Kontupohja

Wikipedia

Koordinaatit: 62°12′N 34°16′E
Kontupohja Кондопога, Kondopoga
Kontupohja Кондопога, Kondopoga
Valtio	Venäjän federaatio
Tasavalta	Karjalan tasavalta
Piiri	Kontupohjan piiri
Kaupungiksi	5. heinäkuuta 1938
- Kaupunginjohtaja	Vitali Federmesser
Väkiluku (2005)
- Kaupunki	34 400
Kontupohjan piirin hallinnollinen keskus
Sivusto: kondopoga.ru

Kontupohja (karjalaksi Kondupohju, ven. Кондопога, Kondopoga) on kaupunki Äänisen länsirannalla Kontupohjanlahden perukassa Kontupohjan piirissä Karjalan tasavallassa 54 kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Kontupohja on piirinsä hallinnollinen keskus. Kontupohjan kaupungin hallinnon alaisuuteen kuuluvat Nigozeron ja Sjurganin asuinalueet.^[1]

Kontupohja sijaitsee Murmanskin radan ja Petroskoista pohjoiseen vievän päätien varrella ja sieltä on hyvät juna- ja bussiyhtyedet Petroskoihin ja Karhumäelle.

[muokkaa] Asukasluvun kehitys

37 200 (1996)^[1]
37 000 (2000)
34 400 (2005)

[muokkaa] Elinkeinot

Kaupungin suurin työnantaja on jo vuonna 1928 toimintansa aloittanut paperitehdas,^[2] nykyisin OAO Kondopoga. Se tuottaa sanomalehtipaperia, mitä käytetään myös Suomessa. Tehtaalla on viisi paperikonetta ja rahoitukseltaan se on omavarainen, pääasiassa työntekijöidensä ja johdon omistama. Tehdas on myös rahoittanut kaupunkiin ravintolan, Arbatiksi kutsutun kävelykadun, kulttuuritalon, jäähallin (valmistui 2001) ja kalanviljelylaitoksen. Tehdas vaikuttaa Kontupohjan apulaiskaupunginjohtajan valintaan.

Tehdasta on myöhemmin kunnostettu suomalaisvoimin.^[2] Lisäksi kaupungissa on valimo, kivenjalostamo, tiilitehdas ja rehutehdas sekä lähistöllä toimivat titaani- ja vanadiinikaivokset sekä marmoriloouhos.^[1] Kontupohjan tiilitehdas tuottaa noin kolmanneksen Karjalan tasavallan rakennusmateriaaleista.^[2] Kontupohja tuottaa noin 25 % Karjalan tasavallan teollisuustuotannosta.^[2]

Kaupungin keskustassa toimii hotelli Kivats (rakennettu 1973).^[1]

[muokkaa] Nähtävyydet

Kontupohjan ortodoksinen kirkko

Kontupohjan huomattavin nähtävyys on vuonna 1774 rakennettu Kontupohjan ortodoksinen kirkko, joka on pyhitetty Neitsyt Marialle.^[2] Kirkko on rakennettu pyöröhirsistä ja se edustaa perinteistä karjalaista kirkonrakennuskulttuuria.^[2] Kirkon lähistöllä on säilynyt myös useita vanhoja karjalaisia taloja.^[2] Kaupungissa on myös kotiseutumuseo ja Uspenskin kirkko.^[1]

[muokkaa] Historia

Kontupohjan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1563. Kontupohja ympäristöineen muodosti oman kunnan. Kunnassa oli 8 349 asukasta vuonna 1902^[3] ja 8249 asukasta vuonna 1905.^[4] Kontupohjan kunta lakkautettiin vuonna 1927 ja liitettiin Kontupohjan piiriin. Kontupohjan kauppalasta tuli piirin keskus.

Itä-Karjalaan muuttaneet suomalaiset ja amerikansuomalaiset rakensivat 1920- ja 1930-luvuilla Kontupohjasta kaupungin. Virallisesti Kontupohjasta tuli kaupunki vuonna 1938. Stalinin vainoissa (1935-1937) Kontupohjassa vangittiin 11 000 suomalaista. Jatkosodan aikana 1941-1944 Kontupohja oli Suomen miehittämä. Kaupunkiin muutti asukkaita 1950- ja 1960-luvuilla etenkin Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja muualta Neuvostoliitosta.^[2]

[muokkaa] Urheilu

Kontupohjassa hiihto on suosituin urheilulaji. Kontupohjasta ovat kotoisin hiihtäjät Olga Vodolazova (os. Rokko), Larisa Lazutina (os. Ptitsyna) ja Jevgenija Medvedeva-Arbuzova. Kontupohjaan valmistui Karjalan tasavallan ensimmäinen jäähalli vuonna 2001. Hallin rahoitti OAO Kondopoga.

[muokkaa] Ystävyyskaupunki

Jämsänkoski (Suomi), vuodesta 1989^[1]

[muokkaa] Levottomuudet

Pääartikkeli Kontupohjan levottomuudet 2006

Keskiviikkoiltana 30. elokuuta 2006 azerin pitämässä Tšaika-ravintolassa Kontupohjan keskustassa tapahtui kapakkatappelu, minkä tuloksena kaksi kontupohjalaista sai surmansa. Venäläiset epäilivät kaukasialaisten puukottaneen heidät. Perjantaina väkijoukko hajotti ravintolan ikkunoita ja sytytti ravintolan palamaan vaatien kaukasialaisten karkottamista kaupungista. Ravintolaa pitävien azerien lisäksi kaupungissa on torikauppaa käyviä tšetšeeneitä. Mielenosoitukset jatkuivat ja paikalle tuli laittoman siirtolaisuuden lopettamista kannattavan DPNI:n edustajia Moskovasta.

Paikalta otetuissa videoissa korostuu mielipiteenä se, että paikalliset pelkäävät siirtolaisia ja että myös työpaikkojen puolesta palvelualoilla pelätään.

Paikallinen miliisi ei kyennyt riittävän tehokkaasti hillitsemään kaikkia mielenosoittajia ja myös sisäasiainministeriön erikoisjoukko, OMON, käskettiin paikalle.

Paikalta otetuissa videoissa Karjalan tasavallan presidentti Sergei Katanandov toteaa, että he kyllä palauttavat järjestyksen, vaikka voimatoimia käyttäen, mutta yrittävät muin keinoin ensiksi. Suomalaisten tiedotusvälineiden mukaan myös tehtaanjohtaja Vitali Federmesser on käynyt rauhoittelemassa mielenosoittajia.

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 ^1,3 ^1,4 ^1,5 Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 ^2,3 ^2,4 ^2,5 ^2,6 ^2,7 Lehtipuu, Markus: Karjala, suomalainen matkaopas, s. 285-288. Toinen, korjattu painos maaliskuu 2001. Keuruu: Suomalainen matkaopas Finnish Guidebooks Oy, 2001. ISBN 952-9715-13-7.
↑ Homén, Theodor (toim.): Itä-Karjala ja Kuollan Lappi, s. 160. Helskinki:Otava, 1918.
↑ Tietosanakirja 4: Kaivo–Kulttuurikieli. Helskinki:Tietosanakirja, 1912.