Hannes Ignatius

Wikipedia

Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius (8. lokakuuta 1871 Helsinki – 4. huhtikuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen sotilas, jonka sotilasura katkesi Venäjän vallan aikana. Suomen itsenäistyttyä Ignatius kuitenkin kohosi hetkessä ratsumestarista kenraalimajuriksi. Myöhemmin hän kuului Mannerheimin lähipiiriin vastustaen virallista tasavaltaista ja demokraattista Suomea.

Ignatiuksen isä oli suomenmielinen senaattori Karl Ferdinand Ignatius, joka oli ollut mukana perustamassa Uusi Suometar -lehteä. Ignatius kävi Haminan kadettikoulun ja valmistui kornetiksi 1892. Hän palveli tämä jälkeen Suomen Rakuunarykmentissä ja suoritti myös Venäjän yleisesikunta-akatemian.

Vuoden 1901 asevelvollisuuslailla lakkautettiin Suomen sotaväen päällikön virka sekä hajotettiin suomalaiset tarkk'ampuja- ja reservikomppaniat. Vain Suomen Kaarti ja Suomen Kadettikoulu säilyivät, mutta Suomen Rakuunarykmentti lakkautettiin. Ignatius oli jo hieman aikaisemmin eronnut rykmentistä kieltäydyttyään vannomasta uutta venäläisen kaavan mukaista sotilasvalaa. Hän oli ehtinyt yletä ratsumestariksi sotilasurallaan.

Ignatius siirtyi nyt liikealalle toimien ensin Viipurin tupakkatehtaan isännöitsijänä 1902–1903 ja Teollisuuskonttorin johtajana Pietarissa 1903–1904 ja sitten viipurilaisen Vuolukivi Oy:n johtajana vuodesta 1904 alkaen. Samaan aikaan hän liittyi mukaan myös aktivistien salaiseen toimintaan ja neuvotteli muun muassa 1905 Tukholmassa japanilaisten kanssa aseiden salakuljetuksesta Suomeen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Ignatius johti epävirallista sotilaskomiteaa, joka ei kuitenkaan siirtynyt itsenäisyyden ajamisen kannalla ennen kuin vasta vuonna 1917. Kesällä 1917 Ignatius oli Tukholmassa neuvottelemassa saksalaisten kanssa yhteistoimista Suomen valtaamiseksi, mutta asiasta ei sillä kertaa tullut mitään. Mannerheimin saavuttua Suomeen 1918 hän nimitti esikuntansa pääasiassa Ignatiuksen sotilaskomitean jäsenistä paremman vaihtoehdon puuttuessa. Ignatiuksesta itsestään tuli valkoisten päämajoitusmestari, ja hän osallistui Suomen sisällissodassa muun muassa Oulun valtaukseen.

Sodan jälkeen kenraalimajuriksi ylennetty Ignatius toimi yleisesikunnan päällikkönä 1918–1919 sekä sotakoulujen tarkastajana 1919–1920. Ignatius ei hyväksynyt Suomen poliitisessa elämässä tapahtuneita muutoksia kuten tasavallan voittoa ja Ståhlbergin valintaa presidentiksi ja erosi virastaan 1920.

Ignatius toimi tämän jälkeen Mannerheimin lähipiirissä, oli Sotilasaikakauslehden päätoimittajana 1921–1926 ja johti kuusiosaisen Suomen vapaussota vuonna 1918 -historiateossarjan kirjoittamista. Tässä teoksessa korostettiin Mannerheimin osuutta sodan kulkuun, kun taas jääkärit jäivät siinä sivuosaan. Kenraaliluutnantiksi 1928 ylennetty Ignatius otti osaa myös Lapuan liikkeen toimintaan ja Mäntsälän kapinaan pyrkien avaamaan tätä kautta Mannerheimille pääsyn Suomen johtoon.

Talvisodan aikana Ignatius oli vielä Mannerheimin edustajana Torniossa vastaanottamassa Suomeen tulevia ulkomaalaisia vapaaehtoisia.