Harmaapapukaija
Wikipedia
| Harmaapapukaija | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Psittacus erithacus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Harmaapapukaija Wikispeciesissä |
Harmaapapukaija eli jako (Psittacus erithacus) on alueella, joka ulottuu Keski-Afrikan länsirannikolta Keniaan ja Tansanian luoteisosiin, elävä papukaijoihin kuuluva noin 33 cm:n kokoinen lintu. Se painaa 270–550 grammaa. Se on sukunsa ainoa laji.
Harmaapapukaija on jaettu kahteen alalajiin. Alalaji timneh (Fraser, 1884) elää Länsi-Afrikassa Guinea-Bissausta Ghanaan ja Togoon. Timneh on kooltaan hieman pienempi ja väreiltään tummempi kuin nimialalaji erithacus. Sen pyrstö on tummemman punainen ja ylänokka on luunvärinen, kun taas erithacuksen nokka on yksivärisen harmaa ja pyrstö kirsikanpunainen. Nimialalaji erithacus elää Etelä-Nigeriasta läpi Keski-Afrikan Victoriajärven ympäristöön saakka. Pohjoisessa esiintymisalueen raja kulkee Keski-Afrikan tasavallan etelärajan tuntumassa ja etelässä Angolan pohjoisrajalla. Sitä tavataan myös Príncipen saarella ja myös eräillä muilla Afrikan "kainalossa" sijaitsevilla saarilla.
Harmaapapukaijat elävät enimmäkseen syvällä metsissä, mutta myös metsänreunoissa, puistoissa, mangrovesoilla, puustoisilla savanneilla ja jopa puutarhoissa ja viljelysten keskellä olevissa metsiköissä.[1]
Jakoparvet yöpyvät usein parvissa metsänreunan korkeissa puissa tai järvien ja jokien pikkusaarissa. Aamulla ne lentävät pienin parvin hakemaan ruokaa palaten pian samaa reittiä takaisin. Jakot hakevat siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja kiipeillen oksilta toisille; ne pitävät erityisesti öljypalmun (Elaeis guinensis) hedelmistä.
Lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Vuodessa saattaa olla 2 tai joskus jopa 3 poikuetta. Luonnossa ei juuri ole havaintoja pesinnästä, mutta naaras munii luultavasti 2–4 munaa puunkoloon hautoen niitä yksin. Haudonta-aika on neljästä viikosta kuukauteen. Poikaset itsenäistyvät 3-4 kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä 3 tai 4 vuoden ikäisenä ja se on yksiavioinen.[2]
Häkkioloissa jako oppii helposti matkimaan puhumista. Vankeudessa laji saattaa elää yli 60-vuotiaaksi.
[muokkaa] Uhanalaisuus
Harmaapapukaija on luokiteltu vaarantuneeksi. Pääasiallisin syy lajin vähenemiseen on lemmikkieläinkauppa. Vuosien 1994–2003 välisenä aikana arvioidaan luonnosta pyydystetyn 359 000 yksilöä kansainvälisten lemmikkikauppiaiden toimesta. Myös elinympäristöjen tuhoutuminen on paikoin vähentänyt lajille sopivien esiintymispaikkojen määrää. Maailman jakopopulaation kokoa on vaikea arvioida, ja siksi kokonaisarvio vaihtelee 680 000–13 000 000 yksilön rajoissa .[1]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
