Kansainvälinen oopiumisopimus
Wikipedia
Kansainvälinen oopiumisopimus, joka allekirjoitettiin Haagissa 23. tammikuuta 1912, oli ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus. Yhdysvallat kutsui kokoon kolmetoista maata Kiinan Shangaihin vuonna 1909 vastatakseen kasvavaan kritiikkiin oopiumin kauppaa kohtaan. Sopimuksen allekirjoittivat Saksa, Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Italia, Iso-Britannia, Japani, Alankomaat, Persia, Portugali, Venäjä ja Siam. Sopimuksessa luvataan, että allekirjoittaneet valtiot pyrkivät parhain keinoin rajoittamaan kaikkien niiden toimintaa, jotka tuottavat, maahantuovat, myyvät, jakelevat ja vievät ulkomaille morfiinia, kokaiinia ja niiden vastaavia suoloja, samoin kuin niitä rakennuksia joissa nämä henkilöt harjoittavat kyseistä liiketoimintaa.
Sopimus otettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä vuonna 1915 Yhdysvalloissa, Alankomaissa, Kiinassa, Hondurasissa ja Norjassa. Laajempaan kansainväliseen käyttöön se levisi vuonna 1919, kun siitä tuli osa Versaillesin rauhansopimusta.
Sopimus tuli Suomessa voimaan 1922.[1]
Laajennettu sopimus allekirjoitettiin 1925. Sihen sisältyi sopimus valvontaelimestä. Siihen lisättiin myös maininta hashiksesta ja kannabiksesta, mikä aiheutti keskustalua maissa joissa kannabis kasvaa villinä. Lopulta sanamuotoa pyöristettiin kannabiksen osalta.
[muokkaa] Lähteet
- Mietintö, joka sisältää ehdotuksen Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle oopiumin tuotannosta lääkinnällistä tarkoitusta varten Afganistanissa (Suomenkielisen nimityksen lähde) 21.9.2007. Euroopan parlamentti.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä Finlex (kappaleessa 2.1. taustaa)
