Paul von Gerich
Wikipedia
Paul Bruno von Gerich (9. elokuuta 1873, Helsinki – 3. helmikuuta 1951, Hamina) oli tsaarin Venäjän armeijassa pitkään palvellut suomalainen sotilas joka muistetaan lähinnä osuudestaan vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksessa ja yhtenä ministeri Heikki Ritavuoren murhan taustahenkilönä.
Baltiansaksalaiseen aatelissukuun kuuluneen von Gerichin vanhemmat olivat Helsingin venäläisen sotasairaalan päällikkö lääkintäkenraalimajuri, todellinen valtioneuvos Carl Theodor Edvard von Gerich ja Julie Olympia von Koeppen. Päästyään ylioppilaaksi 1892 von Gerich lähti sotilasuralle valmistuen Haminan kadettikoulusta 1895. Gerich palveli Pietarissa Henkikaartin Jääkärirykmentissä vuoteen 1914 saakka ja kävi Nikolain Yleisesikunta-akatemian 1899–1901 sekä sen jälkeen Intendentuuriakatemian kurssin 1901-1902. Venäjän vuosinaan von Gerich kirjoitti myös ahkerasti julkaisten venäjäksi kuusi historiateosta ja noin kolmekymmentä asevoimien ohjesääntöä ja opasta.
Ensimmäisessä maailmansodassa von Gerich toimi vanhassa yksikössään Henkikaartin Jääkärirykmentissä ensin komppanianpäällikönä ja sitten pataljoonankomentajana taistellen itärintamalla Puolassa, Galitsiassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Helmikuussa 1917 sodassa kahdeksan kertaa haavoittunut ja lukuisia mitaleja saanut von Gerich nimitettiin 3. Pärnun Krenatöörirykmentin komentajaksi.
Maaliskuun vallankumouksen von Gerich perusti rykmenttinsä sotilasneuvoston ja myötäili aluksi vallankumouksellisia mutta Venäjällä vuoden mittaan lisääntynyt anarkia ja väkivallanteot saivat hänet siirtymään mielipiteissään oikealle. Syksyllä 1917 polvensa loukannut von Gerich toimi koulutusupseerina Pietarin seudulla kunnes erosi lokakuun lopulla Venäjän armeijasta ja siirtyi marraskuussa 1917 Suomeen Haminaan jonne hänen vaimonsa oli jo aiemmin muuttanut.
Von Gerich tapasi heti marraskuun alussa Helsingissä sotilaskomitean puheenjohtaja Hannes Ignatiuksen ja P. E. Svinhufvudin ja suostui ryhtymään organisoimaan perusteilla olleiden suojeluskuntien toimintaa. Tätä varten von Gerich lähti Vaasaan jossa hän aloitti 15. joulukuuta suojeluskuntapiirin päällikkönä.
Von Gerich oli aluksi kouluttamassa suojeluskunnille joukkueenjohtajia Vimpelin kurssilla (Vimpelin koulu) ja Suomen sisällissodan alettua hän oli ensin riisumassa aseista venäläisiä joukkoja Lapualla ja Seinäjoella ja johti sitten valkoisten joukkoja Haapamäellä ja Vilppulassa. Helmikuusta lähtien kenraalimajuriksi ylennetty von Gerich johti valkoisten koulutustoimintaa. Sodan jälkeen von Gerich toimi 2. Divisioonan komentajana Viipurissa, sotilasohjesääntökomitean puheenjohtajana ja taktiikan tuntiopettajana Kadettikoulussa.
Vuonna 1921 von Gerich siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen Helsingin suojeluskuntapiirin päälliköksi. Ns. suojeluskuntaselkkaus sai alkunsa kun von Gerich julkaisi Hufvudstadsbladetissa 9. kesäkuuta 1921 nimimerkillä artikkelin nimeltä Tuleeko Suomi liittymään balttilaiseen puolustusliittoon?. Tässä kirjoituksessa saksalaismielinen von Gerich arvosteli voimakkasti Ranskan ja Puolan johtamaa reunavaltiopolitiikkaa Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Tämä kirjoitus aiheutti voimakkaita vastalauseita näiden maiden suurlähetystöjen taholta ja Suomen hallitus painosti suojeluskuntajärjestön ylipäällikköä G. D. von Esseniä erottamaan von Gerichin. Kun von Essen ei tähän suostunut hallitus erotti hänet ja määräsi hänen tilalleen kenraalimajuri K. E. Bergin. Berg erotti sitten von Gerichin mutta joutui sen jälkeen niin voimakkaan arvostelun kohteeksi suojeluskuntien ja armeijan piirissä että hän ampui itsensä 22. kesäkuuta 1921 oltuaan vain kaksi päivää suojeluskuntien ylipäällikkönä.
Vuonna 1927 ulkoministeri Heikki Ritavuoren 1922 murhannut Ernst Tandefelt teki tunnustuksen jonka mukaan aktivisteihin kuuluneet apteekkari Oskar Jansson ja von Gerich olivat kehottaneet häntä murhaamaan Ritavuoren ja toimittaneet hänelle murhassa käytetyn aseen. Motiivina von Gerichin osalta olisi ollut Ritavuoren mukanaolo suojeluskuntaselkkauksen jälkiselvittelyssä. Asianomaiset itse kiistivät Tandefeltin väitteet eivätkä asiasta tehdyt poliisitutkimukset johtaneet selvyyteen.
Eronsa jälkeen von Gerich muutti Haminaan jossa hän toimi Saksan varakonsulina vuoteen 1945 saakka sekä vuodesta 1928 Vakuutusosakeyhtiö Tarmon asiamiehenä. Von Gerich jatkoi myös Kadettikoulun taktiikan opettajana vuoteen 1925 saakka ja julkaisi useita aikanaan Venäjällä kirjoittamiaan ohjesääntöjä suomen- ja ruotsinkielisinä versioina Upseerin käsikirjasto ja Officerens handbibliotek -sarjoissa. Von Gerich ylennettiin vielä kenraaliluutnantiksi 1928.
Von Gerich kuoli Haminassa vuonna 1951 77-vuotiaana.
