Lesja Ukrajinka
Wikipedia
Larysa Petrivna Kosatš-Kvitka (ukr. Лариса Петрівна Косач-Квітка, tunnetaan paremmin pseudonyymillään Lesja Ukrajinka, ukr. Леся Українка) oli Ukrainan tunnetuimpia runoilijoita ja kirjailijoita. Hän on myös maansa kirjallisuuden tunnetuin naiskirjailija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Syntyperä ja lapsuus
Ukrajinka syntyi Novohrad-Volynskyn kaupungissa, Ukrainassa 25. helmikuuta 1871, alueella joka oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa. Hän oli kirjailija/kustantaja Olha Drahomanova-Kosatšin (paremmin tunnettu salanimellään Olena Ptšilka) toinen lapsi. Myh’ailo Petrovytš Drahomanov, tunnettu ukrainalainen tiedemies, historioitsija ja kansatieteilijä, oli Drahomanova-Kosatšin veli. Ukrajinkan isä oli lakimies Petro Antonovytš Kosatš, paikallisen sovitteluelimen johtaja. Huolimatta ei-ukrainalaisesta taustastaan Kosatš oli innokas ukrainalaisen kulttuurin tukija ja taloudellisesti tuki ukrainankielisiä julkaisuhankkeita. Setä Drahomanov oli Ukrajinkan henkinen tukija sekä opettaja ja täten hänelle hyvin tärkeä henkilö. Toinen tärkeä hahmo kirjailijalle oli hänen veljensä Myh’ailo (tunnettu pseydonyymillä Myh’ailo Obatšnyi).
Ukrajinkan äidillä oli ratkaiseva osuus hänen kasvatuksessaan. Kotona puhuttiin ainoastaan ukrainaa ja venäjäksi opetusta tarjoavien koulujen välttämiseksi opetusta antoivat kotiopettajat. Ukrajinka oppi lukemaan neljän vanhana ja sekä hän että veljensä oppivat lukemaan ulkomaista kirjallisuutta useilla kielillä. Ukrajinka osasi venäjää, puolaa, bulgariaa, kreikkaa, latinaa, ranskaa, italiaa, saksaa ja englantia.
Kahdeksan vuoden iässä hän kirjoitti ensimmäisen runonsa, ”Toivon”, tsaaria vastustaneessa poliittisessa liikkeessä mukana olleen tätinsä Olena Antonivna Kosatšin pidätyksen ja karkotuksen innoittamana. Vuonna 1879 koko perhe muutti Lutskiin. Näihin aikoihin Ukrajinkan setä Myh'ailo alkoi kannustaa häntä perehtymään ukrainalaisiin kansanlauluihin ja -tarinoihin sekä myös Raamattuun sen runouden ja ajattomien teemojen johdosta. Häneen vaikuttivat myös tunnettu säveltäjä Mykola Lysenko ja kirjailija Michael Staritsky.
[muokkaa] Nuoruus
Kolmentoista vanhana Ukrajinka sai ensimmäisen runonsa julkaistua - Kielo ilmestyi lviviläisessä Zoria-lehdessä. Tässä yhteydessä hän myös ensimmäistä kertaa käytti äitinsä ehdottamaa pseydonyymiä jolla hänet nykyisin tunnetaan. Vielä tässä vaiheessa Ukrajinkan mielessä oli ura pianistina, mutta luustoon iskeneen tuberkuloosin estettyä käynnit tunneilla, nuori tyttö siirtyi yhä enemmän kirjallisuuden pariin.
Ukrajinkan ollessa 17 vuotta hän yhdessä veljensä kanssa pisti pystyyn kirjallisuuspiirin nimeltä Plejada (plejadit), jonka tarkoituksena oli edistää ukrainalaisen kirjallisuuden kehitystä ja kääntää maailmankirjallisuuden klassikoita ukrainan kielelle. Yksi heidän kääntämistään teoksista oli Nikolai Gogolin Illat Dikankan maatilalla.
Hänen ensimmäisen runokokoelmansa, Na krylah’ pisen (’Laulujen siivillä’), näki päivänvalon vuonna 1893. Koska Venäjän keisarikunta oli kieltänyt ukrainankielisen kirjallisuuden julkaisemisen, kirjat painettiin Halytšynassa länsi-Ukrainassa joka oli tuolloin osa Itävalta-Unkaria ja salakuljetettiin tämän jälkeen Kiovaan.
[muokkaa] Aikuisuus ja ura
Sairautensa vuoksi kirjailijan oli matkustettava kuivan ilmaston alueille ja hän viettikin pitkiä ajanjaksoja kaukana kotoaan; Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Bulgariassa, Krimillä, Kaukasuksella ja Egyptissä. Hän nautti vieraiden kulttuurien kohtaamisesta ja joka vaikutti myös hänen töihinsä.
Ukrajinka kirjoitti myös eeppisiä runoja, proosaa, kirjallisuuskritiikkiä artikkeleiden muodossa ja useita sosiopoliittisia esseitä. Parhaiten hänen näytelmistään tunnettiin Bojarynja ('Aatelisnainen', 1914) joka käsittelee Ukrainan historiaa ja Lisova pisnja ('Metsälaulu', 1912) jonka hahmoihin lukeutuu olentoja ukrainalaisesta mytologiasta. Hänen suurimpana kontribuutiona ukrainalaiselle kirjallisuudelle pidetään kuitenkin hänen ytimekkäiden, filosofisten keskustelujen muotoon kirjoitettuja dramaattisia runojaan.
Ollessaan hoidettavana Jaltalla vuonna 1897 Ukrainka tapasi Serhi Kostiantynovytš Meržynskyn, minskiläisen upseerin joka oli myös saamassa hoitoa tuberkuloosiin. He rakastuivat toisiinsa, ja tämä kohtaaminen sai Ukrajinkan näyttämään uuden puolen itsestään töissään, joista osa julkaistiin vasta postuumisti. Meržynsky kuoli 3. maaliskuuta 1901 hänen rakkaansa seisoessa vuoteensa vierellä. Ukrajinka kirjoitti dramaattisen runon Oderžyma eräänä yönä miehensä kuolinvuoteen äärellä.
Ukrainka vastusti aktiivisesti Venäjän keisarivaltaa ja oli jäsen marxistisissa järjestöissä. Vuonna 1902 hän käänsi Kommunistisen manifestin ukrainaksi. 1907 hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi ja häntä tarkkailtiin siitä lähtien viranomaisten taholta.
Ukrajinka meni 1907 naimisiin oikeusavustajan Klyment Kvitkan kanssa, joka harrasti kansatiedettä ja musikologiaa. He asettuivat ensin Krimille, josta myöhemmin muuttivat Georgiaan.
Lesja Ukrajinka kuoli 1. elokuuta 1913 Suramissa.
[muokkaa] Perintö
Ukrainassa ja muissa entisissä neuvostotasavalloissa on useita Ukrajinkan kunniaksi pystytettyjä muistomerkkejä. Kiovassa yksi näistä sijaitsee hänen mukaansa nimetyllä kadulla, toinen pienempi Marijinski-palatsin viereisessä puistossa. Yhtä kaupungin pääteattereista, Venäläisen draaman teatteria yleisesti kutsutaan Lesja Ukrajinka -teatteriksi. Ukrainalaisen diasporan vaikutuksesta niin Kanadassa kuin Yhdysvalloissa on useita kirjailijalle omistettuja yhteisöjä ja muistomerkkejä.
