 8 1/2 eli 1435,1 mm)
- 1435 mm
leveitä raideleveyksiä (engl. broad gauge )
- viiden jalan vanhat Yhdysvaltain etelävaltiolaiset (5' eli 1524 mm) raideleveydet
- 1524 mm Suomi (ja Puola vuoteen 1918, jolloin se siirtyi standardiraideleveyteen). Mikko Alameren julkaiseman teoksen vuodelta 1979 mukaan 1959 rautatiehallitus määritteli uudeksi kiskotuksen nimellisraideleveydeksi 1520 mm aikaisemman 1524 mm asemesta. Tätä ei kuitenkaan toteutettu.
- 1520 mm entiset neuvostotasavallat ja Mongolia
- Irlannin raideleveys
- 1600 mm
- Pyreneitten niemimaan raideleveydet (5' 5 1/2 eli 1663,7 mm)
- 1676 mm Intia, Pakistan, Bangladesh, Sri Lanka, Argentiina ja Chile
- 1674 mm Espanja
- 1665 mm Portugali
[muokkaa] Suomen kapearaiteisia rautateitä
| Rautatien nimi tai nimitys | Toiminnassa | Raideleveys | Pituus | Huomautukset |
|---|---|---|---|---|
| Eskolan metsärata | 1920–1961 | 750 mm | 68,0 km | vain suurin linjapituus mainittu |
| Fiskars–Pohjankuru | 1890–1952 | 750 mm | 5,5 km | Fiskarsin ruukilta Pohjankurun satamaan |
| Harvialan metsärata | 1917–1955 | 750 mm | 30 km | pituus sivuradat mukaan lukien; pääratapituus oli n. 16 km |
| Hyrynsalmen–Kuusamon kenttärata | 1944 | 750 mm | 178,0 km | purettiin, materiaali Neuvostoliittoon sotakorvauksena |
| Hyvinkää–Karkkila | 1913–1967 | 750 mm | 44,0 km | osa kalustosta ajokunnossa ja museoituna |
| Jokioisten Rautatie | 1899–1974 | 750 mm | 22,4 km | Forssa–Humppila |
| Jokioisten Museorautatie | 1978– | 750 mm | 14,0 km | Jokioinen–Humppila |
| Kalajoen Hiekkasärkkien rautatie | ? –2000 | 600 mm | 1,1 km | purettu keväällä 2004 |
| Saukkosuon kapearaiteinen rata | 192x-196x | 600 mm | km | Kalliosuo-Saukkosuo (Sukevan keskusvankila) |
| Karhulan–Sunilan Rautatie | 1909–1926 | 785 mm | 5,6 km | leveäraiteistettu (1524mm) vuonna 1926, edelleen yksityinen |
| Karjalankosken rautatie | 1906–1956 | 600 mm | 3,9 km | sijaitsi Juankoskella, välillä Juantehdas–Karjalankoski |
| Kausala–Leininselkä | 1910–1946 | 750 mm | 5,0 km | sijaitsi Iitin Kausalassa |
| Konnunsuo–Muukko | 1924–1961 | 600 mm | 17,5 km | |
| Kovjoen museorautatie | 1990– | 600 mm | 2,0 km | Kovjoella Uudenkaarlepyyn–Kovjoen rautatien paikalla toimiva museorautatie |
| Kupittaan savirata | n.1925–1962 | 600 mm | ? km | Kupittaan Savi Oy:n savenkuljetusrata |
| Kuurilan metsärata | 1927–1943 | 750 mm | 22 km | Rataverkon kokonaispituus |
| Kuusankoski–Voikkaa | 1922–1961 | 600 mm | 4,5 km | |
| Kyröskosken sähkörautatie | 1914–1989 | 750 mm | ? | viimeinen Suomessa kaupallisessa käytössä ollut kapearaiteinen teollisuusrata |
| Lohjan sähkörautatie | 1907–1930 | 750 mm | 4,4 km | avoinna yleiselle liikenteelle vuosina 1912–1929 |
| Loviisa–Vesijärvi | 1904–1960 | 750 mm | 81,7 km | VR:lle 1959, leveäraiteistettu (1524mm) vuonna 1960 |
| Läskelän rautatie | 1916–1970-luku | 750 mm | ? | NL:lle 1945, leveäraiteistettu (1520mm) 1970-luvulla |
| Montolan kalkkirata | 1933–1953 | 600 mm | 6 km | Loukolampi–Montola |
| Mänttä–Vilppula | 1898–1929 | 600 mm | 6,7 km | G A Serlachius Oy:n omistama |
| Ojakkala–Olkkala | 1911–1957 | 600 mm | 12,0 km | |
| Outokumpu–Juojärvi | 1918–1955 | 750 mm | 12,9 km | |
| Pitäjänmäen kenttärata | 1915–1919 | 750 mm | ??? km | Munkkiniemi–Pitäjänmäki–Hämeenkylä |
| Pohjois-Suomen Kaivosrautatie | 1997– | 600 mm | 1,6 km | Tankavaaran kultamuseon turistirautatie |
| Riihimäki–Loppi | 1910–1952 | 600 mm | 14,4 km | |
| Rokua (Lastenmaan rautatie) | 1986– | 900 mm | 3,3 km | |
| Töölön sokeritehtaan rautatie | 1901–1955 | 1000 mm | 1 km | |
| Uusikaarlepyy–Kovjoki | 1903–1916 | 600 mm | 12,3 km | |
| Virkkala–Ojamo | 1923–1970 | 1 000 mm | km | Virkkalan ja Ojamon kaupunginosissa Lohjalla |
| Ylä-Syvärin kenttärata | 1942–1944 | 750 mm | 71,6 km | Aunuksessa Syvärin–Äänisen alueella |
| Ähtärin eläinpuiston rautatie | ? –2002 | 600 mm | 2,0 km | purettu vuonna 2005 |
| Äänekoski–Suolahti | 1900–1943 | 750 mm | 9,3 km |
