Pietari Suuren merilinnoitus
Wikipedia
Pietari Suuren merilinnoitus tai Tallinnan–Porkkalan linnoitettu puolustusasema oli 1900-luvun alussa suunnitellun Venäjän keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria vihollisen maihinnousulta suojaavan meripuolustusjärjestelmän päävastarinta-asema. Suunnitelman mukaan Porkkalaan sekä Hangon ja Tallinnan rannikolle oli rakennettava järeitä rannikkotykkejä sekä Tallinnaan perustettava laivastotukikohta.
Paikka valittiin, koska se oli Suomenlahden kapein kohta. Mäkiluodon ja Naissaaren väli on vain 36 kilometriä, kun järeiden rannikkotykkien kantama oli tuolloin noin 25 kilometriä. Näin Suomenlahdella kulkeva osasto olisi joutunut ristituleen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Puolustusjärjestelmän rakentamisen syy
Venäjän tarve Suomenlahden rannikkopuolustuksen dramaattiselle vahvistamiselle seurasi Tsushiman meritaistelusta, jossa merkittävä osa sen Itämeren laivastosta upposi. Nopein ja halvin tapa Pietarin suojaamiseksi oli uuden laivaston rakentamisen sijaan rannikkotykistö. Ajatus puolustusasemien rakentamisesta esitettiin ensimmäisen kerran 1907. Keisari Nikolai II hyväksyi suunnitelmat 5. heinäkuuta 1912, jonka jälkeen rakennustöiden oli määrä alkaa.
[muokkaa] Puolustusjärjestelmän linjat
Puolustusjärjestelmä käsitti useita kehiä.
Sisin kehä Pietarista katsottuna oli Suomenlahden keskellä kaupungin edustalla oleva merilinnoitusaari Kronstadt sekä Viipurin maa- ja merilinnoitusasemat, joiden tehtävänä oli varmistaa, ettei Kronstadtin linjaa pystytä kiertämään pohjoisesta Viipurinlahdelle tehtävällä maihinnousulla.
Seuraava puolustuslinja oli Kotkan–Narvan tasolla, ja kulki Suomenlahden saarien kautta.
Kolmas linja kulki Tallinnan–Porkkalan tasolla. Sitä kutsutaan suomeksi yleensä Pietari Suuren merilinnoitukseksi.
Neljäs linja käsitti Saarenmaan–Hankoniemen tason.
Alkuperäisten venäläisten suunnitelmien mukaista linnoitusten valmistumista hidasti ensimmäinen maailmansota. Rakennelmat olivat vain osittain valmiit, kun Suomi ja Viro itsenäistyivät lokakuun vallankumouksen jälkeen. Saksan laivaston avulla suoritettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Suomenlahden rannoille yksi merkittävä maihinnousu huhtikuussa 1918, kun Suomen Senaatin kutsusta Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa taistellakseen kansanvaltuuskuntaa vastaan etelästä suojeluskuntien hyökätessä pohjoisesta.
[muokkaa] Tallinnan–Porkkalan raskaat ja järeät patterit 1. syyskuuta 1917
Järeimmät 356 mm/52 -tykkien vm. 1913 muodostamat patterit olivat tällöin vielä pahasti kesken.
- Mäkiluoto
- neljä 203/50 V -tykkiä
- Naissaari
- Aegna
- kaksi 305/52 O -tykkiä
- Viimsi
- kolme 120/50 V -tykkiä
- Suurupi
- neljä 234/50 Be -tykkiä
- Kakumäki
- kolme 120/50 V -tykkiä
[muokkaa] Katso myös
- Suomenlahden tykistösulku Suomenlahden samaan kohtaan keskittynyt 1930-luvulla rakennettu Suomen ja Viron rannikkopuolustusten yhteistyöhön perustunut sulkujärjestelmä. Sulun tarkoituksena oli estää Neuvostoliiton laivastoa liikkumasta Suomenlahden pohjukasta länteen ja samalla mahdollistaa maihinnousu Viron tai Suomen rannikolle. Tässä tarkoituksessa Suomenlahti suunniteltiin suljettavaksi merimiinakentillä ja rannikkotykistön tykkitulella.
- Krepost Sveaborg Helsinkiä ja kaupunkiin sijoitettua laivastoasemaa suojaava ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitus.
[muokkaa] Trivia
 |
Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot. |
- Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustyömaalle tuotiin elokuussa vuonna 1916 Helsingin seudulle Suomeen ensimmäiset 2100 kiinalaisia työntekijöitä. Suurin osa kiinalaisista olivat hunghuuseja jotka olivat kotoisin Amurinmaalta ja Mantsuriasta pääsiässä seikkailevia kulkureita ja rosvoja. Kiinalaiset asutetaan Espoon Iivisniemeen Noin 2330 kiinalaista lähtivät Suomesta tammikuussa vuonna 1917. Viimeiset lähtivät syksyllä vuonna 1917.
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
Keskiaikaiset keskuslinnat |
