Keisaripingviini
Wikipedia
| Keisaripingviini | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Aptenodytes forsteri Gray, 1844 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Keisaripingviini Wikispeciesissä |
Keisaripingviini (Aptenodytes forsteri) on suurin pingviinilaji. Lajin nimesi George Robert Gray 1844, Johann Reinhold Forsterin kunniaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Keisaripingviini voi olla jopa 130 cm pitkä ja painaa 20–40 kg. Suurin tunnettu yksilö painoi 46 kg. Laji on elossa olevista linnuista 5. suurin. Sillä on kaulan sivuilla ja kurkussa oranssinkeltaiset väriläiskät, samanlaiset kuin sen lähisukulaisella kuningaspingviinillä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Keisaripingviini elää noin 20-vuotiaaksi, vanhimmat yksilöt ovat olleet 40-vuotiaita. Kuolleisuus on suuri ensimmäisen elinvuoden aikana mutta aikuistuttuaan ne elävät pitkään.
[muokkaa] Levinneisyys
Keisaripingviiniä tavataan ainoastaan Etelämantereella. Se on ainoa lintulaji, joka lisääntyy Etelämantereen talvella. Yli 40 lisääntymisyhdyskuntaa on tiedossa ja niiden koot vaihtelevat Dion Islandin 200 parista Coulman Islandin 50 000 pariin. Tarkaa parimäärää ei tunneta, sillä kaukaisimmat yhdyskunnat ovat niin vaikeasti tavoitettavissa, että niitä ei ole voitu takseerata. Lajin maailman populaation koko on 270 000–350 000 yksilöä.[1] Laji on elinvoimainen mutta sen, samoin kuin kaikkien pingviinien, elämä on kuitenkin vaarassa kasvihuoneilmiön ja ihmisen lisääntyneen vaikutuksen takia.
[muokkaa] Ravinto
Keisaripingviini saa muiden pingviinien tapaan ravintonsa merestä. Se syö pääasiassa krillejä ja muita äyriäisiä, mutta voi sukeltaa jopa 250 metriin saalistamaan mustekaloja. Syö myös kaloja. Syvin mitattu sukellus on ollut 565 m. Sukelluksissa keisaripingviini voi olla jopa 22 minuuttia. Normaali sukellusvauhti on 6–9 km/h mutta ne voivat edetä 19 km/h vauhtia. Lisääntymiskauden aikana keisaripingviinit voivat olla syömättä 2–3 kuukautta, joten ennen lisääntymiskautta ne syövät jatkuvasti kerätäkseen vararasvaa. Ruokakalat ovat yleensä 3–15 cm kokoisia.
[muokkaa] Lisääntyminen
Keisaripingviinin lisääntyminen on siitä erikoista, että se tapahtuu keskitalvella Etelämantereella. Yhdyskunnat sijaitsevat uudella merijäällä, eivät jäävuorilla. Vain 2 yhdyskuntaa sijaitsee mantereella.[2] Tällöin voi olla jopa 60 astetta pakkasta ja tuulla 80 km/h (22.25 m/s). Myrskytuuli voi olla peräti 180 km/h. Pysyäkseen lämpiminä keisaripingviinit kerääntyvät jopa 6 000 yksilön lisääntymisyhdyskunniksi. Ne kerääntyvät pesimään pian uuden merijään muodostuttua syksyllä (huhti-toukokuussa). Pingviinit ovat pariuskollisia, mutta jos toinen puolisoista on kuollut, voi toinen ottaa uuden puolison.
Naaras munii yhden munan, jonka se vierittää koiraalle haudottavaksi. Yleensä luovutus tapahtuu pian muninnan jälkeen, mutta joskus naaraat saattavat istua tuntikausia munan päällä, kunnes koiras tulee vaatimaan sitä itselleen. Itse luovutustapahtuma on nopea ja hätäinen tapahtuma, sillä jos koiras ei ota munaa nopeasti ihompoimuunsa, se jäätyy ja lisääntymiskausi on ohi. Koiras hautoo munaa jalkojensa päällä ihopoimun suojassa 9 viikkoa. Se nukkuu pääosan tuosta ajasta, sillä nukkuessa sen energiankulutus on alimmillaan. Jos muna tuhoutuu, ei naaras muni uutta ennen kuin vuoden päästä. Muna on suhteellisen pieni, se painaa noin 465 g.
Tavallisesti naaras palaa ennen poikasen kuoriutumista, mutta jos poikanen syntyy aikaisemmin, ruokkii koiras sitä oksentamalla kuvustaan maitomaista nestettä. Naaras palaa koiraan luo noin 2 kuukauden kuluttua ja löytää kumppaninsa äänten perusteella. Se ottaa huolehtiakseen poikasesta ja koiras lähtee merelle syömään. Vastakuoriutunut poikanen painaa 120–160 g ja on 15 cm:n pituinen. Naaras ruokkii poikasta oksentamalla sille sulanutta ruokaa vatsastaan. Muutaman viikon kuluttua koiras palaa perheensä luo ja molemmat emot hoitavat poikasta. Pari kuukautta kuoriutumisen jälkeen, säiden alkaessa kylmetä, poikaset kerääntyvät tiiviiksi parveksi lämmönhukan vähentämiseksi, ja emot jatkavat niiden ruokkimista. Parvea vartioi muutama aikuinen. Emot tunnistavat poikasensa äänestä, joka voi kuulua yli kilometrin päähän. Lopulta emot ja poikanen lähtevät merelle ja viettävät siellä loppukesän. Lisääntyvät yksilöt aloittavat syksyllä taas vaelluksensa lisääntymispaikalle ja nuoret lisääntymiskyvyttömät yksilöt jäävät mereen jäänreunan läheisyyteen. Lisääntymiskykyisiä keisaripingviinit ovat 4–8-vuotiaina.
[muokkaa] Viholliset
Keisaripingviinin suurimpia uhkaajia ovat miekkavalas, merileopardi ja hait, poikasia ja sairaita yksilöitä saalistavat myös isokihu ja isomyrskyliitäjät. Myös Antarktikselle tuodut ja villiintyneet koirat olivat niiden uhkana, mutta koirat on nyttemmin poistettu alueelta.
[muokkaa] Lähteet
- Love, John 2001: Pingviinit. - WSOY. Kiina. ISBN 951-0-26623-X
