Kansaneläkelaitos
Wikipedia
| Kansaneläkelaitos | |
 Kansaneläkelaitoksen logo |
|
| Tunnuslause | Elämässä mukana - muutoksissa tukena |
|---|---|
| Yritysmuoto | Valtio ja sen laitokset |
| Perustettu | 1937 |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Palvelualue | Sosiaaliturva |
| Liikevaihto | 10 722 milj. € (2005) |
| Henkilökuntaa | 5747 (31.1.2007) |
| Omistaja | Kansaneläkelaitos on itsenäinen eduskunnan valvonnassa toimiva laitos. |
| Kotisivu | http://www.kela.fi |
Kansaneläkelaitos (lyh. Kela) (ruotsiksi: Fpa tai Folkpensionsanstalten) hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Sen keskushallinto sijaitsee Nordenskiöldinkadulla ja Höyläämötiellä Helsingissä. Kelan tietokonekeskus on Jyväskylässä. Tietokonekeskuksen viereen on rakenteilla uusi toimitalo, johon mm. opintotukikeskus muuttaa vuoden 2008 alussa.
Kelalla on henkilöstöä kaikkiaan 5747 henkilöä: Kelalla on palvelupisteitä yhteensä 451 kappaletta, joista toimistoja 263, sivuvastaanottoja 43 ja yhteispalvelupisteitä 145 kappaletta.
Kela julkaisee Kelan sanomat nimistä asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on Sosiaalivakuutus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kelan maksetut etuudet ja budjetti
Kelan vuoden 2006 budjetti (maksetut avustukset) oli yhteensä 10 472 miljoonaa euroa. Jakaantuen pääosin seuraavaan avustuksiin:[1]
- 3 214 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
- 2 784 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
- 1 825 miljoonaa euroa äitiysavustusta, lapsilisää ja pienten lasten hoidon tukea
- 1 014 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
- 737 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumistuen)
- 439 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
- 289 miljoonaa euroa kuntoutusta
- 108 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
- 61 miljoonaa euroa muita etuuksia
Eläkkeitä Suomessa maksettiin vuonna 2006 ennakkotiedon mukaan 18,6 miljardia euroa. Kelan eläkkeiden osuus siitä oli 2,8 miljardia eli 15 prosenttia. Vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeellä oli vuoden lopussa 1 216 900 Suomessa asuvaa henkilöä, joiden kokonaiseläke oli keskimäärin 1 197 euroa kuukaudessa. Pelkkää kansaneläkettä sai 84 100 henkilöä. Heidän keskimääräinen kokonaiseläkkeensä oli 662 euroa kuukaudessa.
Eniten Kelan maksamista etuuksista vähenivät 2006 työttömyysturvaetuudet. Osasyynä oli yhdistelmätuen lakkauttaminen. Työttömän peruspäivärahaa maksettiin 109 miljoonaa euroa 17 920 saajalle ja työmarkkinatukea 794 miljoonaa euroa 114 980 saajalle. Työmarkkinatuen saajista 66 430 oli vuoden lopussa pitkäaikaistyöttömiä eli heille oli kertynyt työmarkkinatukea työttömyyden perusteella vähintään 500 päivältä.
Lapsilisiä maksettiin 2006 yhteensä 1 030 700 lapsesta 568 300 perheelle. Perheistä 18 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Äitiysavustuksen saajia oli vuoden aikana 57 820 ja heistä 66 prosenttia otti avustuksen pakkauksena. Adoptiotukea maksettiin 210 adoptiovanhemmalle.
Yleistä asumistukea sai vuoden 2006 lopussa 150 170 ruokakuntaa. Yksinasuvien ruokakuntia niistä oli hieman yli puolet ja lapsiperheitä 40 prosenttia. 64 prosentissa ruokakunnista tuen saaja tai puoliso oli työttömänä.
Kela saa rahansa pääasiallisesti valtiolta 59 %, kunnilta 5 %, työnantajilta 22 % (mm. työeläkemaksuina ja sairausvakuutusmaksuina), muuta rahoitusta on 1 % ja vakuutetuilta tulee 14 %. Kelan osuus koko Suomen sosiaaliturvasta on noin 22 %. Sosiaalimenot ovat yhteensä Suomessa 43,4 miljardia euroa.[1] Kelan aluekeskukset sijaitsevat Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Seinäjoella ja Turussa. Vuosina 1972–2006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. 1.1.2007 alkaen laitos on nimeltään Kuntoutuskeskus Petrea ja se jatkaa toimintaansa itsenäisenä säätiönä.
Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937 ollen aluksi nimensä mukaisesti nimenomaan eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.
Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen. Suomeksi sanottuna siten, että jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat mm. liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).
Nykyisin Kelan vastuulla on esimerkiksi kansaneläke, kuntoutusraha, lapsilisä, lääkekorvaukset, opintotuki, perhe-eläke, peruspäiväraha, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, työmarkkinatuki, työttömyyseläke, vammaistuki, vanhuuseläke ja yleinen asumistuki.
Elatustuen maksatus siirtyy kunnilta Kelan hoidettavaksi 1.1.2009.
Useimmista Kelan päätöksistä voi hakea muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. Työttömyysturvaa koskevista päätöksistä asiakas voi valittaa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja opintotukea koskevista päätöksistä opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.
Tulevaisuudessa Kansaneläkelaitos hoitaa myös sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnallisen arkistoinnin.
Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1.4.2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1.7.2007.
Toimintojen ja rakenteiden uudistamishankkeet toteutetaan vuoden 2007 loppuun mennessä. Sähköinen arkisto luodaan 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008 - 2011.
[muokkaa] Kritiikkiä
Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä.
Kritisoitaessa on hyvä huomata, että Kela ei säädä lakeja, mutta se on velvollinen noudattamaan niitä. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, siinä ei aina ole otettu huomioon, että yksi lainmuutos aiheuttaa seuraamuksia muiden lakien toteuttamisessa. Toimeenpanevana elimenä Kelan tehtävänä on kuitenkin kertoa järjestelmästä asiakkailleen ymmärrettävästi, joten kritiikki ymmärrettävyydestä ja selkeydestä on aiheellista.
Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta [2] koko järjestelmän kertakaikkiseen korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.
Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen kannattaa lainsäädännön yksinkertaistamista ja hänen mielestään etuusviidakko toimiikin huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa. [3]
On esitetty ajatuksia myös siitä, että työttömyyskorvauksien saajien tietojen pitäisi ainakin olla osittain julkisia. Tätä ajatusta perustellaan työnantajan mahdollisuudella ottaa yhteyttä työttömiin työn tarjoamismielessä ja julkisuusperiaatteella; maataloustuetkin ovat julkisia, joten mikseivät työttömyyskorvauksetkin.lähde?
[muokkaa] Kelan pääjohtajat
| Pääjohtaja | Toimikausi |
|---|---|
| Eero Rydman | 1937–1944 |
| V. A. Arola | 1944–1945 |
| Eino E. Louhio | 1946–1954 |
| V. J. Sukselainen | 1954–1971 |
| Jaakko Pajula | 1971–1993 |
| Pekka Tuomisto | 1993–2000 |
| Jorma Huuhtanen | 2000– |
[muokkaa] Kelan hallitus
Kelan valtuutetut nimittivät 17.12.2007 hallituksen toimikaudeksi 1.1.2008-31.12.2010.
Hallitukseen kuuluvat: Elli Aaltonen, Elina Lehto-Häggroth , Rauno Ihalainen, Paula Kokkonen, Kaarina Knuuti, Lasse Laatunen, Velipekka Nummikoski (puheenjohtaja), Sinikka Näätsaari, Pekka Perttula, Tarmo Pukkila. Henkilöstön edustajana hallituksessa on Brita Järvinen (läsnöolo- ja puheoikeus).
Hallituksen sihteerinä toimii osastopäällikkö Juhani Rantamäki. [1]
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937 - 1997 (Gummerus 1997) ISBN 951-669-434-9
[muokkaa] Lähteet
- Kaija Lähteenmaa: Vanhanen tahtoo valikoivan perustulon 27. helmikuuta 2007. Taloussanomat. Viitattu 27. helmikuuta 2007.
- Mika Mustalahti: Sekava tukijärjestelmä on tehnyt työllistymisestä vaikeaa (Mielipide) 14. syyskuuta 2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 27. helmikuuta 2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Kelan taskutilasto 2007 (ISSN 1457-8727) 2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 25. helmikuuta 2007.
- ↑ [http://www.sdp.fi/fi/sdp-arkisto/puoluekokous_2005/kannanotot/sosiaali-_ja_terveyspolitiikasta Sosiaalidemokraattien sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 2005
- ↑ Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen: Sosiaaliturvan peruspilareita ei tule murentaa (Kela tiedottaa) 27. helmikuuta 2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 27. helmikuuta 2007.
