Johannes Messenius
Wikipedia
Johannes Messenius oli ruotsalainen kirjailija, dramaatikko ja historioitsija. Hän syntyi myllärin poikana (nimellä Johannes Jönsson) Ruotsin Södra Frebergassa lähellä Vadstenaa heinäkuussa 1579 (tai 1580). Messenius kuoli 8. marraskuuta 1636 Oulussa. Hänen puolisonsa oli Lucia Grothusen (1607).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Messenius oli oppilaana Braunsbergin jesuiittaseminaarissa Puolassa. Palattuaan Ruotsiin hän kääntyi luterilaiseksi. Hän loi uraa juridiikan ja politiikan professorina Uppsalassa vuosina 1609–1613. Messenius oli suosittu opettaja, mutta riitautui vaikutusvaltaisen professorin Johannes Rudbeckiuksen kanssa ja joutui epäsuosioon.
Vuonna 1616 Messeniusta epäiltiin salaisesta jesuiittajärjestön jäsenyydestä ja yhteyksistä katoliseen Puolaan. Häntä syytettiin maanpetturuudesta ja tuomittiin 20 vuoden vankeuteen Kajaanin linnaan.
Vankeusaikanaan Messenius kirjoitti pääteoksensa Scondia illustrata, joka julkaistiin vuonna 1700. Teos oli ensimmäisiä yrityksiä tutkia vanhoja taruja ja asiakirjoja kriittisesti ja saada näin esiin oikea kuva historiasta. Messenius kaavaili teoksen laajenevan kaikkiaan 20-osaiseksi, mikä jäi kuitenkin pelkäksi aikomukseksi. Messeniuksen historioitsijantaitoja on paitsi ylistetty, myös kritisoitu.[1]
Vankeusaikana syntyi myös vuonna 1774 julkaistu teos Rimkrönika om Finland och dess inbyggare, mikä tekee Messeniuksesta Suomen ensimmäisen historioitsijan. 1500-luvulla Sigfrid Aronus Forsius oli kirjoittanut Suomen kronikan 1500-luvulla, mutta se ei ole säilynyt jälkipolville. Messenius kirjoitti riimikronikat myös Tukholman ja Taalainmaan historiasta, perinteisiä keskiaikaisia ruotsalaisia riimikronikoita jäljitellen. Rimkrönikan ensimmäinen osittainen suomennos ilmestyi vasta 1932. Sittemmin riimikronikka on julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi vuonna 2004.[2]
Messenius vapautettiin vankeudesta vähän ennen kuolemaansa vuonna 1636.
[muokkaa] Messenius Suomi-kuvan rakentajana
Messenius oli ensimmäisiä historioitsijoita, joka käsitteli Suomea laajemmin julkisuudessa. Suomi oli aiheena hänen pääteoksensa, "Scondia illustratan", 10. osassa, jonka nimi on "Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheet". Messeniuksen ruotsinkielinen riimikronikka on tämän rinnakkaisteos ja sisällöltään pitkälti yhteneväinen.
Ajan historiankirjoituksen tarkoituksena oli korostaa oman valtakunnan arvoa tekemällä sen eri osia, luonnonvaroja, rikkauksia, väestöä ja historiaa tunnetuksi. Tämä oli Messeniuksenkin lähtökohtana. Hän kertoi palauttavansa mieleen kansojen vaellukset ja vaiheet vuodesta 156 jälkeen vedenpaisumuksen. Kronikka päättyy vuoteen 1628. Etenkin esihistoriallista aikaa koskeva jakso etenee ajallisesti suurin hyppäyksin ja säännölliset, jokavuotiset merkinnät alkavat vasta vuodesta 1549.
Messenius noudatti niin kutsutun gööttiläisen historiankirjoituksen perinnettä. Sen avulla kansan voitiin osoittaa polveutuvan Raamatun tunnetuista suvuista, mitä pidettiin korkeimpana mahdollisena mainesanana. Messeniuksen mukaan suomalaiset periytyivät Nooan pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Thuiskon perusti laajan valtakunnan, jonka itäiset osat ulottuivat Saksista aina Tornioon saakka.
Käsitystä suomalaisista yhtenäisenä kansana ei ollut. Messenius puhui Suomen alueella asuneista eri heimoista, kuten vandaaleista, amatsoneista, venedeistä, venneistä, skridefinneistä, finneistä, suomalaisista ja karjalaisista. Myös käsitys Suomen alueesta oli hämärä. 1400–1600-lukujen kartoissa Suomi esitettiin milloin kapeaksi kannakseksi tai suipoksi niemeksi, milloin saareksi.
Suomen historiallisia tapahtumia Messenius kuvaa niukasti verrattuna naapureihin Liivinmaahan ja Kuurinmaahan. Ongelmana oli lähteiden vähyys. Suomen historian tärkeimpiä lähteitä olivat kirkolliset kronikat, kuten Palmskiöldin katkelma ja Juustenin piispainkronikka. Messeniuksen merkinnät kertovat näiden lähteiden pohjalta etupäässä uusien piispain virkaanastujaisista. Messenius kuvaa Suomeen houkutellun ruotsalaisia virkamiehiä, mutta monet näistä kieltäytyivät. Maa oli Ruotsille lähinnä veronkantoalue, hiippakunta ja toisinaan myös sotaisia taistelukenttä.
[muokkaa] Messenius nykyaikana
Helsingin Taka-Töölössä on katu, joka on nimetty Johannes Messeniuksen mukaan Messeniuksenkaduksi. Myös Kajaanissa on Messeniuksen mukaan nimetty katu. Oulun kaupunginteatterissa 17. syyskuuta 2005 ensi-iltansa saanut Olli Kortekankaan ooppera Messenius ja Lucia perustuu löyhästi Messeniuksen elämään.[3]
[muokkaa] Lähteet
- Messenius, Johannes: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita. Latinankielinen alkuteos 1636, suom. Martti Linna, Jorma Lagerstedt ja Erkki Palmén. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988.
- Lindroth, Sten: Svensk lärdomshistoria, osa II, Stormaktstiden. Stockholm: P.A. Nordstedt & söners förlag, 1975.
- Lehtinen, Erkki: Suomen varhaishistorian ja ristiretkikauden kuvausta uskonpuhdistus- ja suurvalta-aikana. Jyväskylä: SHS, 1968.
[muokkaa] Lähdeviitteet
- ↑ Piippo, Mikko: Johannes Messenius, Suomen riimikroniikka (arvio) joulukuu 2004. Mirator. Viitattu 10. kesäkuuta 2007.
- ↑ Messenius, Johannes: Suomen riimikroniikka. Suomentaneet ja toimittaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 913. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.
- ↑ Ohjelmisto – Messenius ja Lucia Oulun kaupunginteatteri. Viitattu 10. kesäkuuta 2007.
